Miksi lykkäät lapselle älylaitteen käteen? Esim bussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin liikkuva lapsi, saan pysymään rauhallisena matkan ajan. Ja jos olisi paljon käveltävää niin käyttäisin myös rattaita.

Pienelle lapselle ikkunasta ulos katselu on jo virkettä tarpeeksi. Paitsi jos älylaitteusiin on turvauduttu jo vauvasta asti ja todellisuus ei tarjoa riittävästi virkettä _enää_ kolmevuotiaana. Mitenkähän 50 vuotta sitten pärjättiin kolmivuotisen kanssa bussissa?

MITÄ PAHAA siinä on, että lapsi katsoo bussissa leffaa ipadilta? 

Koska 90 prosenttia näiden lasten vanhemmista näyttää myös olevan kykenemättömiä ymmärtämään, ettei ketään muuta siellä bussissa kiinnosta kuunnella jotain Pipsa-possua. Pienellä vähemmistöllä on kuulokkeet päässä.

Tämä on vaan sellainen asia, jossa vanhempi ei voi voittaa. Jos annat lapselle älylaitteen matkan ajaksi, että lapsi pysyisi tyytyväisenä -> olet huono vanhempi. Jos et anna, ja koko (siis aivan koko) puolituntinen matka on sitä, että lapsi juttelee ja kommentoi kaikkea näkemäänsä, se ärsyttää muita bussissa olijoita -> olet huono vanhempi. Jos lapsi ei jaksa istua puolta tuntia bussissa hiljaa ja tuijottaa seinää -> olet huono vanhempi. Kaikista näistä on nähty palstalla valitusta.

Pahinta on kuunnella tuntikausia jonkun ihanneäidin lörpöttelyä lapselleen. Voi Mikko kulta, yritä nyt äidin mussukka, katso miten ihania puita...aaah.

Yleensä kun lapsi katsoo bussissa puhelimesta jotain niin lapsella ei ole kuulokkeita päässä ja puhelimen äänet ovat täysillä. Kyllä helvetissä kuuntelen mieluummin lapsen puhetta kuin jotain pikkukakkosta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että tämä on tosi monelle arka paikka. Mua kiinnostaa, mitä siellä vanhemmat aivoissa tapahtuu kun se laittaa youtuben lapselle. Pelkääkö se lapsen huonoa käytöstä valmiiksi niin paljon? Vai haluaako se itse oman lapsen olevan hiljaa?

Tulen niin surulliseksi kun näitä ruutulapsia näen. Oma lapseni ilahtuu kun bussiin tulee toinen saman ikäinen. Sitten vanhempi tyrkkää laitteen nenän eteen vaikkei lapsi sitä edes itse pyytänyt. Oma lapseni pettyy kun ei saanutkaan ”seuraa” toisesta.

Enemmän tämä tuntuu olevan tärkeä keskustelu heille, jotka voivat kiillottaa omaa kruunuaan, koska eivät käytä älylaitteita. Mikä tarve tuomita toiset?

Yleensä kun lapsi katsoo bussissa puhelimesta jotain niin lapsella ei ole kuulokkeita päässä ja puhelimen äänet ovat täysillä. Kyllä hitossa kuuntelen mieluummin lapsen puhetta kuin jotain pikkukakkosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hiljattain n. 3v puhelinzombie-lapsen. Se oli oikeasti jo surullista miten pieni poika tuijotti ruutua lasittunut katse silmillään ja mikään muu maailma ei hetkauttanut. Kuului paloauton ääntä, ikkunasta näkyi mm. koiria, tietä ylittävä päiväkotiryhmä, kaivinkone, puluja... Kaikkea mihin lapsi olisi kiinnittänyt huomiota normaaliin tapaan kiinnostuneena jos ei olisi ollut naama liimattuna ruutuun. Liekö tarpeen mainita että vieressä istuvalla (oletettavasti) isällä oli naama liimattu omaan ruutuunsa.

Sieltä rattaista tai lapsen tasolta ei yleensä bussissa näe noita upeita luonnonilmiöitä ja kansallismaisemia...

Ota lapsi syliisi.

Ullattaen ketjussa lapsettomat kertomassa, miten nämä hommat pitäisi hoitaa. Lasta ei saa kesken matkan nostaa vaunuista tai rattaista turvallisuussyistä. Eikä rattaita saa jättää keskiosaan ilman valvontaa, kun voivat esim. kaatua.

