Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten oma sisustuksesi eroaa lapsuudenkotisi sisustuksesta?

Vierailija
03.03.2014 |

Otsikossa kysymys jo tulikin :) 

Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli tosi värikästä, meno oli vähän kuin huvikummussa. Sain lapsuudessani väreistä tarpeeksi ja nykyisessä talossani lähes kaikki on valkoista, harmaata ja beigea eli hillittyjä värejä. Sisutus on siis aika päinvastaista, mites teillä?

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:41"]

Minun kodissani pitää PYSTYÄ elämään. Laspuudenkodissani ei saanut laittaa mitään julisteita tms. seinille, koska olisi jäänyt jälkiä (nuppineuloista tapettiin tai teipeistä/sinitarrasta maalattuun seinään), nytkään lapsenlapsi ei saa leikkiä legoilla lattioilla (vain maton päällä) ettei parkettiin tule jälkiä, pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit pestiin ja kuivattiin talon pesutuvassa, koska äitini ei kestänyt nähdä pyykkitelinettä silmissään, maito piti aamiapöydässäkin kaataa erilliseen kaatimeen, koska purkki näyttää pöydässä rumalta, valkoisella sohvalla ei saanut istua ulkohousuilla ettei jäänyt jälkiä jne. Näitä riittäisi vaikka millä mitalla.

 

Joten, meillä on kyllä tyylikästä ja nättiä, periaatteessa samanlainen sisustustyyli (paljon valkoista), mutta pyykkikone pyörii koko ajan, ja materiaalit valitaan niin että kestävät elämää.

[/quote]

Ai kauhea, miksi et ole sanonut äidillesi mitään? Mä en varmaan edes kävis siellä lapsen kanssa, jos ei legoilla saa leikkiä...

Vierailija
2/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin samanlaista on kuin lapsuudenkodissa. Olen vasta viime aikoina tajunnut, miten vahvasti sisustusmakuni sieltä periytyy.

 

Muutamia juttuja, mitkä omaksuin myös omaan kotiini: taide, antiikki ja vanhat esineet, itämaiset matot, näyttävät valaisimet, viherkasvit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkodissa sisustus oli aina kalliimpaa ja porvarillisempaa. Valkoista suosittiin, myös harmaata ja vaaleansinistä/punaista on toisinaan ollut. Isoon omakotitaloon mahtuu monenlaista, eli rahalla saa ja hevosella pääsee.

 

Nyt elämme monen mielestä huonoilla tuloilla väliaikaisessa vuokrakämpässä enkä ole jaksanut vaihtaa ennestään siistejä, vaikkakin tylsiä tapetteja. Värimaailma on harmaa/musta/valkoinen juuri tuossa järjestyksessä.

Vierailija
4/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika paljon samaa tyyliä kuin lapsuudenkodissa. Tosin minulla ei ole Lundiaa, itämaisia mattoja, tekstiilitapetteja yms kallista. Ja lapsuudenkodissani taas ei ollut mummon vanhaa lipastoa 40-luvulta eikä 50-luvun nojatuoleja vaan sisustus oli enemmän sen ajan juttuja (70-90-lukujen). Tyyli kuitenkin molemmissa skandinaavinen

Vierailija
5/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhtenäisenä piirteenä molemmissa vanhat täyspuiset huonekalut ja perinteiset ratkaisut. Pidin joskus nuorena noita huonekaluja hirveän vanhanaikaisina ja rumina. Kadehdin koulukavereita, joiden kotona oli lastulevyhyllyjä jne. uutta. Nykyisin arvostan kyseisiä perittyjä huonekaluja enkä edes voisi ottaa kotiini mitään hallitsevaa huonekalua, joka on kalustelevyä tms. materiaalia.

 

Eroavuutena, että oma kotini on paljon vaaleampi. Vanhemmilla sisustuksen sävy on tummempi. Lisäksi heillä on enemmän värejä. Heidän sisustustaan ei voida kutsua varsinaisesti sisustukseksi. Se on koti, joka on vain muotoutunut aikojen saatossa tietynlaiseksi.

