Hyvin toimeentulevat vanhemmat kulutttavat enemmän rahaa lapsiinsa kuin ikinä aikaisemmin

Lasten muoti on ainakin muuttunut huimasti, lapset puetaan pikku aikuisiksi merkkivaatteisiin, ennen jokaisella lapsella oli tuloista riippumatta tutta tuotteen vaatteet.

So?

Hyvittävätkö sitä että eivät ehdi olemaan lastensa kanssa. Työ ja omat harrastukset on pääasioita

Vierailija kirjoitti:

Hyvittävätkö sitä että eivät ehdi olemaan lastensa kanssa. Työ ja omat harrastukset on pääasioita

Itse en ainakaan koe näin. Työ on minulle tärkeää, mutta niin on perhekin. Ja ehdin kyllä viettämään lasten kanssa aikaa, olin äitiyslomallakin monta vuotta. Kuluttaminen ei sinänsä ole itseisarvo, mutta en myöskään ostaessa metsästä halvinta, kun ei tarvitse.

70 luvulla ala-asteen lapsella jolla oli varakkaat vanhemmat oli suht samanlaiset vaatteet kuin muillakin ja kaukoputki sekä kamera mutta ne oli kotona ei niitä kouluun viety eikä niitä kannettu mukana kun meni muitten lasten kanssa

Varmaan vähintään toisen sukupolven varakkaita. On rahaa omilta vanhemmilta ja itseltä.

Hyvä vaan mikäli rahaa on, että joku pyörittää taloutta ostamalla.

Me olemme keskituloisia -ilmeisestikin (lähihoitaja+sairaanhoitaja aviopari). Olemme käyttäneet rahamme aika pitkälti lapsiimme, kun asuntolainaakaan ei enää ole ollut moniin vuosiin ja autotkin ovat 27v ja 18v vanhoja :D eikä ole tarkoitus vaihtaa ennen kuin oikeasti hajoavat. Eiköhän se ole priorisointikysymys mihin rahansa käyttää mikäli ei ole oikeasti pienituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvittävätkö sitä että eivät ehdi olemaan lastensa kanssa. Työ ja omat harrastukset on pääasioita

On harrastus ja työ mutta kaikki muu aika ollaan lasten kanssa. Harrastus vie ehkä se neljä tuntia viikossa. Ja toinen vanhempi on senkin ajan lasten kanssa.

Varmasti, koska esimerkiksi lasten harrastukset ovat kallistuneet paljon ja elektroniikka on yleistynyt koteihin ja lasten käyttöön. Matkustelusta on myös tullut koko perheen harrastus.

Meillä keskituloisena perheenä on kyllä mennyt lapsiin paljon. Ei ihan halvimmasta päästä olevat lasten harrastukset ja erityisesti kilpaharrastukset. Kohtalaiset puhelimet aina jonkun vuoden välein ja isompana sitten tietokoneet opiskeluun. Teininä skootterit ja mopot, myöhemmin autot. Kerran vuoteen perheenä se etelän matka ja talvisin laskettelu. Kyllä noihin jo uppoaa.

Ja nyt jo kotoa pois muuttaneiden lasten opiskelun tukeminen, jotta voivat keskittyä opiskeluun. Se 3-5v opiskeluaikana, jonka jälkeen ovat luultavasti lopullisesti taloudellisesti omillaan. Siinä on vierähtänyt sitten se reilu 20v ja aika paljon rahaa. Mutta on puhtaasti oma valinta ja prioriteetti, johon olemme olleet valmiita rahaa laittamaan.

Totta, lasten harrastukset ovat kalliita. Merkkivaatteita en osta, mutta yleensä satsaan laatuun vaatteita ostaessa.

Harrastusvälineet, harrastusmaksut, kisa- ja valmennusreissut... huh.

Vierailija kirjoitti:

Hyvittävätkö sitä että eivät ehdi olemaan lastensa kanssa. Työ ja omat harrastukset on pääasioita

Sekä minä että mies ollaan johtavassa asemassa ja meillä on kokonaistyöaika. Meillä on ollut aina paljon helpompaa järkkäillä työaikoja lasten menojen mukaan kuin esim. sairaanhoitajana työskentelevällä siskollani. Jatkamme päivää lasten harrastusten aikana ja iltaisin. Eli usein tämä tilanne tuo myös sellaisia joustoja, jotka eivät ole kaikkilla mahdollisia. Tosin siskoni pomo kyllä tuhoaa kaikki viimeisetkin joustot, mutta olisi se tiukempaa ilman häntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme keskituloisia -ilmeisestikin (lähihoitaja+sairaanhoitaja aviopari). Olemme käyttäneet rahamme aika pitkälti lapsiimme, kun asuntolainaakaan ei enää ole ollut moniin vuosiin ja autotkin ovat 27v ja 18v vanhoja :D eikä ole tarkoitus vaihtaa ennen kuin oikeasti hajoavat. Eiköhän se ole priorisointikysymys mihin rahansa käyttää mikäli ei ole oikeasti pienituloinen.

Nyt äkkiä uutta autoa alle ja noi saastepommit romuiksi.

Säälittää nää merkkivaatteisiin puetut lapset.

Tuskin moni meistä aikuisiksi kasvaneista edes muistaa kunnolla mitä vaatteita oli lapsena koulussa päällä (ellei ollut köyhyydestä tai vanhempien laiminlyönnistä johtuen aina ihan reikäiset/likaiset vaatteet)

Mutta ne kaikki vanhempien rakkauden teot tai rakkauden osoittamatta jättämiset kyllä jää mieleen. Näitä ei voi läheskään aina edes rahassa mitata.