Oletko "hankkinut" lapsesi rakkaudettomaan suhteeseesi?

Karmeeta. Siihen olen ollut menossa, mutta vetäydyin viimetipassa.

Täälläkin yksi. Biologinen tarpeeni lapsen saantiin oli liian voimakas ja ikä tuli selkeästi vastaan. Kivityksiä eikö niin!? Toisaalta vaikka erosimme sitten, lapsi on kummallekin maailman tärkein asia ja en olisi jaksanut kähteä metsälle uutta miestä vauvakuumeisena hakemaan. Olen tyytyväinen ratksisuuni.

Joo, halusin lapsia enkä olisi ihan yksin kyennyt olemaan vastuussa lapsista ja hoitamaan kaikkea. Toisekseen, minun ei kannattanut yrittää hankkia rakkaussuhdetta tai avioitua rakkaudesta koska kukaan mies ei olisi kuitenkaan ikinä rakastunut minuun. Mieheni sai oleskeluluvan ja perheen ja minä sain perheen ja lapsille osallistuvan isän eikä minun ole tarvinnut pelätä eroa tai perheen rikkoutumista.

Jep. Täällä yksi. :-/

Tunnen myös yhden. Heille tuli ero. Koska mukaan tuli rahallisia vaikeuksia, eikä rakkaudeton liitto kestä vastamäessä, kun ei ole  mitään, mikä kantaisi.

Meillä oli tilanne että mies rakasti mua ylikaiken ja mä en häntä, hänellä oli hyvä taloudellinen tilanne ja mä halusin toisen lapsen (olin siis yh). Yhteisen perhe-elämän myötä olen tainnut alkaa rakastamaan häntä, ainakin ikävöin kun hän on poissa ja riitamme ovat vähentyneet huomattavasti. Uskon ja toivon että tästä tulee vielä pitkä ja vahva suhde.

Kivoja vastauksia. Tulee jopa positiivinen fiilis, että toivoa olisi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:30"]

Joo, halusin lapsia enkä olisi ihan yksin kyennyt olemaan vastuussa lapsista ja hoitamaan kaikkea. Toisekseen, minun ei kannattanut yrittää hankkia rakkaussuhdetta tai avioitua rakkaudesta koska kukaan mies ei olisi kuitenkaan ikinä rakastunut minuun. Mieheni sai oleskeluluvan ja perheen ja minä sain perheen ja lapsille osallistuvan isän eikä minun ole tarvinnut pelätä eroa tai perheen rikkoutumista.

[/quote]

Miksi alapeukku? Pitäisikö ihmisten kärvistellä lapsettomina sinkkuina vain koska eivät osaa olla rakastettavia muiden mielestä? 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:30"]

Joo, halusin lapsia enkä olisi ihan yksin kyennyt olemaan vastuussa lapsista ja hoitamaan kaikkea. Toisekseen, minun ei kannattanut yrittää hankkia rakkaussuhdetta tai avioitua rakkaudesta koska kukaan mies ei olisi kuitenkaan ikinä rakastunut minuun. Mieheni sai oleskeluluvan ja perheen ja minä sain perheen ja lapsille osallistuvan isän eikä minun ole tarvinnut pelätä eroa tai perheen rikkoutumista.

[/quote]

Miksi alapeukku? Pitäisikö ihmisten kärvistellä lapsettomina sinkkuina vain koska eivät osaa olla rakastettavia muiden mielestä? 

[/quote]

Minä en alapeukuttanut, mutta kun luin vastauksesi,niin tuntui pahalta. Kaikki ihmiset ovat rakastamisen arvoisia. Sinä itse et vain rakasta itseäsi, siksi luulet, ettei kukaan muukaan voi sinua rakastaa. Kaikki lähtee aina itsestä käsin.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:30"]

Joo, halusin lapsia enkä olisi ihan yksin kyennyt olemaan vastuussa lapsista ja hoitamaan kaikkea. Toisekseen, minun ei kannattanut yrittää hankkia rakkaussuhdetta tai avioitua rakkaudesta koska kukaan mies ei olisi kuitenkaan ikinä rakastunut minuun. Mieheni sai oleskeluluvan ja perheen ja minä sain perheen ja lapsille osallistuvan isän eikä minun ole tarvinnut pelätä eroa tai perheen rikkoutumista.

[/quote]

Miksi alapeukku? Pitäisikö ihmisten kärvistellä lapsettomina sinkkuina vain koska eivät osaa olla rakastettavia muiden mielestä? 

[/quote]

Minä en alapeukuttanut, mutta kun luin vastauksesi,niin tuntui pahalta. Kaikki ihmiset ovat rakastamisen arvoisia. Sinä itse et vain rakasta itseäsi, siksi luulet, ettei kukaan muukaan voi sinua rakastaa. Kaikki lähtee aina itsestä käsin.

[/quote]

Jos uskoisin että kaikilla mahdollisuus"rakkauteen" niin olisin lapseton, nelikymppinen sinkku, mutta koska tyydyin rakkaudettomaan liittoon niin minulla on mies ja lapset sekä yhteistä tekemistä ja harrastuksia miehen kanssa. 

En ole hommannut lapsia sellaisen kanssa jota en ole rakastanut. Enkä koskaan niin aio tehdä. Miksi olisin ihmisen kanssa jota en rakastaisi?

Kyllä näin on valitettavasti päässyt käymään jopa kahdesti, ensimmäisessä suhteessa minä en rakastanut mutta "kiinnyttiin" toisiimme. Toisella kerralla taas minä rakastin tulisesti mutta nainen ei. Lasten kannalta ikävää mutta pääasia että molemmat vanhemmat ovat olemassa vaikka ei yhdessä.

Minä olen jo monta vuotta paininut tämän asian kanssa. Meillä on jo yksi lapsi ja saman katon alla eletään, rakkautta tai juuri mitään yhteistä ei ole (paitsi tietysti se lapsi, jota molemmat rakastetaan yli kaiken). Haluaisin toisen lapsen, mutta en ole tähän surkeaan liittoon sitä tehnyt. Toisaalta ikä alkaa painaa ja jatkon kannalta olisi kätevää, että lapsilla olisi sama isä. Ja isänä mieheni siis on hyvä. Kuitenkin tuntuu moraalisesti en ole pystynyt lasta tekemään, oma jaksaminenkin pelottaa, koska olen aika paljon tunneihminen ja tämä tilanne on aika raastava.

Kyllä, täällä yksi. Kaksi lasta on , mutta miestä en rakasta

Kyllä, täällä yksi. Kaksi lasta on , mutta miestä en rakasta