Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen pystyy kehittymään ihmisenä
09.03.2014 |
ja elämässään, kun ei tarvitse käpertyä pesimään ja passaamaan miestään ja lapsiaan.
Lapsettoman naisen elämä on jännittävää ja uusien kokemuksien ja elämyksien hankkimista ja sisäisen minän löytämistä.
Mitä tekee samaan aikaan perheellinen. Jumii paikallaan ja pyörii pienessä piirissä jumittaen samoissa kuvioissa. Herää sitten keski-iässä, että elämä liukui ohi ja mitään ei saanut aikaiseksi.
Kommentit (23)
Vähät huono provo. Taidat olla huono ja epäonnistunut provo koko ihminen kun tällaisia kirjoittelet. Noloa... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se teatterissa käynti ja kaupunkimatkailu kovin pitkälle ihmistä kehitä, usko huviksesi. Et ole nyt aivan ymmärtänyt, millaista kehittymistä perheen perustaminen tarkoittaa.
Huoooohhh!! Huono provo!
Lapseton ei varmaan koskaan herää keski-iässä siihen ajatukseen, että ei ole kuin elänyt itselleen jne. Ja lapsia saanut nainen ei varmaan ala ikinä elämään sitä erilaista elämää sitten vasta keski-iässä, kun lapset ovat jo maailmalla.
Työssä vanhusten parissa, muuten surullisimmat ja yksinäisimmät ovat heitä joilla ei ole olemassa omia lapsia.
Mutta se on väärin, että lapsiperheille on rakennettu niin isot organisaatiot ja palvelut. On huvipuistoja ja linnanmäkiä ja korkeasaaria. Koulujärjestelmät ja päiväkodit.
Lapsettomat maksavat tämän kaiken lapsiperheille ja meille ei ole järjestetty mitään yhteiskunnan toimesta, vaikka olemme potentiaalisia maksajia.
Olen lapseton itse, enkä kyllä allekirjoita väitettäsi. Se ärsyttää, että naisen 2000-luvullakin katsotaan kehittävän itseään lähinnä epäitsekkäästi uhrautumalla ja muita hoivaamalla. Kas kun miehen henkiseen kehitykseen sillä ei ollenkaan ole vaikutusta.
Ei ihmisenä kehittyminen ole mikään kilpailu, ihan sama mitä mieltä joku av-mamma on minun henkisestä kehityksestäni. Lapsettomista noin yleisesti ei kannata yleistyksiä tehdä, ellei itse ole jossain niin paljon lapsettomien Angela Merkelin tai Dalai laman yläpuolella, että on varaa halveksia heitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:10"]
Mutta se on väärin, että lapsiperheille on rakennettu niin isot organisaatiot ja palvelut. On huvipuistoja ja linnanmäkiä ja korkeasaaria. Koulujärjestelmät ja päiväkodit.
Lapsettomat maksavat tämän kaiken lapsiperheille ja meille ei ole järjestetty mitään yhteiskunnan toimesta, vaikka olemme potentiaalisia maksajia.
[/quote]
Aika monet lapsettomat näitä linnanmäkiäkin yms käyttävät. Ja joskus nämä lapsettomatkin ovat olleet ihan itse lapsia.
Ihan hieman ontuva peruste.
Työelämässä on myös tehty jotain aivan ihmeellisiä lakeja lapsiperheille. On lapsisairaspäivä ja hoitovapaita ja äitiyslomia. Minusta olisi oikein, että jos lapsia teet, maksat itse lomasi ja olet palkattomalla äitiyslomalla. En ymmärrä, miksi minun pitää tehdä sinun työsi, kun itse lojut kotona vauvan kanssa.
Minusta on jopa naurettavaa, että lapsiperheille suunniteltiin matalalattiabussit, että mammat saa vaunut paremmin bussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:15"]
Työelämässä on myös tehty jotain aivan ihmeellisiä lakeja lapsiperheille. On lapsisairaspäivä ja hoitovapaita ja äitiyslomia. Minusta olisi oikein, että jos lapsia teet, maksat itse lomasi ja olet palkattomalla äitiyslomalla. En ymmärrä, miksi minun pitää tehdä sinun työsi, kun itse lojut kotona vauvan kanssa.
Minusta on jopa naurettavaa, että lapsiperheille suunniteltiin matalalattiabussit, että mammat saa vaunut paremmin bussiin.
[/quote]
Hei joo, aletaan kaikki lapsettomiksi niin ei tarvi kohta miettiä kuka tekee mitäkin töitä tulevaisuudessa. Joo tosi hyvä idea!
