Puolison kaikki energia menee työhön

Niin mullakin. Onneksi ei ole tosin puolisoa. Nykyajan työelämä on nini kovaa etten mitenkään pystyisi sen ohella mihinkään läheisiin ihmissuhteisiin.

Sama.

Mitä näin korona aikana sitten pitäisi tehdä?

Toipukaa yhdessä?

Meillä myös mies käyttää ison osan ajastaan töihin ja treeniin. Olisi kurjaa jos en olisi tiennyt tätä etukäteen, ja onneksi mies treenaa sen verran että energiaa riittää sitten kotiinkin sen vähäisen ajan mitä aikaa on.

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin. Onneksi ei ole tosin puolisoa. Nykyajan työelämä on nini kovaa etten mitenkään pystyisi sen ohella mihinkään läheisiin ihmissuhteisiin.

Onneksi omassa parisuhteessani molemmat käy töissä ja ymmärtää mitä se vaatii ja se parisuhde on sitä yhdessä toipumista ja nukkumista. Yhdessä makoillaan sohvalla, takka palaa ja saa vaan olla, eikä tarvitse täyttää kalenteria pakkokivalla parisuhde tekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin. Onneksi ei ole tosin puolisoa. Nykyajan työelämä on nini kovaa etten mitenkään pystyisi sen ohella mihinkään läheisiin ihmissuhteisiin.

Onneksi omassa parisuhteessani molemmat käy töissä ja ymmärtää mitä se vaatii ja se parisuhde on sitä yhdessä toipumista ja nukkumista. Yhdessä makoillaan sohvalla, takka palaa ja saa vaan olla, eikä tarvitse täyttää kalenteria pakkokivalla parisuhde tekemisellä.

Samalla tavalla se yhteisen vapaa-ajan voi käyttää vaikkei toinen käy töissäkään ;)

Tunnistan itseni. Olen se osapuoli, jonka energia menee töihin ja töiden ohessa opiskeluun. Mutta on pakko. Juuri viime viikolla tuli työeläkeote ja se oli karua luettavaa. Parasta toivoa, että töitä ja terveyttä riittää, muuten on edessä kovin kapeat eläkevuodet.

Meillä mies joko tekee töitä tai puhuu töistä ja mun on "pakko" kuunnella, tai muuten tulee riita. En osaa neuvoa miestä mitenkään, koska en hänen alastaan tarpeeksi ymmärrä, joten olen vain hiljaa ja nyökyttelen. Omat juttuni eivät miestä kiinnosta, ärsyyntyy vain jos häiritsen. Sitten kun höpöttelen kavereiden kanssa, mies suuttuu koska en puhu hänelle. En voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies joko tekee töitä tai puhuu töistä ja mun on "pakko" kuunnella, tai muuten tulee riita. En osaa neuvoa miestä mitenkään, koska en hänen alastaan tarpeeksi ymmärrä, joten olen vain hiljaa ja nyökyttelen. Omat juttuni eivät miestä kiinnosta, ärsyyntyy vain jos häiritsen. Sitten kun höpöttelen kavereiden kanssa, mies suuttuu koska en puhu hänelle. En voi ymmärtää.

Aika hankalalta kuulostaa yhdessäolo.

Vapaapäivät?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies joko tekee töitä tai puhuu töistä ja mun on "pakko" kuunnella, tai muuten tulee riita. En osaa neuvoa miestä mitenkään, koska en hänen alastaan tarpeeksi ymmärrä, joten olen vain hiljaa ja nyökyttelen. Omat juttuni eivät miestä kiinnosta, ärsyyntyy vain jos häiritsen. Sitten kun höpöttelen kavereiden kanssa, mies suuttuu koska en puhu hänelle. En voi ymmärtää.

Jos on niin vahva intohimo, olisi parasta etsiä kumppani samalta alalta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies joko tekee töitä tai puhuu töistä ja mun on "pakko" kuunnella, tai muuten tulee riita. En osaa neuvoa miestä mitenkään, koska en hänen alastaan tarpeeksi ymmärrä, joten olen vain hiljaa ja nyökyttelen. Omat juttuni eivät miestä kiinnosta, ärsyyntyy vain jos häiritsen. Sitten kun höpöttelen kavereiden kanssa, mies suuttuu koska en puhu hänelle. En voi ymmärtää.

Samaa.. ja olettaa, että minulla ei ole omaa elämää ja omia ajattelemisen aiheita ilman että hän syöksyy kertomaan jotain päivänpolttavaa työjuttua. Myös hänen huumorinsa ja kaikki kiinnostukset liittyy työhön. Ole mustasukkainen hänen pomolleen koska mies kuuntelee mieluummin häntä kuin minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies joko tekee töitä tai puhuu töistä ja mun on "pakko" kuunnella, tai muuten tulee riita. En osaa neuvoa miestä mitenkään, koska en hänen alastaan tarpeeksi ymmärrä, joten olen vain hiljaa ja nyökyttelen. Omat juttuni eivät miestä kiinnosta, ärsyyntyy vain jos häiritsen. Sitten kun höpöttelen kavereiden kanssa, mies suuttuu koska en puhu hänelle. En voi ymmärtää.

Samaa.. ja olettaa, että minulla ei ole omaa elämää ja omia ajattelemisen aiheita ilman että hän syöksyy kertomaan jotain päivänpolttavaa työjuttua. Myös hänen huumorinsa ja kaikki kiinnostukset liittyy työhön. Ole mustasukkainen hänen pomolleen koska mies kuuntelee mieluummin häntä kuin minua.

Kohta pan€e pomoa.

Ja sitten ihmetellään, miksei synny lapsia! Pariskunnat yhdessä toipuvat työpäivistä niin ei siihen kuvioon oikein lapset mahdu. Ja se on viisas päätös, koska silloin ei voimavaroja lapsiin riittäisikään, eikä se olisi oikein kenellekään.

varsinkin jos on häiriintynyt yksilö niin ei siinä llautapelikään kiinnosta.

Meillä alkaa heti aamusta chattailla pomon kanssa kun olen vielä unen jälkeen herkkä ja haluaisin halailla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa heti aamusta chattailla pomon kanssa kun olen vielä unen jälkeen herkkä ja haluaisin halailla.

Nyyh naislapsi herkkänä

Vierailija kirjoitti:

Niin mullakin. Onneksi ei ole tosin puolisoa. Nykyajan työelämä on nini kovaa etten mitenkään pystyisi sen ohella mihinkään läheisiin ihmissuhteisiin.

Tämä. Olen naisena miesvaltaisella alalla, ja kun päivätöikseen hakkaa päätä seinään niiden saatanan autistien kanssa, niin olisi suorastaan painajaismaista jos tuota samaa paskaa jatkuisi vielä kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa heti aamusta chattailla pomon kanssa kun olen vielä unen jälkeen herkkä ja haluaisin halailla.

Meillä on yhteistä aikaa aamulla ja illalla. Aamulla mies keittää kahvit ja illalla menemme ajoissa nukkumaan. Muuten tulisi päivällä liian ikävä miestä.