Onko vanhemmilla ja kasvatuksella ratkaiseva rooli siinä, että lapsi menestyy elämässä?

Monet asiat vaikuttaa, vanhemmat, ystävät, lahjakkuus, sisukkuus, opettajat, koulu jne. Mitä lahjakkaampi ja sisukkaampi, niin todennäköisemmin menestyy eikä esteet kaada.

Minulle tolkutettiin pienestä pitäen "älä nyt vaan kuvittele itsestäsi mitään". Lisäksi vanhempani antoivat ymmärtää, etten ollut ansainnut esimerkiksi kesätyöstäni palkkaa, vaan meille teineille maksettiin liikaa. Vanhempani eivät vastustaneet opiskelua, mutta eivät erityisesti kannustaneetkaan. Kouluja piti käydä sen verran, että sai jonkin ammatin, mutta uran luomiseen ei kannustettu. Nykyään olen sukuuni nähden menestynyt. Olen akateemisesti koulutettu ja vakituisessa työssä. Olen edelleen hyvin herkkä kaikelle kritiikille ja altis masennukselle. Minun on vaikea luottaa ihmisiin, koska en usko, että he toivovat minulle hyvää.

Toisaalta ymmärrän, että vanhempani tekivät parhaansa, mutta nyt jälkikäteen olen miettinyt, että koko lapsuuteni oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vanhempani eivät sietäneet lainkaan vastaanväittämistä eivätkä olleet lainkaan keskustelevia, vaan saimme selkäsaunoja, kun vanhemmat saivat tarpeekseen.

Tohtorilla on kova homma kasvattaa lapsestaan tohtori Jakomäen vuokratalossa.

Olipa tyhmä kommentti.

Myös vanhempien kuolema vaikuttaa. Ne, joiden vanhempi erityisesti isä kuolee kun lapsi alaikäinen, ne keskimäärin ei kouluttaudu niin paljoa, riippumatta perheen varallisuudesta tai muustakaan esim henkisesti hyvästä kasvatuksesta vaan ilman sitä vanhempien täyttä tukea ei ne lapset ilman toista vanhempaa keskimäärin kouluttaudu niin pitkälle kun muut.

Vanhemmilla on tosi iso merkitys. Kannustetaanko opiskelemaan ja onko muutenkin sellainen oppimista ja tekemistä suosiva ilmapiiri.