Vierailija
6/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkodissa oli perusiisti, mutta tylsä sisustus. Marimekon verhot taisivat olla tyylikkyyden huippu, äiti ei vieläkään ymmärrä sisustamisen päälle. Värit olivat tummia, toki yhteensopivia, mutta mitään ei koskaan uusittu tai vaihdeltu.

 

Itselle taas sisustaminen ja ylipäätänsä esteettisyys on tärkeää, en voisi asua rumassa kodissa. Tyylini on talonpoikaisantiikkia yhdistettynä valkoisiin klassikkokalusteisiin ja kerään taidetta. Marimekon verhotkin olen kelpuuttanut, mutta mulla on niitä monia erilaisia ja yhdistelen mielelläni kuoseja sekaisin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En sanoisi että vanhemmillani olisi joku tietynlainen sisustustyyli. Osa huonekaluista on perus Ikeaa, toiset vanhoja perittyjä, esim. keittiön verhot minun vanhasta huoneestani joita en vanhempana enää halunnut kun ne olivat mielestäni rumat, matto jonka on kudonnut äidin täti, vähän Aaltoa ja Marimekkoa sekä iso läjä kaikenlaisia krääsäerineitä, joka ei kukaan raaski heittää pois. Värimaailma on erittäin räväkkä ja vaihteleva, äiti kuitenkin väittää että hänellä on tietty oma sisustustyyli.

 

Itse olen erittäin hillitty ja kotini on valkoinen, beige ja vaalenpunainen. En halua niitä lapsuuden ei niin yhteensopivia värejä. Uskon että tämä tulee siitä että olen paljon tietoisempi "sisustustrendeistä" ym. kuin mitä äitini oli, eihän siihen aikaan sitä inspiraatiota tullut joka nurkasta (kai?).

Vierailija
8/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkotini on kuin sisustuslehdestä. Selkeää ja värit ovat musta, harmaa ja valkoinen ( no sohvilla on värikkäät tyynyt).

 

Itse asun kimppakämpässä, jossa kaikki huonekalut on saatu joltain sukulaiselta. Kuitenkin sama selkeys ja vain muutaman värin käyttö näkyy huoneessani...valkoinen+harmaa+puunväri ja vihreä. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:41"]

Minun kodissani pitää PYSTYÄ elämään. Laspuudenkodissani ei saanut laittaa mitään julisteita tms. seinille, koska olisi jäänyt jälkiä (nuppineuloista tapettiin tai teipeistä/sinitarrasta maalattuun seinään), nytkään lapsenlapsi ei saa leikkiä legoilla lattioilla (vain maton päällä) ettei parkettiin tule jälkiä, pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit pestiin ja kuivattiin talon pesutuvassa, koska äitini ei kestänyt nähdä pyykkitelinettä silmissään, maito piti aamiapöydässäkin kaataa erilliseen kaatimeen, koska purkki näyttää pöydässä rumalta, valkoisella sohvalla ei saanut istua ulkohousuilla ettei jäänyt jälkiä jne. Näitä riittäisi vaikka millä mitalla.

 

Joten, meillä on kyllä tyylikästä ja nättiä, periaatteessa samanlainen sisustustyyli (paljon valkoista), mutta pyykkikone pyörii koko ajan, ja materiaalit valitaan niin että kestävät elämää.

[/quote]

Ai kauhea, miksi et ole sanonut äidillesi mitään? Mä en varmaan edes kävis siellä lapsen kanssa, jos ei legoilla saa leikkiä...

[/quote]

 

Talo elää tavallaan...

Vierailija
10/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tavallaan huomaan päätyneeni samaan nyt kun meillä on isompi asunto. Huonekalujen tyylillä ei niin ole väliä, mutta nautin tilan tunnusta ja aika pelkistetystä tyylistä. Varsinaisia sisustusihmeitä ei kumpikaan koti kyllä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkodissani ei ollut paljon nuoruuteni aikakauden huonekaluja tai sisustustrendejä. Jopa kaikki käsipyyhkeet, aterimet jne. oli kirjailtu jollain mummonmummon nimikirjaimilla. Huonekalutkin olivat "talon vanhoja". Koko talo oikein huokuu vanhan ajan hillittyä charmia.

