Onko poikaystävän suvun juhliin pakko osallistua?

Pakko ei ole kun kuolla ja maksaa veroja.

Arvasin että joku heittää tähän heti ekana tuon kommentin =D. Mutta nyt haenkin sitä että onko tuo yhdessäoloaika jo joku syy sille miksi pitäisi osallistua kaikkiin merkittävimpiin tilaisuksiin. Siis että pitää osallistua ihan vain muodon vuoksi vaikka vain istuisit yksin hotellihuoneessa  lukien tenttiin koko sen ajan.

Lohdutuksen sanana: miehen sukulaiset tuskin ajattelee, että tuo kulkee vain perässä eikä kobtribuoi mitenkään, vaan pitävät luonnollisena että olet mukana sellaisena kuin olet. Jossain välissä on vaan pakko heittää syrjään ne omat fiilikset ("tunnen oloni vaan vaivautuneeksi koko ajan" yms) ja mentävä, vaikka sit vähän kärsien. Ainaki jos meinaat jatkaa suhteessa/perheen perustaa. Tai PAKKO ei oo, mutta vähän "pakko". Semmosta se elämä ja aikuisuus on, että joskus on vaivautunut olo, joskus väsyttää ja "voi just ku ois ollu vapaa vkl ni pitää mennä", joskus ei kiinnosta vanhojen sukulaisten jorinat, joskus rasittaa joka.ikinen kerta ku appivanhemmat tule kylään mutta niistä selviää ku, no, se on elämää :)

Käännä tilanne toisin päin. Jos äitisi tai isäsi synttäreitä juhlitaan, oletatko poikaystäväsi osallistuvan? Jos mielestäsi poikaystäväsi ilman muuta pitäisi osallistua oman sukusi juhlaan, niin sinunkin pitää nyt vaan uhrautua...

Sano miehelle, että et halua mukaan. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Olet ulkopuolinen etkä edes halua olla yksi miehesi läheisistä missään muualla kuin kaukana miehen sukulaisista.

Eiköhän hän ymmärrä, että sinä et halua olla osa hänen elämäänsä.

Jos et mene mukaan voit antaa itsestäsi leuhkan kuvan, etteivät anopin synttärit sua liikuta.

Menen mukaan ja yritä nauttia olostasi siellä.

No oletko mielelläsi kuitenkin perheen kanssa tekemisissä? Esimerkiksi kahden anoppisi kanssa tai näettekö usein sukulaisia pienemmissä porukoissa? Jos näette ja pidät siitä, niin sinuna menisin. Jos et mielelläsi ole missään tekemisissä, niin sittenhän on sama mitä he sinusta ajattelevat.

Yleensä saa oudomman maineen jos ei osallistu juhliin. Jos juhlia ei ole tyyliin 1 per viikko tekee ihan hyvää käydä näyttäytymässä vaikkei kauheasti nauttisi niin voit vastavuoroisesti raahata miehesi tapaamaan jotain kauheaa sukulaistasi :D

Mene vain mukaan, mutta osallistu siellä lähinnä yhteisiin ruokailuihin. Ja ei kai siellä altaissa yhdessä polskita ryhmänä, eiköhän olo ole siellä vapaata?

Meillä isäni halusi minun ja siskoni perheet laivalle juhlimaan hänen 70 v. juhliaan. Tiesin, että mieheni ei ollut asiasta kovin innostunut, mutta meillä oli ihan mukavaa. Yhdessä olimme ruokaillessa ja sekalaisilla kokoonpanoilla sitten muut ajat. Älä siis kanna huolta vielä tulevasta ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Olet vain mukava ja asiallinen ja paikalla silloin kun niin on hyvä. :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:47"]

No oletko mielelläsi kuitenkin perheen kanssa tekemisissä? Esimerkiksi kahden anoppisi kanssa tai näettekö usein sukulaisia pienemmissä porukoissa? Jos näette ja pidät siitä, niin sinuna menisin. Jos et mielelläsi ole missään tekemisissä, niin sittenhän on sama mitä he sinusta ajattelevat.

[/quote]

Ja siis jos et ole tekemisissä ja sama mitä ajattelevat, niin sama jättää menemättä.

Jos sulle tosiaan olisi ok ja ihan mukavaa ettei mies osallistu sun suvun juhliin, koska tuntee olonsa vähän epävarmaksi.

Eiköhän tässä Ile nyt kyse vain heikosta itsetunnosta?

4, Joo kieltämättä taidan olla vielä hieman mukavuudenhaluinen myöhäisteini vaikka olenkin jo parikymppinen. Mulla on vain tapana vatvoa niitä sosiaalisia epäonnistumisia niin pitkään että melkein tuntuu että helpompaa olisi vain olla osallistumatta mihinkään tilanteisiin joissa tiedän, että ujouteni aiheuttaa sellaisia awkward-tilanteita. 

5, minulla on niin pieni ja kuollut suku ettei meillä ole koskaan muita juhlia kuin ehkä hautajaiset kerran kymmenessä vuodessa. Minun puolestani kihlattuni saisi itse päättää haluaako hän tulla.

Ap

Kohteliasta on osasllistua. Hyvien tapojen mukaista on myös edes esittää, että viihtyy paikalla. Siis osallistua edes jonkinverran keskusteluihin, ainakin kuuntelemalla ja nyökkäilemällä jne. Jos anoppi tarjoaa koko viikonlopun, niin silloin osallistut kaikkeen ohjelmaan, sen aikaa kun olet paikalla (toki voi miettiä onko paikalla esim. vaan yhden yön).

