Lue keskustelun säännöt.
Hassua, että minun ihana mieheni on jokun (ex) vihaama!
05.03.2014 |
Mieheni on aivan ihana. Aika "mies", mutta huomioiva, sängyssä ajattelee minua, riittävän siisti, kantaa vastuunsa ja rakastaa.
Miten hänen exänsä voi olla niin vihainen hänelle? Miten samaa ihmistä toinen rakastaa ja toinen vihaa?
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:36"]
En ikinä ottaisi kenenkään exää. Kun ei ole yhdelle kelvannut ja sen kanssa pärjännyt niin tuskin on mikään hyvä puoliso muutenkaan.
[/quote]
Aika huolestuttavaa jos arvioit ihmiset kuluttaja-kokemuksen perusteella. ;)
Toinen on toiselle väärä ja toiselle oikea.
[/quote]Voi olla tai sitten ei. Jos ei kykene tulemaan toimeen ihan itse valitsemansa ihmisen kanssa niin miten toisella kerralla onnistuisi sen paremmin? Kun ei ole pakko niin itse en kenenkään exään koskisi.
[/quote]
ota huomioon, että ihminen muuttuu. Sinä muutut, toinen muuttuu. elämää ei voi kontrolloida.
[/quote]Ei ihmiset mitään muutu. Ihmisen perusluonne säilyy aika samana koko elämän. En minä tunne ketään, joka olisi todella muuttunut. Ainakaan parempaan suuntaan! Appiukko vakkapa on ollut samanlainen kaikki nämä 20 vuotta kun olen sen tuntenut, samoin äitini, kaverini. Ihminen kyllä oppii muuttamaan ehkä vähän joitakin pieniä tapoja mutta kokonaisluonne ei muutu.
[/quote]
"Kun minä en tunne, ei voi olla mahdollista" Sori, mutta sun mutu ei ole se asioiden oikea laita.
[/quote] En sano ettei kukaan koskaan ikinä muutu, mä vaan en ole vielä tavannut ketään sellaista, jonka varmuudella näkisin todella muuttuneen. Siis puhun nyt ihmisen perusluonteesta ja temperamentista. Yksittäisiä käytöstapoja pystyy muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:36"]
En ikinä ottaisi kenenkään exää. Kun ei ole yhdelle kelvannut ja sen kanssa pärjännyt niin tuskin on mikään hyvä puoliso muutenkaan.
[/quote]
Aika huolestuttavaa jos arvioit ihmiset kuluttaja-kokemuksen perusteella. ;)
Toinen on toiselle väärä ja toiselle oikea.
[/quote]Voi olla tai sitten ei. Jos ei kykene tulemaan toimeen ihan itse valitsemansa ihmisen kanssa niin miten toisella kerralla onnistuisi sen paremmin? Kun ei ole pakko niin itse en kenenkään exään koskisi.
[/quote]
ota huomioon, että ihminen muuttuu. Sinä muutut, toinen muuttuu. elämää ei voi kontrolloida.
[/quote]Ei ihmiset mitään muutu. Ihmisen perusluonne säilyy aika samana koko elämän. En minä tunne ketään, joka olisi todella muuttunut. Ainakaan parempaan suuntaan! Appiukko vakkapa on ollut samanlainen kaikki nämä 20 vuotta kun olen sen tuntenut, samoin äitini, kaverini. Ihminen kyllä oppii muuttamaan ehkä vähän joitakin pieniä tapoja mutta kokonaisluonne ei muutu.
[/quote]
"Kun minä en tunne, ei voi olla mahdollista" Sori, mutta sun mutu ei ole se asioiden oikea laita.
[/quote] En sano ettei kukaan koskaan ikinä muutu, mä vaan en ole vielä tavannut ketään sellaista, jonka varmuudella näkisin todella muuttuneen. Siis puhun nyt ihmisen perusluonteesta ja temperamentista. Yksittäisiä käytöstapoja pystyy muuttamaan.
