Ystävä kielsi kyläilyni (masennus)

Oman masennukseni aikana kiellosta huolimatta kotiovelle tullut ystävä olisi ollut entinen ystävä. Kyllä masentunutkin tietää, että parantuakseen pitäisi yhtä sun toista, varsinkin nähdä ihmisiä. Mutta kun joskus ei ihan oikeasti pysty. Ei vaan jaksa sitä, että toinen puhuu, ei jaksa sitä, että toinen on hiljaa, ei jaksa huomata, miten itse ei ole ollenkaan sellainen ystävä, kuin tahtoisi olla. 

Laita tekstiviesti, pidä yhteyttä, mutta kunnioita sitä, että toinen ei nyt just pysty näkemään.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 20:43"]

Voit yrittää soittaa, jos hän vaikka vastaisi. Ei tietenkään kannata mennä yllättäen. Vain jos hän muuttaa mielensä.

[/quote]

Olen yrittänyt soittaa, mutta ei vastaa. Lähetin myös viestin, siihen ei ole tullut vastausta.

t.ap

[/quote]

Mä laittaisin nyt sellaisen viestin jossa pyydät vastausta, koska olet huolissasi hänestä. Toisaalta voihan hän olla unessa ja puhelin äänettömänä. Mutta yritä saada häneen viimeistään huomenna yhteys.

Please, älä mene. Olen itse kärsinyt pahoista masennusjaksoista. En todellakaan halua sellaisina aikoina tänne ketään. Puhelin tuntui myös pahalta. Tekstarit, meilit, FB-privaviestit... niillä pystyin kommunikoimaan.

Kerran yksi kaveri tuli puoliväkisin käymään, vaikka yritin estää. Mulla meni kaksi viikkoa toipua siitä vierailusta, vaikka se olikin ihan mukava käynti sinänsä. Mutta parempi olis ollut jos olisi sitten vaikka edes siinä puhelimessa juteltu tai chatattu tai jotain. Pakkovieraat on erittäin paha depressiopotilaalle, joka ei sellaisia halua!!

Riippuu siitäkin kuinka hyvä ystävä on ja onko vastaavaa tapahtunut aiemmin. Jos ei vastaa soittoihin, laittaisin tekstarin, ja pyytäisin vastaamaan, että on sen saanut, koska olen huolissani (ettei ole tehnyt mitään itselleen), ja jos en kuule mitään, niin tulen...

On kokemusta, että joskus yhteydenotto on ollut se tekijä, joka on estänyt peruuttamattoman tekemisen.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 21:07"]Äläkä soita, jos ystäväsi laittoi tekstarin. Tekstariin vastataan tekstarilla. Kysyt huomenna ja ehdotat jotain sellaista, mitä masentunut ei koe ahdistavaksi.

[/quote]

Missä tuollainen sääntö on? Aina saa soittaa mutta puheluun ei ole pakko vastata.

Vakavasti masentunut mutta nyt toipunut vastaa omasta puolestaan:

Älä mene. Masentunut on vain niin poikki ettei jaksa hoitaa sosiaalisia suhteita. Mä olin niin väsynyt että makasin sängyssä enkä jaksanut olla edes mieheni seurassa.

Päivät on erilaisia. Ehdota toista aikaa.

Lähetä mieluiten tekstareita / FB-viestejä. Puhelimeen puhuminenkin voi olla iso henkinen ponnistus.

Jos välität kavereistasi ja jaksat pitää suhdetta yllä tämän sairaudesta huolimatta niin tekstaile tai viestittele muuten. Kysele, milloin kävisi treffata.

Tärkeintä on, että ystäväsi ei koe jäävänsä yksin vaikka ei jaksakaan juuri nyt olla sosiaalinen. Päivät on erilaisia, viikot ja kuukaudet on erilaisia. Puolen vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen.

Ja 27 jatkaa: tuo, ettei vastaa tekstariin, ei tarkoita välttämättä mitään muuta kuin kännykkä on äänettömällä eikä just silloin jaksa vastata. Ei se masentuneen "hiljaisuus" aina itsari-yritystä meinaa. Kuuluu vain taudinkuvaan.

Olisiko viikon päästä parempi? Vai huonompi? Onko koskaan oikea aikaa? Onko hänellä siellä läheisiä lähellä vai onko hän ihan yksin? Onko hänellä itsetuhoisia ajatuksia?

Tekstaa ja ehdota tapaamista kun hän jaksaa. Voisit myös lähettää vaikka pienen iloisen kukkakimpun! Sain itse aikoinaan  hyvin yllättävältä hennkilöltä kauniin ruusukimpun kun olin burn outin takia sairaslomalla ja vieläkin muistan sitä lämmöllä.