Itseään kehittäneet lapsettomat pyörii av:lla? Etkö ole ehtinyt luomaan itsellesi muuta? Oletko vain katkera kotona jumittaja, joka ei ole saanut kaltaisiaan ystäviä ja kaikki tuttusi tehneet lapset ja siityneet elämässä eteenpäin? Niin ja ne lapsiin liittyvät vapaat on laissa juurikin siksi että nnormaalisti ihminen tekee lapsia ja näin jatkaa elämää! Ja nämä lapset sitten maksavat sinunkin yksinäisen vanhuutesi! Mieti sitä ihan vaikka itseksesi :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on tosielämästä kaksi tapausta
a. perheellinen nainen keski-iässä. Herää ja huomaa yhtäkkiä, että lapset on maailmalla ja uhrasi itsensä aivan turhaan. Mies lähtee, kun nainen eli vain lapsilleen. Elää katkeroituneena yksin ja suree elämätöntä elämää ja katuu, kun teki lapsia ja jätti miehen huomioimatta ja ei elänyt omaa elämäänsä, eikä edennyt urallaan.
b. vela, joka herää keski-iässä. On edennyt urallaan, parisuhde on säilynyt tuoreena ja jännittävänä. Elämässään on saanut kokea paljon ja matkustella ja hemmotella itseään. On ollut aikaa kehittyä ihmisenä ja opiskella ihmistuntemusta ja etsiä sisäisiä voimavarojaan. Hän huokaisee miehensä kanssa, kuinka onnellinen on, kun ei ole väsynyt vuosien yövalvomisista ja kroppa on hyvässä kunnossa, kun raskaudet eivät ole sitä pilanneet ja rikkoneet. Yhdessä he miettivät, mitä kivaa vielä voisi elämässään tehdä.
Ja tämä on totisinta totta tosielämässä
Tai
A) lapset muuttavat kotoa ja miehen kanssa alkaa matkustelu ja rento elämä jota osaa arvostaa. Jossain vaiheessa pääsee lastenlapsista nauttimaan. Ne voi aina palauttaa vanhemmille
B) velan mies lähtee koska päättääkin vanhemmalla iällä että haluaakin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:44"]
Tai
A) lapset muuttavat kotoa ja miehen kanssa alkaa matkustelu ja rento elämä jota osaa arvostaa. Jossain vaiheessa pääsee lastenlapsista nauttimaan. Ne voi aina palauttaa vanhemmille
B) velan mies lähtee koska päättääkin vanhemmalla iällä että haluaakin lapsia.
[/quote]
Miehen veli teki näin pari vuotta sitten. Oli iso talo ja koira ja matkustelua ja pari vaikutti tosi onnelliselta. Olimme hyvissä väleissä, vaikka aina irvailivat meille, että eivät ikinä voisi elää meidän elämää, kun meillä on lapsia. Mies sai veljeltään kuulla monesti, että onko meillä enää edes seksiäkään, kun on monta lasta yms. tavallista jaarittelua. Lapsemme eivät saaneet heille tulla, kun oli valkoiset sohvat ja hieno sisustus. Ei lapsia sotkemaan.
Järkytys oli melkoinen, kun miehen veli 48 vuotiaana muutti pois talosta toisen naisen luo ja tuo toinen nainen oli raskaana.
Oli todella katkera ja repivä ero ja meidätkin yritettiin sekoittaa sotkuun, vaikka pidimme visusti näppimme erillään koko hommasta.
Siihen kehittymiseen onkin hyvä keskittyä, sillä aloituksen perusteella voi päätellä olevan paljon kiinni kurottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kertoa mun lapsettomasta elämästä?
Olen 26 vuotias, lapseton, parisuhteessa, vakityössä, yliopiston käynyt. Arkisin käyn töissä 8-16, viikonloppuisin tapaan toisinaan kavereita tai käyn ehkä leffassa tai teatterissa, joskus harvoin baarissa. Matkustelen ulkomailla 1-2 kertaa vuodessa. Kaiken sen työssäkäymisen lisäksi en todellakaan jaksa "kehittää" itseäni lukemalla jotain elämäntapaoppaita tai opiskelemalla avoimessa yliopistossa. Ja ainakin omaan kaveripiiriin verrattuna vietän tosi tyypillistä lapsetonta elämää.