[/quote]
luonne muuttuu kyllä, mutta yleensä vasta kriisien kautta. Avioero on tehokas muuttaja, samoin konkurssit ja läheisen kuolemat yms. Temperamenttikin muuttuu ihan myötä, mutta stressitilanteessa se alkuperäinen sitten näkyy.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:36"]
En ikinä ottaisi kenenkään exää. Kun ei ole yhdelle kelvannut ja sen kanssa pärjännyt niin tuskin on mikään hyvä puoliso muutenkaan.
[/quote]
Aika huolestuttavaa jos arvioit ihmiset kuluttaja-kokemuksen perusteella. ;)
Toinen on toiselle väärä ja toiselle oikea.
[/quote]Voi olla tai sitten ei. Jos ei kykene tulemaan toimeen ihan itse valitsemansa ihmisen kanssa niin miten toisella kerralla onnistuisi sen paremmin? Kun ei ole pakko niin itse en kenenkään exään koskisi.
[/quote]
ota huomioon, että ihminen muuttuu. Sinä muutut, toinen muuttuu. elämää ei voi kontrolloida.
[/quote]Ei ihmiset mitään muutu. Ihmisen perusluonne säilyy aika samana koko elämän. En minä tunne ketään, joka olisi todella muuttunut. Ainakaan parempaan suuntaan! Appiukko vakkapa on ollut samanlainen kaikki nämä 20 vuotta kun olen sen tuntenut, samoin äitini, kaverini. Ihminen kyllä oppii muuttamaan ehkä vähän joitakin pieniä tapoja mutta kokonaisluonne ei muutu.
[/quote]
Ei se ihan näinkään ole. Tutkimusten mukaan ihmisen persoonallisuus on "valmis" noin 30-vuotiaana. Ennen tätä tapahtuvat voimakkaat traumat voivat muuttaa ihmistä rajustikin. Tämän jälkeen huomattavasti vähemmän. Se, että sinä ja kaverisi olette samanlaisia kuin teineinä, kertoo vain, että olette eläneet suhteellisen suojattua elämää. Appesi taas on luultavasti ollut jo aikuinen tavatessanne.
Joten kyllä, varsinkin hyvin nuorena solmituissa liitoissa saattaa käydä niin, että kolmenkympin jälkeen huomaat olevan naimisissa aivan vieraan ihmisen kanssa. Minulle kävi ensimmäisessä suhteessa niin, etten varsinaisesti kai muuttunut, mutta sain sen aikana käsiteltyä lapsuusajan traumaattisia kokemuksia. En oikeasti ollut mikään mt-tapaus, mutta rankat kokemukset lapsuudessa olivat järkyttäneet perusturvallisuuden tunnetta. Se taas tarkoitti, että minusta tuli itsevarmempi ihminen. Jännää kyllä, tämä oli kova paikka miehelle, joka oli tottunut olemaan suhteessa "hoivaaja".
Joten ironista kyllä, minä tulin jätetyksi ensimmäisessä suhteessa juuri päinvastaisesta syystä kuin mistä ap:n mies kertoo jättäneen eksänsä. En kyllä mitenkään koskaan vihannut eksääni, aluksi jopa puolustelin häntä kavereille, jotka pitivät hänen käytöstään sikamaisena. Myöhemmin ymmärsin, että eksäni oli ollut suhteessa välistä todella manipuloivakin. Siltikään en häntä "vihaa", mutta en kyllä ottaisi suhdetta takaisinkaan.
Ja AP:n tapauksessa muuten näen kaksi vaihtoehtoa, joko hänen nyksänsä eksä on enemmän tai vähemmän epävakaa persoonallisuus, joka todellakin ripustautuu läheisiin. Tai sitten AP:n kannattaisi pikkuisen varautua siihen, että hänetkin lempataan ensihuuman haihduttua.
Meillä ainakin molemmat...mies ja minä....olemme muuttuneet näiden 23v. aikana.
Ennen olin sosiaalinen, aktiivinen, kova puhumaan ja herkästi suuttuva.
Nyt olen yksin viihtyvä, aika passiivinen, yhä puhelias mutta en aina ja olen rauhallisempi kaikin puolin.
Mies oli ennen hiljainen, tosi rauhallinen ja työ oli erittäin tärkeää elämässä.
