Jääkö jostain paitsi jos ei seurustele nuoruusiässä?
Mitä mieltä te olette? Kuuluuko teini-iän rakkaustarinat ihmisen normaaliin kasvuun siinä missä nuoruuden ensirakkaus? Mitä jos ihminen ei koe näitä missään määrin nuoruudessaan?
Kommentit (37)
Ei välttämättä. En usko, että nuoruusiän seurustelusta on haittaa, mutta tuskin myöskään seurustelemattomuudesta on. Ihmisillä on niin erilaisia elämänpolkuja, ja samat pohjat sitä on ihmissuhdetaidoille vanhempana kuin on nuorempana. Tarkoitan tällä sitä, että samoja tunne-elämän taitoja, jotka on lapsena oppinut, tulee käsiteltyä kaikissa rakkaussuhteissa, olivatpa ne milloin vain. Itse en seurustellut nuorena ja teini-ihastukset jäivät tykkänään väliin, mutta aikuisiällä aloitin kypsän ja kunnioittavan rakkaussuhteen. En ole huomannut, että kumppanuustaitoni olisivat olleet vähäisemmät kuin niillä ystävilläni, jotka aloittivat aikaisin ja olivat ehtineet olla jo useissa suhteissa. Kuten sanottu, jokaisella on oma polkunsa, ja suhteessa yleensä ratkaisevat rakkaus, kunnioitus ja halu tehdä työtä suhteen säilymisen eteen.
Jää. Jää paitsi niitä seurustelukokemuksia. Mä luulen, että voi olla jokseenkin huolestuttavaa, jos ei koe ihastumisia/rakastumisia, mutta se seurustelu ei musta ole aina tarpeen. Itse en seurustellut ennen kuin vasta aikuisena ja senkin mieheni kanssa. Ei vaan huvittanut, ei ollut koskaan ketään riittävän fiksua ja kypsää lähipiirissä, enkä kokenut etäsuhdetta järkeväksi. Ei ollut mikään periaatepäätös kuitenkaan, jos sopiva tyyppi olisi ollut ja osoittanut kiinnostusta, niin olisin toki seurustellut. Nyt vaan olin rakastunut tai ihastunut kavereihin, jotka oli liian kaukana tai ei olleet riittävän kiinnostuneita musta. En nähnyt mitään järkeä alkaa seurustella seurustelun vuoksi, seurustelua kyllä ehdotettiin. Ja toki treffeillä kävin ja oli paljon poikia ystävinä.
Nyt sen ekan seurustelukumppanin kanssa kolmattatoistavuotta naimisissa.
Muista en tiedä, mutta minulla ainakin vaikutti siten, etten ole aloittanut suhdetta aikuisenakaan. Toki tässä on taustalla muitakin syitä kuten lapsuudenkoti, epäsuosio omien ikätovereiden keskuudessa ja niiden aiheuttama huono itsetunto.
Minä aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni 18-vuotiaana. Aiemminkin olisin varmasti halunnut seurustella. Tavalliseksi keski-ikäiseksi perheenäidiksi päädyin kuitenkin, vaikka en viettänytkään teini-ikääni surffaten seurustelusuhteesta toiseen.
Nuoruusikään (erit. varhaisnuoruuteen) kuuluvat mielestäni kaukorakkaudet, joissa ikäänkuin harjoitellaan ihastumiseen ja rakkaussuhteeseen liittyviä tunteita. Jotkut sitten päätyvät seurustelemaan "oikeasti" nuorempana, toiset vanhempana. Seurustelua ei mielestäni voi pitää minään "normaalin kehityksen" mittana, koska siihen liittyy myös tekijöitä, joihin yksilö ei itse voi vaikuttaa. Jos vielä varhaisaikuisuudessakaan (20+), ei osoita mitään kiinnostusta seurusteluasioihin, niin se alkaa kuulostaa jo hieman erikoiselta korvaani. Mutta ulkopuolisen on toki vaikea tietää, onko kysymys siitä ettei seurusteluasiat kiinnosta vai siitä, ettei sopivaa kumppania löydy.
Mikäli seurustelukumppania ei, vastoin omia toiveita, siihen 20+ ikään mennessä ala löytyä, niin kyllähän ne yksinäisyyden ja vaillejäämisen tuntemukset alkavat todennäköisesti nakertaa itsetuntoa. Toiset selviävät siitä paremmin, toiset huonommin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]
Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.
[/quote]
Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät. Kokemusta ei ole eikä mitään taitoja, samaten ne loputkin potentiaaliset kumppanit häviävät savuna tuuleen jos tulee ilmi, että se kiinnostava nainen onkin sellainen ettei ole yhdellekään miehelle kelvannut koskaan aiemminkaan.
Kun tuli ikää se +20 vuotta jokaikinen tapailemani mies on kysynyt multa miksi et ole seurustellut ja ihmetellyt asiaa. Jotain vikaahan sellaisessa naisessa niiden mielestä on ollut.
