Kysymys miehestäsi ja isästäsi

Eikö sitä sanota, että nainen valitsee hyvin usein miehekseen juuri isänsäkältaisen miehen?

No ainakin mun kohdalla tämä pitää paikkansa ja hyvin nuo näyttävät myös tulevan toimeen keskenään silloin harvoin, kun näkevät.

Ovat paljossa samankaltaisia, rauhallisia, luotettavia, kotona ja oman väen kesken viihtyviä, mielellään jotain hyödyllistä puuhastelevia. Isäni on kuitenkin vielä vetäytyvämpi, paljon kärsivällisempi, huomiota kaihteleva, kun taas oma mieheni on kunnianhimoisempi, välillä kärsimätön ja olisi oikeastaan mielellään huomion keskipisteenä, tosin vain omilla ehdoillaan.

Tulevat keskenään toimeen erinomaisesti.

Mun isällä ja miehellä ei oo muuta yhteistä kuin silmien väri - niin ja ovat miehiä.

Luonteet ei samanlaisia.

Täydelliset vastakohdat. Isä on kompleksinen rahanahne narsisti ja mieheni on ajatteleva, idealistinen ja luova. Eivät tule toimeen, isäni ei tule toimeen oikeastaan kenenkään kanssa. Eivät nyt tappele mutta...

Onneksi ei nähdä usein, asumme ulkomailla.

Mies ja isäni ovat täysin erilaisia koulutukseltaan, mutta muuten kuin samasta puusta veistettyjä. Pärjäävät hyvin keskenään, mutta vuosien aikana on kyllä pari karahdusta tullut kun molemmat ovat myös aika itsepäisiä.

ovat hyvin erilaisia

eivät ole koskaan tavanneet, koska isäni kuoli jo ennen kuin tapasin mieheni

Aika erilaisia ovat. Se täytyy kyllä sanoa, että ihannemieheni on aika lähellä isääni. Ja mieheni on kyllä just mulle sopiva, mutta kuitenkin erilainen kuin se, mitä olen aina kuvitellut miesihanteekseni (niin luonteen kuin ulkonäönkin osalta). Ihan positiivisessa mielessä kuitenkin, mieheni on ihana ja meillä menee hyvin, mutta ei sitä näköjään voi tietää millaisen miehen kanssa synkkaa :)

Aika erilainen, mutta myöhemmin avioliiton kestäessä olen ikäväkseni huomannut, että heillä joitain samoja huonoja puolia, joita en ollut alkuvuosina huomannut. Eivät ole tavanneet, isäni on kuollut.

Älykkäitä ja ahkeria molemmat.

Kymppi lisää: huumorintajuisia molemmat

Rehellisiä, suht liikunnallisia ja työnsä hyvin hoitavia ovat molemmat. Muuta yhteistä ei juuri ole, ovat ihan eri puusta, mutta tulevat ihan hyvin toimeen keskenään. Yhteisellä etelänmatkallankin on käyty, eli mun vanhemmat, mun mies, lapsi ja minä. 

Isä kävi kansakoulun, amiksen, rippikoulun ja armeijan. Mieheni on 'pitkätukka-hippi', kouluttautunut toki, mutta amis, armeija ja rippikoulu jääneet välistä. Isäni ja mieheni tulevat loistavasti toimeen. Isäni on jopa sanonut, ettei olisi voinut näin hyvää miestä tyttärelleen edes toivoa. Yhteistä heillä on työn tekemisen ja 'käsillä' tekemisen into ja taito.

Mun isä on kuollut ja mies elossa.

Eli täysin erilaisia ovat.

Itsepäisiä ja määrätietoisia molemmat.

Faija nukkui ikiuneen pari vuotta sitten. RIP.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:48"]

Ovat paljossa samankaltaisia, rauhallisia, luotettavia, kotona ja oman väen kesken viihtyviä, mielellään jotain hyödyllistä puuhastelevia. Isäni on kuitenkin vielä vetäytyvämpi, paljon kärsivällisempi, huomiota kaihteleva, kun taas oma mieheni on kunnianhimoisempi, välillä kärsimätön ja olisi oikeastaan mielellään huomion keskipisteenä, tosin vain omilla ehdoillaan.

Tulevat keskenään toimeen erinomaisesti.

[/quote] Hitto joko mä kävin vastaamassa. :D Minullá ihan samoin.

Molemmat ovat huumorintajuisia ja kilttejä. Ja hyviä isiä. Ja kiinnostuneita filosofiasta ja kulttuurista.

Erona isään mieheni on aikaansaava, tunne-elämältään vakaa (isällä on mielestäni masennustaipumusta, miehellä ei tippaakaan) ja epäitsekäs ja sosiaalisesti taitava.

Isäni osaa rakentaa ja korjata "mitä tahansa", mieheni ei mitään. Isä on musikaalisesti lahjakas, mies ei todellakaan.

Erilaisia ovat, kuten olen aina miehestä toivonutkin. Isäni on alkoholisti ja melko vaikea luonne, vaikka hyvin rakas minulle.

mies ja isä kuin yö ja päivä. isä on se päivä. eivät tule toimeen keskenään.

Molemmat treenaavat ja valmentavat yhä kovaa, iät 39 ja 69 vuotta. Hyvin tulevat toimeen keskenään "soitellaan kun on asiaa"-tyyliin. Pitävät toisistaan, hyvät appiukko ja vävypoikasuhteet olleet jo 18 vuotta.

Isäni ja ensimmäinen mieheni olivat hyvin samanlaisia, päihdeaddikteja, väkivaltaisia narsisteja. He vihasivat toisiaan syvästi. Tämä nykyinen aviomieheni on isäni ja eksäni täysi vastakohta, hellä, lempeä, loputtoman pitkämielinen. Isäni suhtautuu häneen hieman alentuvasti mutta kuitenkin positiivisesti.