Miksi minun pitää aina auttaa ja joustaa?

Ja me ollaan menty heillepäin jo kahdesti. Nyt on taas jokin kriisi päällä. Kun ei ole avun tarvetta, ei meitä haluttukaan sinne...

Reissaaminen on helppoa kenelle tahansa, jos asenne on kohdillaan.

Mutta tie vie molempiin suuntiin. Ja kyllä umpitäydessä autossa väsyneenä on paljon mäntimpää kuin levänneenä yhden lapsen kanssa! Kuusi tuntia jonnekin korpeen. 2

 Mikä kriisi vaatii teidät sinne? Onko heillä oikeasti ongelmia, joista pitäisi olla huolissaan, mielenterveyden ongelmia tai päihteiden käyttöä, masennusta, vakava sairastuminen? Jos on oikeita ongelmia, silloin pieni epämukavuus ei ole liikaa vaadittua, mutta jos kriisi on tasoa lapsi sai huonon numeron kokeesta ja pyykkikone hajosi, lähisukukin hoitakoon ongelmansa itse tai liikahtakoon linnastaan, jos apua kaipaavat.

Eivät ole sukua. Ja vaimo on tehokas kehittämään kriisiä. Kaksi kertaa olen sinne sännännyt, mutta sitten meitä ei huolittukaan sinne kylään, kun sukulaiset menivät ja heillä meni paremmin - ja kun minä kerran valitin jotain, se sivuutettiin oitis. Eli aloin hahmottaa aika ikävää mallia. "Hyppää, säntää!" ap