[/quote]
Tuossa näyttäisi olevan ongelmana lähinnä sinun huono itsetuntosi.
[/quote]
Huono itsetunto on syntynyt juuri sitä kautta, etten ole koskaan kelvannut (merkittävien vikojeni takia).
Jos silloin seurustelee rakkaudesta, niin ne hormonihuurut, jotka nuorena ovat voimakkaampia.
Kyllä musta ainakin tuntuu että on jäänyt yksi elämänvaihe kokonaan elämättä ja nuoruus mennyt ihan hukkaan. Nyt vasta kolmekymppisenä oli ensimmäinen yhdenyön juttukin! :( Tuntuu että elän nyt sitä mitä muut elivät sillon 18-vuotiaina...
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]
Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.
[/quote]
Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät.
[/quote]
Jos tuo pitäisi paikkaansa, ei varmaan puolet ihmisistä pääsisi koskaan parisuhteisiin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]
Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.
[/quote]
Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät.
[/quote]
Jos tuo pitäisi paikkaansa, ei varmaan puolet ihmisistä pääsisi koskaan parisuhteisiin.
[/quote]
Suurin osa ihmisistä seurustelee alle 20-vuotiaana, toteamuksesi ei pidä millään tasolla paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 21:13"]
Mitä mieltä te olette? Kuuluuko teini-iän rakkaustarinat ihmisen normaaliin kasvuun siinä missä nuoruuden ensirakkaus? Mitä jos ihminen ei koe näitä missään määrin nuoruudessaan?
[/quote]
Riippuu siitä mitä tarkoittaa "seurustelulla". Jos seurusteluun liittyy aina seksi, niin tuskinpa kovin moni ainakaan poika, aloittaa ennenkuin armeija on käyty. muutetu poisi korttoa ja ryhdytty opiekelemaan tms. Eli jos olet poika, älä murehdi jos vasta 2-kymppisenä sulla on eka "virallinen tyttöystävä".
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:09"]
Toisaalta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli kyllä ne seurustelutaidot kehittyy jo teini-iästä lähtien jos tilaisuus on.
[/quote]
Juuri tuosta syystä ne jotka ei suhteeseen nuorena ole päässeet tuskin siihen myöhemminkään pääsevät.
[/quote]
Jos tuo pitäisi paikkaansa, ei varmaan puolet ihmisistä pääsisi koskaan parisuhteisiin.
[/quote]
Suurin osa ihmisistä seurustelee alle 20-vuotiaana, toteamuksesi ei pidä millään tasolla paikkaansa.
[/quote]
Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]
Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[/quote]
En usko tuon seurustelemattomien luvun olevan noin korkea.
Omassa nuoruudessa se 90 % molempien sukupuolten edustajista seurusteli aikoja ennen tuota 20-vuoden ikää muodossa tai toisessa, lukuunottamatta niitä loppuja jämäpaloja mihin itsekin kuuluin ja olen kuulunut. Ja tosiaan pieneltä paikkakunnalta olen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[/quote]
Olen itse mies, ja kuvittelisin että vaikka siitä on jo n 30 vuotta siitä kun itse ekan kerran seurustelin, ja olen lisäksi pk-seudulta, niin miesten kohdalla se aloitusikä on yhä tänäkin päivänä korkeampi kuin naisilla. Toki kotitausta vaikuttaa kanssa. Nuoret pojat toki haluaisivat ruveta seurustelemaan aikaisemminkin, mutta saavat pakkeja samanikäisiltä tytöiltä, heillä on niin kovat vaatimukset katsos;)
Kertokaas kuinka paska nainen olen, kun kukaan mies ei mua huolinut edes teininä? Jotenkin surettaa ja naurattaa samaan aikaan rummutus naisten korkeasta vaatimustasosta kun itse en näytä olevan miehille edes ihminen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]
Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[/quote]
En usko tuon seurustelemattomien luvun olevan noin korkea.
Omassa nuoruudessa se 90 % molempien sukupuolten edustajista seurusteli aikoja ennen tuota 20-vuoden ikää muodossa tai toisessa, lukuunottamatta niitä loppuja jämäpaloja mihin itsekin kuuluin ja olen kuulunut. Ja tosiaan pieneltä paikkakunnalta olen.
[/quote]
Seurustelemattomuudesta en tiedä, mutta...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090618637736_uu.shtml
12 273 asukkaan Lieksan 30-34-vuotiaista miehistä naimattomia on 72,8 %.
20-25-vuotiaista miehistä naimattomia on 97 %, 25-29-vuotiasta 88 % ja 30-40-vuotiaista 56 %.
Eli ylivoimaisesti suurin osa.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]
Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[/quote]
En usko tuon seurustelemattomien luvun olevan noin korkea.
Omassa nuoruudessa se 90 % molempien sukupuolten edustajista seurusteli aikoja ennen tuota 20-vuoden ikää muodossa tai toisessa, lukuunottamatta niitä loppuja jämäpaloja mihin itsekin kuuluin ja olen kuulunut. Ja tosiaan pieneltä paikkakunnalta olen.
