Lue keskustelun säännöt.
Irtaimiston jako avioero-osituksessa, neuvoja?!
08.03.2014 |
Meillä on vielä epäselvää, kuka jää asumaan lopullisesti omakotitaloomme ja kenelle jää kesämökki. Puoliso haluaa kaiken irtaimiston jaon tehtäväksi heti. Itse olen vuokrakämpässä tällä hetkellä. Miten saan viisaasti tehtyä irtaimiston jaon niin, etten jää kauheasti tappiolle? En tarvitse niinkään huonekaluja, mutta ne ovat aika arvokkaita, useiden tuhansien eurojen sohvakalustot ym laatutavaraa. Mieheni myöskin väittää, ettei testamentilla saamiani (aviopuolisolla ei avio-oikeutta) astioita lasketa erottelussa pois, vaikka lainmukaanhan se pitäisi mennä niin. Sanoo myös, ettei tavaroita tarvitse minun heti viedä pois, vaikka nyt kirjoitettaisiinkin tuttavan avustuksella paperit.
Entä ulkona olevat tavarat; ruohonleikkuri, puutarhatyövälineet, vene mökillä, perämoottori jne? Eivätkös nekin ole irtaimistoa?
Entä lasten huonekalut ja lelut? Lapset jäävät minulle. Mieheni ei oikein haluaisi antaa lasten lelujakaan mukaan. Jättäisin toki osan viikonloppukyläilyjä varten hänelle. Pitääkö lasten leluillekin laskea hinta, jos saamme niitä mukaamme?
Neuvokaa joku hyvä systeemi, ettei tarvitse kovin monta viikkoa tapella irtaimistosta. Tonttimme on kuitenkin iso, ja siellä on paljon tavaraa, samoin talo on iso ja paljon huonekaluja ja tavaroita. Menee varmaan monta päivää kiertää kaikki paikat, ja kirjata, mitä missäkin on. Osa astioistakin on varastolaatikoissa edellisen muuton jäljiltä vielä.
Vinkkejä kaipaan etenkin niiltä, joiden ex-puoliso on ollut luonnehäiriöinen.
Kommentit (6)
Mun lakimies neuvoi, että lasten omaisuutta ei jaeta! Siihen kuuluu siis lelut. Lelut menevät sinne minne lapsetkin. Meillä ei riidelty leiluista vaan muumimukeista joilla oli osalla isompikin arvo. Ne olivat lapset saaneet lahjaksi ja näin ollen niitä ei jaettu vaan jäi mun ja lasten luokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:09"]
Mun lakimies neuvoi, että lasten omaisuutta ei jaeta! Siihen kuuluu siis lelut. Lelut menevät sinne minne lapsetkin. Meillä ei riidelty leiluista vaan muumimukeista joilla oli osalla isompikin arvo. Ne olivat lapset saaneet lahjaksi ja näin ollen niitä ei jaettu vaan jäi mun ja lasten luokse!
[/quote]
Tuliko tästä asiasta kinaa ex:än kanssa? Exäsi siis uskoi lakimiehesi sanomisen? Oliko hänellä oma lakimiehensä myös? Miten käytännössä toteutitte jaon? Paikan päällä? Ilmeisesti exäsi ei ollut kovin narsistinen tapaus kuitenkaan, kun sentään saitte jaettua ja sovittua?
ap
Molemmilla oli lakimies ja uskoi lakimiehen sanaan. Helppoa ei ollut eikä ole vieläkään.
Jako tehtiin niin, että mies luetteloi mitä haluaa ja esim. nuo muumimukit otettiin listalta pois lakimiesten keskustelujen jälkeen. Meillä ei hirveästi omaisuutta ollut. Minä jäin yhteiseen kotiimme ja mies haki tavarat yhtenä päivänä. Olin pakannut ne valmiiksi enkä ollut kotona kun haki vaan pyysi sukulaisen hoitamaan luovutuksen.
Yleinen virhekäsitys on se, että irtaimistolla olisi jotain arvoa. Mikäli oikeasti jotain rahanarvoista on, se pitää myydä ja puolittaa rahat. Sohvakalustojen yms. Reaaliarvo on ehkä noin 10% hankintahinnasta - iästä riippumatta. Ei näistä kannata riidellä, anna toiselle, jos kovasti niitä haluaa.
Kumpikin ottaa ensin päältä pois testamentilla avio-oikeuden ulkopuolelle rajatun omaisuuden. Loput pannaan puoliksi.
Koska raha liikkunee joka tapauksessa (talo ja kesämökki), niin raha voi liikkua myös irtaimiston osalta. Yksi vaihtoehto arvioida hinnat, on pitää "huutokauppa". Eli kumpikin kertoo paljonko on valmis maksamaan jostain esineestä, ja enemmän tarjonnut saa sen. Esine arvotetaan lopullisessa osituksessa siihen arvoon, jolla se on huudettu.
Ja kyllä, kaikelle lasketaan hinta, myös lasten leluille ja ruohonleikkurille. Ja jokainen kippo ja kuppi kannattaa kirjata ositussopimukseen, niin ei atrvitse myöhemmin ihmetellä.