Kuka ehdotti ottamaan kesken matkan.

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa niille lapsillenne käytöstapoja niin ei tarvitse "tukkia" pikkujuntin suuta tabletin avulla.

Kyllä niille opetetaan tapoja, mutta uhmaikä kestää oman aikansa. Ja se aika ei lopu kesken bussimatkan, vaan sitten kun se ikävaihe on ohitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että tämä on tosi monelle arka paikka. Mua kiinnostaa, mitä siellä vanhemmat aivoissa tapahtuu kun se laittaa youtuben lapselle. Pelkääkö se lapsen huonoa käytöstä valmiiksi niin paljon? Vai haluaako se itse oman lapsen olevan hiljaa?

Tulen niin surulliseksi kun näitä ruutulapsia näen. Oma lapseni ilahtuu kun bussiin tulee toinen saman ikäinen. Sitten vanhempi tyrkkää laitteen nenän eteen vaikkei lapsi sitä edes itse pyytänyt. Oma lapseni pettyy kun ei saanutkaan ”seuraa” toisesta.

Olen 32-vuotias velanainen, mutta mielelläni pitäisin seuraa suloiselle lapsellesi 😇♡ Olen joskus saanutkin katsekontaktin johonkuhun pikkuiseen, mutta usein äitinsä ovat niin nihkeitä, ettei oikein viitsi. Pitävät joko hulluna tai ehkä jopa pilkallisena virnuilijana. Suomalainen kulttuuri ei sovi omaan sisäiseen maailmaani. Olisi mukavaa asua maassa, jossa tuntemattomalle lapselle voisi hymyillä ja vaikka jutellakin julkisissa kulkuvälineissä ilman, että ympärilläolijat luulevat avohoitopotilaaksi.

Ei sinua varmasti pidetä hulluna. Lisää lapsimyönteistä ilmapiiriä! Meille saa tulla aina juttelemaan ja monesti jäädään suusta kiinni ihan ventovieraiden kanssa kun lapselleni aletaan juttelemaan. Hymyilen pitkään näiden kohtaamisten jälkeen.

Lapsikin on alkanut moikkailla vastaantulijoita, eikä kukaan ole reagoinut tähän muutoin kuin moikkaamalla hymyillen takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hiljattain n. 3v puhelinzombie-lapsen. Se oli oikeasti jo surullista miten pieni poika tuijotti ruutua lasittunut katse silmillään ja mikään muu maailma ei hetkauttanut. Kuului paloauton ääntä, ikkunasta näkyi mm. koiria, tietä ylittävä päiväkotiryhmä, kaivinkone, puluja... Kaikkea mihin lapsi olisi kiinnittänyt huomiota normaaliin tapaan kiinnostuneena jos ei olisi ollut naama liimattuna ruutuun. Liekö tarpeen mainita että vieressä istuvalla (oletettavasti) isällä oli naama liimattu omaan ruutuunsa.

Sieltä rattaista tai lapsen tasolta ei yleensä bussissa näe noita upeita luonnonilmiöitä ja kansallismaisemia...

Ota lapsi syliisi.

Ullattaen ketjussa lapsettomat kertomassa, miten nämä hommat pitäisi hoitaa. Lasta ei saa kesken matkan nostaa vaunuista tai rattaista turvallisuussyistä. Eikä rattaita saa jättää keskiosaan ilman valvontaa, kun voivat esim. kaatua.

Kuka ehdotti ottamaan kesken matkan.

Pitäisikö sen bussin siis jäädä pysäkille seisomaan, kunnes matkustajat ovat ihastelleet maisemia tarpeeksi? Saako sen padin antaa sitten, kun bussi taas lähtee liikkeelle, vai pysäytetäänkö bussi uutta sylittelyhetkeä varten pienen hetken kuluttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset eivät tarvitse älylaitteita. Laiskuutta vanhemmilta lykätä niitä taaperoikäiselle. Oma valintanne, jonka hedelmiä korjaatte sitten kymmenen vuoden päästä.

Niin just! Vanhemmuus on raskas risti kannettavaksi eikä saa ikinä mennä sieltä mistä aita on matalin. Kärsikää siellä bussissa niiden kakaroidenne kanssa kun olette sellaiset maailmaan tehneetkin. T. AV

Henkilökohtaisesti ihan sama, sinun lapsesi. Seurauksena adhd, kyvyttömyys keskittyä, oppimisvaikeuksia. Parempi kyllä minun lapsilleni, jos et välitä, vähemmän kilpailua koulutuspaikoista.