Nyt mies on kova puhumaan, tempramenttinen ja jopa suuttuu helposti ja työ ei enää määritä sitä kuka hän on vaan muut asiat on tärkeimpiä.
Musta on hassua, että inhoamani ex-mies on jonkun toisen naisen rakastama. Kyllä, tiedän, että hän seurustelee.
Niin ikävä minäkeskeinen ja lapsellinen ihminen, että hyijyi. En ymmärrä mitä joskus näin kyseisessä miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein ihmetellyt samaa kuin ap, etenkin alussa. Mieheni on todellinen kultakimpale, mutta olen itsekin todistanut kohtausta, jossa exä raivoaa miehelle ja julistaa tuhoavansa tämän elämän. Exä otti itse eron, koska hänen mielestään mies oli niin p-a, ja vaihtoi mielestään parempaan.
Olemme olleet nyt yhdessä yli 15 vuotta, ja ymmärrän paremmin, miksi ex on katkera. Heidän luonteensa eivät sopineet yhtään yhteen. Miehelläni on tapoja ja piirteitä, jotka eivät haittaa minua yhtään, mutta jotka voivat ärsyttää.
Muistan mieheni kertoneen esimerkiksi, että ex sai hirveän raivarin ja heitteli maitopurkkeja keittiön seinään, koska hän oli vaihtanut tavaroiden järjestystä jääkaapissa. On ihan totta, että miehellä on tapana öisin myllätä jääkaappi uuteen uskoon tutkiessaan sen sisältöä ja etsiessään esimerkiksi parasta hilloa leipänsä päälle. Minua se ei haittaa, häntä haittasi.
Mieheni on myös raha-asioissa leväperäinen eikä hänelle sovi nainen, joka on tottunut ylelliseen elämään JA haluaa, että häntä elätetään. Exä oli juuri sellainen, minä taas en. Heillä olikin raha-asioista jatkuvaa riitaa, joka jatkui vielä eron jälkeenkin.
Ap:lla saattaa toki olla vielä ruusunpunaiset lasit silmillä, mutta kyllä se vaan niin on, että jotkut ihmiset vaan sopivat paremmin yhteen juuri keskenään, eikä muiden (saatika sitten niiden exien) kanssa.
Minullakin on mielettömän ihana mies, hyvännäköinen, todella hyvä isä, hyvä rakastaja, luotettava, puhelias ja huumorintajuinen. Silti tämä lähes täydellinen paketti ei kelvannut hänen exälleen, vaan heidän suhteensa oli pitkään tosi valjähtynyt, heillä ei ollut mitään yhteistä (paitsi lapset) ja ex-muija kuolasi jatkuvasti toisen miehen perään. Yhteistuumin erosivat ja melkein heti lennosta muija ottikin sen toisen miehen tilalle. Suhde ei käsittääkseni kuitenkaan pitkään jatkunut.
Me tapasimme kun mieheni erosta oli jo monta vuotta ja kuinka ollakkaan, niin hankalaksihan se ex sitten alkoi. Oli vissiin alkanut harmittamaan kun päästi hyvän miehen menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo tuota narsistista ja itsekästä paskaa on vihata. Se, jos hänen nykyisensä on sinisilmäinen ja sokea, ei ole minun vikani. Hän saa kyllä oman osansa tuon miehen ihanuudesta vielä ;)
Kyllä mäkin vihaan eksääni, vaikka aikoinaan rakastinkin kovasti. En vain kestänyt sitä,että maailman rakkain ihminen vain jätti ja lähti eikä edes halunnut yrittää uudestaan.
Katkeroiduin niin pahasti ja olen vaan edelleenkin surullinen, vaikka erosta on kauan. Vihaan sitä että hän teki mut näin surulliseksi ja vihaan sitä etten kelvannut hänelle. Vihaan eksääni, koska hänen takiaan olen varmaan loppuelämäni katkera. Vihaan sitä että ikinä tapasin ko ihmisen, ja sitä etten hänen takiaan tule ikinä löytämään miestä joka mua miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap et voi sanoa yhtään mitään. Miehesi huonot puolet tulevat esiin vasta paljon myöhemmin. Katso tilannetta 10v. päästä.