[/quote]
Seurustelemattomuudesta en tiedä, mutta...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090618637736_uu.shtml
12 273 asukkaan Lieksan 30-34-vuotiaista miehistä naimattomia on 72,8 %.
20-25-vuotiaista miehistä naimattomia on 97 %, 25-29-vuotiasta 88 % ja 30-40-vuotiaista 56 %.
Eli ylivoimaisesti suurin osa.
[/quote]
Nyt on kyse seurustelusta, ei avioliittotilastoista. Viestisi on täysin turha.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]
Kertokaas kuinka paska nainen olen, kun kukaan mies ei mua huolinut edes teininä? Jotenkin surettaa ja naurattaa samaan aikaan rummutus naisten korkeasta vaatimustasosta kun itse en näytä olevan miehille edes ihminen.
[/quote]
Edes teininä? Miksi jonkun miehen olisi pitänyt huolia sinut teininä juuri? Nyt elät nykyhetkeä ja jos et ole teini enää, katso itseäsi peiliin. Se ulosanti on tärkeintä, ei tarvitse olla mikään missi tai filmitähti, mutta turha vaatimattomuus pois. Mä muuten löysin vaimoni kirjeenvaihtopalstalta n 25 vuotta sitten (nettiä ei ollut mutta oli ilmaisjakelulehtiä ym jotka julkaisi seuranhaku-ilmoituksia, ja jotkut niistä oli hyvin suosittuja) ja heti toisessa kirjeessään hän voivotteli kun ei ollut löytänyt seurustelukumppania, vaikka oli nätti kuin mikä. Hän oli yksinkertaisesti liian vaatimaton, tyypillinen kotikissa. Toinen jutu, baarikärpäsiä sun ei kannata katsella vaan yritä löytää esim työpaikalta, opiskelun ohella tai harrastuksista, tai miksei netin kautta poikakaveri.
Jos syy-seuraussuhde muistuttaa edes etäisesti suoraa viivaa ja jos yksittäistapauksesta voi jotain päätellä, niin sanoisin, että kaikesta jää paitsi.
Jos ei muuta niin saapa hyvissä ajoin totutella siihen ulkopuolisuuden tunteeseen, joka seuraa sinua loppuelämäsi ajan.
Jos vielä ajattelet tämän tilan olevan pysyvä aikuisiälle saakka, niin voit myös kuvitella miten paljon helpompi on eristäytyä kuin kulkea entisaikojen friikkisirkuksen esiintyjänä normaalien joukossa.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:31"]
Riippuu ihan, mitä seurustelulla tarkoitetaan, mitä aluetta katsotaan ja mitä sukupuolta katsotaan. Alueelliset ja sukupuolien väliset erot voivat olla hyvin suuria Suomessakin.
Joissakin pienissä itäsuomalaisissa ja pohjoissuomalaisssa paikkakunnissa 80-90 prosenttia miehistä on seurustelemattomia vielä 20 vuoden iässä. Tarkotatko sä suurimmalla osalla silloin sitä 10 tai 20 prosenttia?
[/quote]
En usko tuon seurustelemattomien luvun olevan noin korkea.
Omassa nuoruudessa se 90 % molempien sukupuolten edustajista seurusteli aikoja ennen tuota 20-vuoden ikää muodossa tai toisessa, lukuunottamatta niitä loppuja jämäpaloja mihin itsekin kuuluin ja olen kuulunut. Ja tosiaan pieneltä paikkakunnalta olen.
[/quote]
Seurustelemattomuudesta en tiedä, mutta...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090618637736_uu.shtml
12 273 asukkaan Lieksan 30-34-vuotiaista miehistä naimattomia on 72,8 %.
20-25-vuotiaista miehistä naimattomia on 97 %, 25-29-vuotiasta 88 % ja 30-40-vuotiaista 56 %.
Eli ylivoimaisesti suurin osa.
[/quote]
Nyt on kyse seurustelusta, ei avioliittotilastoista. Viestisi on täysin turha.
[/quote]
Uskon silti, että pienet avioituneisuusluvut kertovat todennäköisesti myös pienistä tai ainakin tavallista pienimmistä seurusteluluvuista. Tuskin tilanne on sellainen, että erittäin harva ihminen olisi naimisissa, mutta silti lähes kaikki seurustelisivat.
Riippuu ihmisestä. Itse en olisi ollut valmis seurustelemaan teini-iässä. Minulla oli hyvin kontrolloiva lapsuuskoti, ja ainoa mitä elämältä halusin oli itsenäisyys, vapaus tehdä asioita ilman että niistä pitää kenellekään raportoida. Tiivis ihmissuhde olisi ollut kauhistus ja tehnyt minulle lähinnä vahinkoa. Ja siis, olen ollut toistakymmentä vuotta naimisissa onnellisesti ja minulla on perhe nykyään, enkä koe että olen mistään jäänyt paitsi vaikka en nuorena seurustellutkaan.