Elämässäni ei mielestäni ole mitään sellaista, mitä lapsiperheenä ei voisi tehdä. Miksi lapsettoman elämästä maalaillaan aina sellainen unelmien pilvilinna? Millä ajalla lapseton ihminen muka kävisi töissä, kun se koko ajan vaan matkustelee, kehittää itseään, opiskelee, hankkii uusia kokemuksia ja on niin saatanan jännittynyt elämästään?
Se, mikä elämässäni muuttuu, jos lapsia joskus saan, on vapaus tehdä spontaaneja päätöksiä. En voi noin vaan lähteä töiden jälkeen vaikka kavereiden kanssa kahville. Mutta en tee sitä nytkään kovin usein. Suunnitelmallisuus on mun mielestä sitä elämän hallintaa, mitä lapsettomalla on niin määrättömästi aikaa opiskella.
Toisin kuin velat kuvittelee, lapsiperheet ei jumita missään vaan päinvastoin lapset kasvaa ja elämä muuttuu ihan koko ajan lasten muutosten mukana. Velat itse sen sijaan elää jatkuvasti vuodesta toiseen samaa elämää, jossa elämä täyttyy asioista jotka ainakin minulla siirtyi arvoasteikolla pykäläkaupalla alemmas sen jälkeen kun lapset syntyi. Vai kuka haluaisi ottaa autiolle saarelle mukaan taidenäyttelyn tai teatteriesityksen tai mistä nyt kukin jaksaa intoilla, jos vaihtoehtona on toinen ihminen. Ja ei tarvi kertoa että huono vertaus koska onhan veloillakin ihmissuhteensa, mutta kyllä lapset on ihan erityinen asia ja tämän tajuaa sitten kun niitä on.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:34"]
Tässä on tosielämästä kaksi tapausta
a. perheellinen nainen keski-iässä. Herää ja huomaa yhtäkkiä, että lapset on maailmalla ja uhrasi itsensä aivan turhaan. Mies lähtee, kun nainen eli vain lapsilleen. Elää katkeroituneena yksin ja suree elämätöntä elämää ja katuu, kun teki lapsia ja jätti miehen huomioimatta ja ei elänyt omaa elämäänsä, eikä edennyt urallaan.
b. vela, joka herää keski-iässä. On edennyt urallaan, parisuhde on säilynyt tuoreena ja jännittävänä. Elämässään on saanut kokea paljon ja matkustella ja hemmotella itseään. On ollut aikaa kehittyä ihmisenä ja opiskella ihmistuntemusta ja etsiä sisäisiä voimavarojaan. Hän huokaisee miehensä kanssa, kuinka onnellinen on, kun ei ole väsynyt vuosien yövalvomisista ja kroppa on hyvässä kunnossa, kun raskaudet eivät ole sitä pilanneet ja rikkoneet. Yhdessä he miettivät, mitä kivaa vielä voisi elämässään tehdä.
Ja tämä on totisinta totta tosielämässä
[/quote]
Mutta vain yksi esimerkki, ei näin tarvitse olla kaikilla. Eihän. Ihmiset ei ole samalaisia.
Mä opiskelin uuden ammatin lasten ollessa pieniä. Nyt olen keski-iässä ja sääli, jos sulla on elämä tässä iässä jo lipunut ohi, mene vaan vanhainkotiin. Minä teen mitä huvittaa.
Yksi puolituttu valitti, kun vanhemmat ei enää huomioi häntä ollenkaan kun lässyttävät sisarensa lapsille, eli on mustasukkainen huomiosta. Hällekö siinä pitäisi lässyttää ja pyyhkiä pylly?
Tämäkin esimerkki on tosielämästä, tavattiin jokin aika sitten opiskelukaverit vuosien takaa, veloja ja ikä n 45. Facebookin perusteella elävät kadehdittavaa elämää, kalenteri täyttyy kulttuuririennoista ja keskinäistä kiintymystä näyttää olevan enemmän kuin keskivertolapsiperheessä. Siksi oli aika iso yllätys huomata että mies vaikutti irl TODELLA masentuneelta.
Mulla on yksi tuttu joka juokseen vaimonsa perässä kaikenlaisissa oopperoissa. Kuulemma haluaisi joskus vaan olla sohvalla ja juoda kaljaa, kuten kaveriperheenisät saavat tehdä. Mutta heidän taloonsa ei niin junttia juomaa saa tuoda. Oli piilottanut kerran kaljakorin autotalliin.
Lapset kasvattaa...lapseton taas joka päivä jumittaa samoissa rutiineissaan.