ADHD ei kehity mistään padin käytöstä, vaan se on aivojen rakenteessa oleva juttu. Tietysti some ja YouTube voi heikentää kykyä keskittyä, mutta ei se mitään ADHD:tä aiheuta.

T. ADHD-aikuinen, jonka lapsuudessa ei ollut älykännyjä, somea tai YouTubea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin liikkuva lapsi, saan pysymään rauhallisena matkan ajan. Ja jos olisi paljon käveltävää niin käyttäisin myös rattaita.

Pienelle lapselle ikkunasta ulos katselu on jo virkettä tarpeeksi. Paitsi jos älylaitteusiin on turvauduttu jo vauvasta asti ja todellisuus ei tarjoa riittävästi virkettä _enää_ kolmevuotiaana. Mitenkähän 50 vuotta sitten pärjättiin kolmivuotisen kanssa bussissa?

MITÄ PAHAA siinä on, että lapsi katsoo bussissa leffaa ipadilta? 

Koska 90 prosenttia näiden lasten vanhemmista näyttää myös olevan kykenemättömiä ymmärtämään, ettei ketään muuta siellä bussissa kiinnosta kuunnella jotain Pipsa-possua. Pienellä vähemmistöllä on kuulokkeet päässä.

Aijaa. Keksitään lisää.

Minua itseäni ärsyttää kaikkein eniten ne SANOITTAJAPAASAAJAT, jotka paasaa kulkuvälineissä, ravintoloissa aivan tauotta lapsilleen.

Viimeksi risteilyllä tällainen TÄYDELLINEN SANOITTAJAÄITI paasasi kaksi tuntia viereisessä ruokapöydässä Oras-Wiljamille ja Kehäkukka-Talvikille jokaikisestä asiasta ja ruokatavarasta ja aallon korkeudesta ja isän kravatista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hiljattain n. 3v puhelinzombie-lapsen. Se oli oikeasti jo surullista miten pieni poika tuijotti ruutua lasittunut katse silmillään ja mikään muu maailma ei hetkauttanut. Kuului paloauton ääntä, ikkunasta näkyi mm. koiria, tietä ylittävä päiväkotiryhmä, kaivinkone, puluja... Kaikkea mihin lapsi olisi kiinnittänyt huomiota normaaliin tapaan kiinnostuneena jos ei olisi ollut naama liimattuna ruutuun. Liekö tarpeen mainita että vieressä istuvalla (oletettavasti) isällä oli naama liimattu omaan ruutuunsa.

Sieltä rattaista tai lapsen tasolta ei yleensä bussissa näe noita upeita luonnonilmiöitä ja kansallismaisemia...

Ota lapsi syliisi.

Ullattaen ketjussa lapsettomat kertomassa, miten nämä hommat pitäisi hoitaa. Lasta ei saa kesken matkan nostaa vaunuista tai rattaista turvallisuussyistä. Eikä rattaita saa jättää keskiosaan ilman valvontaa, kun voivat esim. kaatua.

Kuka ehdotti ottamaan kesken matkan.

Ootko ikinä edes kulkenut bussilla? Siellä ehtii juuri saada rattaista renkaat lukkoon, kun bussi on jo liikkeellä. Ei kuskeilla ole aikaa odotella, että otat pikku-Irmelin rattaista ja etsit teille istumapaikat (jos edes on vapaita paikkoja). Eikä niitä rattaita saa edelleenkään jättää sinne keskiosaan yksikseen edes ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin liikkuva lapsi, saan pysymään rauhallisena matkan ajan. Ja jos olisi paljon käveltävää niin käyttäisin myös rattaita.

Pienelle lapselle ikkunasta ulos katselu on jo virkettä tarpeeksi. Paitsi jos älylaitteusiin on turvauduttu jo vauvasta asti ja todellisuus ei tarjoa riittävästi virkettä _enää_ kolmevuotiaana. Mitenkähän 50 vuotta sitten pärjättiin kolmivuotisen kanssa bussissa?

Eihän rattaista näe ulos.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaan sellainen asia, jossa vanhempi ei voi voittaa. Jos annat lapselle älylaitteen matkan ajaksi, että lapsi pysyisi tyytyväisenä -> olet huono vanhempi. Jos et anna, ja koko (siis aivan koko) puolituntinen matka on sitä, että lapsi juttelee ja kommentoi kaikkea näkemäänsä, se ärsyttää muita bussissa olijoita -> olet huono vanhempi. Jos lapsi ei jaksa istua puolta tuntia bussissa hiljaa ja tuijottaa seinää -> olet huono vanhempi. Kaikista näistä on nähty palstalla valitusta.

