Lue keskustelun säännöt.
Onko joku katunut avioeroansa?
03.03.2014 |
Jos olet, niin miksi?
Meillä tilanne se, että olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään tätä avioero ajatusta...Mies sanoo, että ei halua erota, mutta ei hän ole kovin kiinnostunut suhteestammekaan. Olemme käyneet kyllä terapiassa, mutta tuntuu siltä että siitä ei ole ollut tarpeeksi apua. Asioista jauhetaan, mutta mikään ei käytännössä muutu.
Silti avioero tuntuu ajatuksena kamalan vaikealta, etenkin kun mies sanoo että ei ehdottomasti halua erota. On kaksi pientä lasta jne, joten itsehän sitä sitten olisi se perheen rikkoja...
Harvemmin kuulee, että kukaan koskaan katuu eroa. Onko se jotain itsesuojelua, että ihminen ei osaa katua sitä, vai mitä? Voiko avioero alkaa kaduttaa? Vaikea kuvitella, kun ei ole kokemusta.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh lapsista voi ihan hyvin tulla jotain. Vaikkapa Seko-Seko ammattirikollisia, homoja, käyttäytymishäiriöisiä, neuroottisia ja mitä kaikkea ihanaa voi epänormaaleissa systeemeissä saada aikaiseksi pienelle mielelle.
Miksi olet katunut? Miksi erositte?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 15:24"]
Olen katunut pAljon!
T:v<3
[/quote]
Kyllä minuakin on kaduttanut. Vaikka tilanne oli Se, että mies petti. Elämämme oli onnellista, kunnes pettämishässäkkä tuli täysin puskista... Olen monesti jälkeenpäin miettinyt että olisiko pitänyt vielä enemmän yrittää, sillä rakkaus ei minun puoleltani ainakaan hävinnyt mihinkään. Ainakin lasten elämän kuvittelisin olevan parempaa ehjässä perheessä... Miehen suhde toisen naisen kanssa päättyi pian eromme jälkeen, minä olin silloin vielä liian katkera ja loukattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kokeiltiin exän kanssa ensin erillään asumista, kun oli kaikki terapiat jo yritetty. Mies asui 2 kk toisaalla, sinä aikana puhuttiin paljon ja asiat tuntuivat muuttuvan.
Mies muutti takaisin ja viikossa asiat olivat luisuneet tismalleen samaan jamaan mitä ne olivat ennen hänen muuttoaan.
Hain eroa, enkä ole katunut.
Ikävä kuulla. Mistä senkin tietää onko rakkaus hävinnyt? Luulen, että meilläkin tilanne on se, että minun rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään, mutta miehen on, mutta hän ei kuitenkaan itse halua erota! Hullua. On velvollisuudesta suhteessa. Väittää muuta kun mitä teot osoittavat. Hän on myös pettänyt aiemmin, ja sen annoin anteeksi. En ole kuitenkaan ollenkaan vakuuttunut etteikö pettäisi uudestaan.
Omalla kohdalla ajattelisin, että jos pettäisin, niin silloin rakkaus olisi hävinnyt. Ja olettaisin, että en ole ainoa jonka kohdalla on näin...Vaikeita asioita. -ap
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 15:33"]
Kyllä minuakin on kaduttanut. Vaikka tilanne oli Se, että mies petti. Elämämme oli onnellista, kunnes pettämishässäkkä tuli täysin puskista... Olen monesti jälkeenpäin miettinyt että olisiko pitänyt vielä enemmän yrittää, sillä rakkaus ei minun puoleltani ainakaan hävinnyt mihinkään. Ainakin lasten elämän kuvittelisin olevan parempaa ehjässä perheessä... Miehen suhde toisen naisen kanssa päättyi pian eromme jälkeen, minä olin silloin vielä liian katkera ja loukattu.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eroa helposti kadu. Yleensä sen tekee niin pitkään pohdittuaan ja harmitusta kerättyään, ettei siinä enää muista niitä asioita, mitkä joskus olivat hyvin tai mitkä olisi pienellä puhumisella saanut kuntoon, jos olisi puhunut ajoissa. Ja hyvä niin
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 15:29"]
Yh lapsista voi ihan hyvin tulla jotain. Vaikkapa Seko-Seko ammattirikollisia, homoja, käyttäytymishäiriöisiä, neuroottisia ja mitä kaikkea ihanaa voi epänormaaleissa systeemeissä saada aikaiseksi pienelle mielelle.
[/quote]
Mä luulen että sulla toi on ollut jo muutenkin geeneissä. Et kaikesta voi syyttää aina vanhempien eroa.
...ja jos et oo eroperheen lapsi, niin: I rest my case.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette ehkä olleet tavallisessa parisuhdeterapiassa? Suosittelen kokeilemaan Tunnekeskeistä parisuhdeterapiaa. Kannattaa googlettaa, mikä se on. Minä uskon siihen, olen mieheni kanssa sellaisessa, vasta 4 käyntiä takana, joten varma en ole lopputuloksesta, mutta vaikuttaa hyvältä.
Tavallisesta mulla ei ole kokemusta.
Ilmeisesti meidän terapiassa on myös vaikutteita siitä. Ainakin muistan että siitä oli siellä puhetta. Kysytään jatkuvasti: "Miltä tämä nyt sinusta tuntuu?" jne... Mieheni mielestä se on naurettavaa, mä en tiedä miten se eroaa ns. tavallisesta terapiasta, kun ei ole muusta kokemusta. -ap
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 16:13"]
Olette ehkä olleet tavallisessa parisuhdeterapiassa? Suosittelen kokeilemaan Tunnekeskeistä parisuhdeterapiaa. Kannattaa googlettaa, mikä se on. Minä uskon siihen, olen mieheni kanssa sellaisessa, vasta 4 käyntiä takana, joten varma en ole lopputuloksesta, mutta vaikuttaa hyvältä.
Tavallisesta mulla ei ole kokemusta.
[/quote]
En ole katunut. Mutta syyllisyys siitä, ettei ole tarjota lapsille ydinperhettä, se varmaan seuraa loppuelämän. Olin jättävä osapuoli. Lasten välit isään ovat hyvät, lapset asuvat 50-50 järjestelyllä.
Mutta lasteni, itseni ja jopa exän kannalta näin piti tehdä. Nyt ei tarvitse tapella, ja lapsilla on kaksi hyvinvoivaa vanhempaa.