Katso sitten rakastatko vai vihaatko!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:49"]
Kyllä mäkin vihaan eksääni, vaikka aikoinaan rakastinkin kovasti. En vain kestänyt sitä,että maailman rakkain ihminen vain jätti ja lähti eikä edes halunnut yrittää uudestaan.
Katkeroiduin niin pahasti ja olen vaan edelleenkin surullinen, vaikka erosta on kauan. Vihaan sitä että hän teki mut näin surulliseksi ja vihaan sitä etten kelvannut hänelle. Vihaan eksääni, koska hänen takiaan olen varmaan loppuelämäni katkera. Vihaan sitä että ikinä tapasin ko ihmisen, ja sitä etten hänen takiaan tule ikinä löytämään miestä joka mua miellyttää.
[/quote]
Tuosta katkeruudesta pitäisi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemia toimii aika pitkaan, sitten tulee arki. Nauti niin kaun kuin
huumaa on, arki tulee noin puolessa vuodessa korkeintaan vuodessa. Tutustu ja kuuntele vanhempia ja muita samaan perheeseen kuuluvia, ei omena kaus puusta putoa. Joskus trauma entisessa liitossa
aiheuttaa tilanteita...
Onko ap syy siihen, että entisestä puolisosta tuli eksä? Jos on, niin historia usein toistaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:19"]
Mieheni on aivan ihana. Aika "mies", mutta huomioiva, sängyssä ajattelee minua, riittävän siisti, kantaa vastuunsa ja rakastaa.
Miten hänen exänsä voi olla niin vihainen hänelle? Miten samaa ihmistä toinen rakastaa ja toinen vihaa?
[/quote] katkera tietty, tai luohteet eivtä vaan sopineet yhteen.
Kyllä ihminen muuttuu niin halutessaan. Itse ainakin olen ihan eri tyyppi kun 20vuotiaana parisuhteessa olleena. Vaikka toisaalta tietysti tietyt asiat myös pysyneet.
Ja toisen kanssa synkkaa toisen ei.
Parisuhdetaitoja voi oppia, varsinkin jos ottaa pieleen menneestä suhteesta opikseen.
Itsehän olen sitä mieltä, että noin 99,9% ihmisistä on huonoja ihmisiä. Tietenkin tise kuulun tähän vähemmistöön.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:36"]
En ikinä ottaisi kenenkään exää. Kun ei ole yhdelle kelvannut ja sen kanssa pärjännyt niin tuskin on mikään hyvä puoliso muutenkaan.
[/quote]
Aika huolestuttavaa jos arvioit ihmiset kuluttaja-kokemuksen perusteella. ;)
Toinen on toiselle väärä ja toiselle oikea.
[/quote]Voi olla tai sitten ei. Jos ei kykene tulemaan toimeen ihan itse valitsemansa ihmisen kanssa niin miten toisella kerralla onnistuisi sen paremmin? Kun ei ole pakko niin itse en kenenkään exään koskisi.
[/quote]
ota huomioon, että ihminen muuttuu. Sinä muutut, toinen muuttuu. elämää ei voi kontrolloida.
[/quote]Ei ihmiset mitään muutu. Ihmisen perusluonne säilyy aika samana koko elämän. En minä tunne ketään, joka olisi todella muuttunut. Ainakaan parempaan suuntaan! Appiukko vakkapa on ollut samanlainen kaikki nämä 20 vuotta kun olen sen tuntenut, samoin äitini, kaverini. Ihminen kyllä oppii muuttamaan ehkä vähän joitakin pieniä tapoja mutta kokonaisluonne ei muutu.
[/quote]
minä olen ainakin ihan erilainen kuin 20 vuotta sitten. Silloin olin riippuvainen ja turvaa hakeva ihminen, nyt olen vahva ja luottavainen. mies oli 20 v sitten kiltti ja mukautuvainen, nyt määräilevä. Isäni oli lapsuudessani tyranni, nyt nallekarhu. Äitini oli lapsuudessani alistuva, nyt päämäärätietoinen.
Väitän siis ihan toista. Minä näen pelkkää muutosta.