Lapsia on kasvatettu ja heidän kanssaan liikuttu jo ennen älylaitteita. Miten sinun vahempasi selvisivät?

Onneksi liikutaan nykyään omalla autolla, mennyt ihan yli tuo pikkulapsiperheiden bussikyttääminen.

Joo, meillä lapsi matkusti 3-vuotiaana rattaissa. Sai nukuttua niissä tarvitsemansa päiväunet, joillain pätkillä taas käveltävää olisi tullut liian paljon.

Ja pahoja mulkoiluja tuntui bussissa tulevan ihan mistä vaan. Jos juttelit iloisesti lapsen kanssa, jos lapsi itsekseen lauleskeli, jos oli väsynyt ja kiukutteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaan sellainen asia, jossa vanhempi ei voi voittaa. Jos annat lapselle älylaitteen matkan ajaksi, että lapsi pysyisi tyytyväisenä -> olet huono vanhempi. Jos et anna, ja koko (siis aivan koko) puolituntinen matka on sitä, että lapsi juttelee ja kommentoi kaikkea näkemäänsä, se ärsyttää muita bussissa olijoita -> olet huono vanhempi. Jos lapsi ei jaksa istua puolta tuntia bussissa hiljaa ja tuijottaa seinää -> olet huono vanhempi. Kaikista näistä on nähty palstalla valitusta.

Lapsia on kasvatettu ja heidän kanssaan liikuttu jo ennen älylaitteita. Miten sinun vahempasi selvisivät?

Jos älypuhelimet ja tabletit olisi keksitty jo meidän lapsuudessa, aivan takuulla vanhemmat olisivat niihin turvautuneet.

Tuohan on vanhempien itse aiheuttama ongelma. Nuo lapset, jotka eivät kestä bussimatkaa ilman, että hermostuvat ovat jo älylaitteisiin totutettuja eivätkä siksi viihdy. Tai uhmaiässä, mikä on vaan kestettävä

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vanhempien itse aiheuttama ongelma. Nuo lapset, jotka eivät kestä bussimatkaa ilman, että hermostuvat ovat jo älylaitteisiin totutettuja eivätkä siksi viihdy. Tai uhmaiässä, mikä on vaan kestettävä

Tai sitten missään ei enää kestetä yhtään lasten ääntä, ja vanhemmat yrittävät selvitä sen kyseisen bussimatkan.

Onko tällainen käynyt mielessäkään.

Sen verran sain itse kommenttia, tuhahtelua ja mulkoiluja, kun oma lapseni pari kertaa veti väsyneenä päiväkotipäivän jälkeen uhmakiukut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaan sellainen asia, jossa vanhempi ei voi voittaa. Jos annat lapselle älylaitteen matkan ajaksi, että lapsi pysyisi tyytyväisenä -> olet huono vanhempi. Jos et anna, ja koko (siis aivan koko) puolituntinen matka on sitä, että lapsi juttelee ja kommentoi kaikkea näkemäänsä, se ärsyttää muita bussissa olijoita -> olet huono vanhempi. Jos lapsi ei jaksa istua puolta tuntia bussissa hiljaa ja tuijottaa seinää -> olet huono vanhempi. Kaikista näistä on nähty palstalla valitusta.

Minua ei haittaa jos lapsi puhuu normaalilla volyymillä. Päinvastoin on kivaa kuunnella pienen lapsen suloista ääntä kun kiinnostuneesti kyselee kaikesta ja vanhempi hänelle vastailee. En usko kenenkään normaaliälyisen ajattelevan, että tuollainen olisi ärsyttävää. Jos jotakuta ärsyttää, niin ehkä olisi syytä katsoa syvälle peiliin ja miettiä miksi.

Kaikki vanhemmat joilla pieniä lapsia - olkaa läsnä lastenne kanssa, antakaa lastenne olla uteliaita ja puheliaita, selittäkää asioita heille. Lakatkaa pelkäämästä mitä kanssamatkustajat ajattelee. Mielisairaiden ihmisten mielipiteillä tai ajatuksilla ei pitäisi olla mitään merkitystä sen kannalta, voitteko jutella normaalisti bussissa.