Jos maksatte miehenne kanssa itse majoituksen, niin voi hyvinkin liueta osaksi viikonlopuksi omiin oloihin (esim. käydä ulkoilemassa, kun muut lilluu kylpylässä ja liittyä seurueseen sitten ruokailemaan).

Eikö sinun ole koskaan elämässäsi tarvinnut tehdä mitään mikä ei olisi kivaa?

Niin ja lisäyksenä että vanhempien luona käymme todella usein ja heidän kanssaan on todella mukavaa, ja ylipäätään kaikki ovat todella ystävällisiä ja mukavia. TIlanteessa siis ainut "ahdistava" juttu on se että en osaa olla siinä perheessä ikäänkuin jäsen. Koen että se on muille jotenkin harmillista kun mukana kulkee tyttö johon kukaan ei saa oikein mitään tarttumapintaa.

Ap

On epäkohteliasta olla menemättä, jopa vähän sivistymätöntä. Tärkeämpää on kuitenkin se, mitä poikaystäväsi on mieltä sinun osallistumisestasi. Anopin tunteet pitää myös huomioida. Lisäksi sillä on merkitystä, kuinka vakavasti olet sitoutunut poikaystävääsi. Onko anoppisi mahdollisesti tulevien lastesi isoäiti? Jos et ole kovin sitoutunut ja poikaystävällesi osallistumisesi on yhdentekevää, sinun ei varmaan kannata osallistua.

Kylpyläviikonlopun aikana voit olla vähän 'itsekäs'. Tehdä juttuja myös ihan itseksesi. Minulla esim. on 'salainen ase' tällaisissa tilanteissa (pätee myös työni seminaarimatkoilla): harrastan maratoneja. Kukaan ei ihmettele, kun 'joudun' katoamaan tunneiksi. On ihanaa saada omaa aikaa, jolloin juoksen, käyn salilla, luen ja otan pieniä torkkuja.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:58"]

Niin ja lisäyksenä että vanhempien luona käymme todella usein ja heidän kanssaan on todella mukavaa, ja ylipäätään kaikki ovat todella ystävällisiä ja mukavia. TIlanteessa siis ainut "ahdistava" juttu on se että en osaa olla siinä perheessä ikäänkuin jäsen. Koen että se on muille jotenkin harmillista kun mukana kulkee tyttö johon kukaan ei saa oikein mitään tarttumapintaa.

Ap

[/quote]

Tarttumapinnan luominen sinun ja suvun välille on poikaystäväsi tehtävä. Miksi hän on jättänyt sinut ilmaan roikkumaan näissä sukukekkereissä?

Sun ongelmas taitaa olla se, ettet ole tottunut moiseen sukuiluun koska kohtaamiset oman sukusi kanssa on vähäisiä. Siksi stressaat noita tilanteita joissa et osaa olla luontevasti. Ota tää nyt tilaisuutena nauttia suvusta, johon sinäkin nyt kuulut. Hakeudu tilanteisiin joissa olet tekemisissä vain muutaman sukulaisen kanssa kerrallaan. Ne yhteiset ruokailut varmasti menee ongelmitta, kukaan ei kiinnitä just suhun huomiota kun paikalla on muitakin. Ja pe iltapäivä - su aamupäivä on kuitenkin aika lyhyt aika. Kysele mieheltäs paljon suvun henkilöistä, mitä opiskelee/missä töissä/harrastukset jne, on helpompi sitten käydä keskusteluja kun tiedät missä mennään.

Ja mielestäni se on suvun tehtävä saada sut tuntee olos kotoisaksi, joten jos koet olosi vallan ulkopuoliseksi niin voisi ne miehen sukulaisetkin skarpata huomioonottamisessa. Ja viimekädessä miehesi pitäisi huolehtia että nautit olostasi edes kohtuullisesti niissä vaikeimmissakin tilanteissa.

18, Koska hän on itsekin hieman uuvelo sosiaalisissa tilanteissa (istunut lähes  koko tähänastisen nuoruutensa tietokoneella pelejä pelaten), lisäksi kaikki hänen muut sisaruksensa ovat yli kymmenen vuotta vanhempia, osa jopa nelikymppisiä. Ikäerosta johtuen hän ei ole itsekään kovin läheinen heidän kanssaan koska muut ovat jo muuttaneet pois kotoa kun hän on vasta mennyt kouluun. Aina kun olemme hänen perheensä porukalla anoppilassa, kihlattuni vilahtaa melko nopeasti koneelleen koodaamaan tms. Tämän vuoksi minusta tuntuu että on ollut todella vaikea luoda suhdetta hänen sisaruksiinsa koska tuntuu ettei hänellä itselläänkään ole mitään suhdetta heihin. Hän on vain se perheen itatähti ja koneella istuva pikkuveli.

Oli todella noloa esimerkiksi kun olimme vahtimassa hänen sisarensa lapsia ja emme olleet tienneet että hänen siskonsa oli 8kk raskaana, niin minä olin ihan pöllähtänyt kun näin hänen mahansa. 

19, vielä lisäten että sepä se, kun hän ei itsekään tiedä heidän elämästään mitään. Minä aina kyselen sitten hänen äidiltään että miten heillä menee ja onko talo jo valmis tms. Koen että olisi jotenkin outoa alkaa pitämään heihin itse yhteyttä ja kyselemään kuulumisia koska mies ei näin tee.

Ap