Voiko 6 vk vanha lapsi olla ' äitiriippuvainen' ?
Tarkoitan tätä ihan hyvässä mielessä, ja siis tottakai kaikki kuusiviikkoiset ovat vielä kuukausi-ja vuositolkulla ' äitiriippuvaisia' . Mutta siis tarkoitan sitä että edes isä ei kelpaa syliksi tai muuksi hoitajaksi kovinhyvin.
Meillä 6-viikkoinen poika jonka kanssa olen kotona, mies on ollut töissä kohta kolme viikkoa. Mies oli siis aluksi monta viikkoa kotona ja hoiti vauvaa siinä missä minäkin; vaihtoi vaipat, piti sylissä,kylvetti ym. Minä tietysti imetän että se ero meissä on hoitajina. Mies on rauhallinen ja hyvä hoitaja. Kerran olen käynyt yksin ulkona (olin pois 3 tuntia) kun vauva oli 4 viikkoa vanha, seurauksena kauhea itku ja huuto kun poika heräsi päiväunilta ja saikin tuttelia eikä tissiä (pullottelua oli kyllä harjoiteltu etukäteen). Yleensä poika ei itse juuri koskaan ns. suoraa huutoa vaan on hyvin helppo vauva siinä mielessä. Iltaisin vaan tuntuu raskaalta kun mies tulee töistä ja esim. pitää vauvaa sylissä niin usein melkein heti alkaa kitinä ja levottomuus ja sitten kun kuulee minun äänen niin kääntyy ääntä kohti ja ehkä vähän rauhoittuu. Eräs ilta itkeskeli ja mies piti sylissä mutta ei rauhoittunut vaan itku yltyi kunnon huudoksi ja rauhoittui vasta minun syliini.
Mies kyllä vaihtaa vaipat ym. edelleen ja sylittelee vauvaa (eikä vauva aina itke mutta pidempään ei miehen sylissä yleensä viihdy) mutta on vähän masentunut kun vaan minä näytän ' kelpaavan' vauvalle. Olen sanonut että kyse on siitä luultavasti että tuoksun maidolle ja vauvalle tulee siitä turvallinen tunne mutta en tiedä onko se totta?Poika on kyllä kova imemään ja syö usein ja rauhoittuu ja usein nukahtaa rinnalle.
Onko kokemuksia tästä tai vinkkejä mitä kannattaisi tehdä? Jotenkin äidinvaisto on niin voimakas että kun vauva kitisee tai itkeskelee miehen sylissä niin haluan ottaa hänet kun tiedän että hän siitä rauhoittuu.... ja miehelle tulee olo että hän on jotenkin huonompi.Olisi vaan mukava kun voisi hyvällä omallatunnolla ja mielellä käydä joskus yksin vaikka kävelyllä...
Kommentit (2)
..esikoisen kanssa aika ajoin haasteena isään tottuminen. Rakensimme samaan aikaan, joten välillä isä ehti olla pojan kanssa melko vähän. Isän syliin oli vaikea rauhoittua varsinkin iltaisin ja esim. iltarutiinit eivät sujuneet itkutta. Mutta mielestäni on totutettava niin isään kuin isovanhempiinkin. Eli lähdet itse kävelylle tai pistät tulpat korviin ja annat isän hoitaa asiat kuten parhaaksi näkee. Lapsi ei ole yksin eikä vaarassa vaan oman isänsä kanssa (näin sanoi oma mieheni, kun surin, että lapsi kokee turvattomuutta yms.). Aikaa myöten elämä käy kaikille rankaksi, jos molemmat eivät ole täysipainoisia hoitajia. Ja lapsi tottuu nopeasti.
Nyt pikkukakkosen kanssa emme ole edes miettineet, eikö isä riittäisi lohduttajaksi ja mielestäni ei mitään eroja olekaan ilmennyt (ja on ihanan helpottavaa jättää vauva isän kanssa illalla vaikka katsomaan televisiota ja tehdä itse jotain muuta kotona tai mennä vaikka aikaisemmin nukkumaan). Saatoin aikoinaan itse vaikeuttaa tilannetta hätäilemällä ja olettamalla, ettei isä selviäisi. Meillä mm. isän rauhoittelutavat ovat aina olleet erilaiset kuin minun, mutta yhtä hyvin ne tepsii ;)
tai vauva yhdistää tuoksusi ruokaan ja rauhoittumiseen. Meidän samanikäinen vauva rauhoittuu usein jo siitä, kun otan hänet isin sylistä, siis ennen kuin edes tarjoan rintaa. Olemme joskus yrittäneet tarjota tuttia mutta se ei ole kovinkaan usein kelvannut.
Kuusiviikkoinen vauva ei taida vielä oikein tajuta olevansa äidistä erillinen olento, joten miehesi suree turhaan sitä, ettei kelpaa. Imettävänä äitinä olet vielä jonkun aikaa se paras rauhoittaja mutta vauva kyllä kasvaa pian ja oppii arvostamaan isin kanssa vietettyjä hetkiä!