Lue keskustelun säännöt.
Miten oma sisustuksesi eroaa lapsuudenkotisi sisustuksesta?
03.03.2014 |
Otsikossa kysymys jo tulikin :)
Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli tosi värikästä, meno oli vähän kuin huvikummussa. Sain lapsuudessani väreistä tarpeeksi ja nykyisessä talossani lähes kaikki on valkoista, harmaata ja beigea eli hillittyjä värejä. Sisutus on siis aika päinvastaista, mites teillä?
Kommentit (34)
Vanhempani eivät sisustaneet. Meillä oli ne tapetit mitkä lähirautakaupasta sai, ikivanhat nahkasohvat, kirjahylly 70-luvulta, vanhoja perintöhuonekaluja ja krumeluuriverhoja. Omassa kodissani on valkoiset seinät, vaaleat parkettilattiat ja tanskalaista designia. Ei verhoja, ei koriste-esineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuskodissa oli paljon tummaa puuta ja tummia värejä. Mä sisustan valkoisella ja vaalean ruskealla.
Minun kotonani ei sisustettu. Vaikka rahaa olikin vanhempani ovat ylipihejä (ja se vain pahenee mitä vanhemmaksi tulevat). "Sisustus" oli keskenään epäsopivaa halvalla saatua lastulevykamaa. Jos joku sukulainen hankki esim. uuden sohvan, se vanha päätyi varmasti meille. Mitään kun ei voi heittää pois. Kodin ulkonäkö oli asia johon ei laitettu yhtään ylimääräistä rahaa.
Oman kotini sisustus on viimeiseen asti mietittyä, haluan että kaikki sointuu yhteen. Huonekalut ja tekstiilit ostetaan sillä ajatuksella että laatu maksaa, mutta sitten niitä ei vaihdeta pitkään aikaan. Minä en myöskään jemmaile nurkissa mitään mitä ei oikeasti tarvita.
Samaa tyyliä eli modernia skandinaavista. Vanhemmillani on enemmän arvotaidetta ja värejä. Minulla on vaaleampi väritys ja vain vähän taidetta.
Minun kodissani pitää PYSTYÄ elämään. Laspuudenkodissani ei saanut laittaa mitään julisteita tms. seinille, koska olisi jäänyt jälkiä (nuppineuloista tapettiin tai teipeistä/sinitarrasta maalattuun seinään), nytkään lapsenlapsi ei saa leikkiä legoilla lattioilla (vain maton päällä) ettei parkettiin tule jälkiä, pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit pestiin ja kuivattiin talon pesutuvassa, koska äitini ei kestänyt nähdä pyykkitelinettä silmissään, maito piti aamiapöydässäkin kaataa erilliseen kaatimeen, koska purkki näyttää pöydässä rumalta, valkoisella sohvalla ei saanut istua ulkohousuilla ettei jäänyt jälkiä jne. Näitä riittäisi vaikka millä mitalla.
Joten, meillä on kyllä tyylikästä ja nättiä, periaatteessa samanlainen sisustustyyli (paljon valkoista), mutta pyykkikone pyörii koko ajan, ja materiaalit valitaan niin että kestävät elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on värikkäämpäää ja rohkeampaa.
Olen 70-luvun lapsi. Ensin oli oranssi-kakanruskea-myrkynvihreä-appelsiininkeltainen koti, sitten 80-luku, jonne äiti on yhä jymähtänyt. Beigeä, valkoista ja taas lisää ruskeaa ja beigeä ja se on nykyisin kiitti riitti, niin varovaista. Lastulevykirjahyllyjä. Kaikki antiikki oli äidistä yäk, homeista ja vanhaa.
Mulla on ollut lyhyt sininen kausi, pitkä vihreä kausi ja nyt on menossa violetti-punainen-vaaleanvihreä-kausi. Lisäksi en voi sietää kaluste/lastulevyä ja rakastan antiikki-50-luvun huonekaluja. 70-luku ja siitä eteenpäin oksettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei ole koskaan piitannut suuremmin sisustamisesta. Johtoajatus lienee aina ollut, että ostetaan kerralla sellaista että kestää seuraavat 20 vuotta. Väreinä oli ruskeaa, vihreää, valkoista ja koivun värisiä kokopuisia huonekaluja. Nykyään äitini kyllä jo "hulluttelee" sisustuksessa ja päätynyt vihreään sohvaan, limen vihreään seinään (jonka minä kyllä viimeisinä kotivuosinani maalasin) ja intoutunut ostamaan pari uutta liinaa.
Meillä sisustus on paljon runsaampaa ja tekstiileissä värikkäämpää, vaikka seinät ja isot pinnat ovatkin vaaleita ja vaalean harmaita. Huonekalut ovat pääasiassa tummaa puuta tai tummaa puuta ja valkoista.
Äitini ei ole koskaan piitannut suuremmin sisustamisesta. Johtoajatus lienee aina ollut, että ostetaan kerralla sellaista että kestää seuraavat 20 vuotta. Väreinä oli ruskeaa, vihreää, valkoista ja koivun värisiä kokopuisia huonekaluja. Nykyään äitini kyllä jo "hulluttelee" sisustuksessa ja päätynyt vihreään sohvaan, limen vihreään seinään (jonka minä kyllä viimeisinä kotivuosinani maalasin) ja intoutunut ostamaan pari uutta liinaa.
Meillä sisustus on paljon runsaampaa ja tekstiileissä värikkäämpää, vaikka seinät ja isot pinnat ovatkin vaaleita ja vaalean harmaita. Huonekalut ovat pääasiassa tummaa puuta tai tummaa puuta ja valkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei ole koskaan piitannut suuremmin sisustamisesta. Johtoajatus lienee aina ollut, että ostetaan kerralla sellaista että kestää seuraavat 20 vuotta. Väreinä oli ruskeaa, vihreää, valkoista ja koivun värisiä kokopuisia huonekaluja. Nykyään äitini kyllä jo "hulluttelee" sisustuksessa ja päätynyt vihreään sohvaan, limen vihreään seinään (jonka minä kyllä viimeisinä kotivuosinani maalasin) ja intoutunut ostamaan pari uutta liinaa.
Meillä sisustus on paljon runsaampaa ja tekstiileissä värikkäämpää, vaikka seinät ja isot pinnat ovatkin vaaleita ja vaalean harmaita. Huonekalut ovat pääasiassa tummaa puuta tai tummaa puuta ja valkoista.
Tietyllä tavalla samaa linjaa eli skandinaavista. Kotona valkoista ja koivuista Artekia ja Muuramen valkoisia kalusteita, koivupuuta jne. Itselläkin valkoista ja yksinkertaisen linjakasta. Kotona oli usein verhoissa jne. sinistä, itsellä enemmänkin harmaata, ruskeaa, mustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kodissani ei ole ainoatakaan Artekin huonekalua eikä ainuttakaan Marimekon tuotetta, ei yhtään Aalto-vaasia tai muutakaan suomalaista design-tuotetta.
Taisin saada yliannostuksen lapsena=)
Minun kodissani ei ole ainoatakaan Artekin huonekalua eikä ainuttakaan Marimekon tuotetta, ei yhtään Aalto-vaasia tai muutakaan suomalaista design-tuotetta.
Taisin saada yliannostuksen lapsena=)
Vanhempieni sisustus on hillittyä klassista ja arvokasta. Heillä on paljon esillä myös tauluja ja muuta taidetta kuten lasia. Meillä sisustus on astetta vaatimattomampaa ja tavaraa on vähemmän.