 

Omaan kotiini olen yhdistänyt lapsuudenkodista perityn moderneihin designtuotteisiin ja sitten halvempaan massatuotantoon.

Vierailija
12/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini sisustustyyli on sellainen, että kaikki pitää olla samaa väriä. Jos huoneessa on esimerkiksi vihreät tapetit, niin kaiken muunkin siinä huoneessa pitää olla vihreää. Tyylillä tai vihreän sävyllä ei ole niinkään väliä, kunhan vain on vihreää. Lapsuudenkodissa on siis punainen huone, vihreä huone, sininen makkari ja ruskeita/beigejä huoneita.

Itse suosin useampiakin värejä sisustuksessa ja äiti nauraa, että eihän nuo sovi yhteen, jos yhdistän vaikka violetit verhot limenvärisiin sohvatyynyihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen minimalisti. Ei äiti ja isäkään mitään hamstraajia olleet, mutta rönsyilevämpää sisustusta oli kuitenkin.

Vierailija
14/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkotini värit olivat hillittyjä, kaikki astiat sopivat toisiinsa ja koko olohuone taisi olla ostettu samasta paikasta.

Olohuoneessamme on nyt kaksi täysin erilaista sohvaa, astiat on hommattu kirpparilta ja muut huonekalut sieltä mistä ne on poiskantohintaan saatu. Olen siis 20, joten mikään kiire sisustaa "oikeaa ja omaa kotia aikuisten tyyliin" ei ole :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempien kotona huonekalut on Ikeaa ja Sotkaa, minulla Artekia ja vintage-designia. Oma sisustukseni on myös vähemmän rönsyilevä vaikken mikään minimalisti olekaan.

Vierailija
16/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun vanhempien koti on kuin 1800-luvun lopulta. Niin täynnä antiikkihuonekaluja kuin vaan taloon on saatu mahtumaan, tauluja seinillä 2-3 kerroksessa, jne.

 

Minullakin on muutama antiikkihuonekalu, mutta esim. tv-huoneeseen halusin modernin, ison kulmasohvan, jossa voi lötköttää, katsoa telkkaria tai lukea. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni istunut selkä suorassa biedermeier-nojatuolilla katsomassa tvtä ja lukemassa, kiitos, sitä lajia riitti. :)

 

Meillä on muutenkin väljempää. Haluan ostaa myös uudempia klassikkohuonekaluja. Vanhempani ovat keräilijöitä, minä en halua katsella kerralla vitriineissä jotain lelukokoelmaa, vaikka niistä pidänkin.

Vierailija
17/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei varsinaisesti sisustettu. Paljon tavaraa, pieniä esineitä jne. Liian isot huonekalut huoneiden kokoon nähden. Nyt maalaisromanttista sisustusta, minullakin paljon tavaraa matkoilta jne

Vierailija
18/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei oikeastaan mitenkään, paitsi että verhot on erilaiset. Vanhemmat nimittäin teki isoa remonttia niihin aikoihin kun muutin omilleni ja sain lapsuudenkodin huonekaluista mukaani suunnilleen kaikki mitkä halusin ja ne on vieläkin käytössä.

Vierailija
19/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

On paljon samaa, parkettilattiat, vaaleat seinät, Artek-kalusteita, mutta oma kotini on vähän värikkäämpi ja runsaampi. Itämainen matto, muutama meille päätynyt antiikkikaluste ja vähän enemmän koriste-esineitä ja valaisimia kuin vanhemmillani.

Vierailija
20/34 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuudenkodissani huonekalut olivat "vanhoja", minulla ne ovat "vintagea". Ulkopuolisin silmin näyttää samalta. .

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi kaksi