Onko täällä muita, jotka joutuvat katetroimaan säännöllisesri?
Siis säännöllisesti joka ikinen vessareissu tai silloin tällöin. Onko pysyvää vai tilapäistä? Millaiset fiilikset asiasta? Ja miksi?
Omat mietteet on vähän sekavia. Välillä tuntuu, että asia on ihan ok. Välillä kiroan koko homman maan rakoon. Ja loppuelämä näillä näkymin edessä tällä tavoin. Viimeinenkin toivo lopahti hiljattain. Syy on hieman epäselvä. Tai rakkolihas ei toimi lainkaan. Täyttyy, mutta siihen se jääkin. Syy siihen miksi näin on käynyt on lääkäreillekin arvoitus. Kaikki tapahtui yhtäkkiä.
Kommentit (5)
Tuleeko hätä kuitenkin normaalisti vai joudutko rakon täyttymistä seuraamaan? Voimia, kuulostaa ikävältä vaivalta. Toivottavasti paranet!
Ei ole kokemusta tästä. Eikö mitään parannuskeinoa ole olemassa, jotain sähköimpulsseja tms?
Olen sairaanhoitaja ja olen monta potilasta opettanut katetroimaan itsensä. Useat ovat hyvin nuoria. Jotkut eivät pysty enää koskaan virtsaamaan ns. normaalista, toisille taito palaa yllättäen. Sitä kenelle taito palaa, ei voi tietää. Mutta älä huoli, monet sitä joutuvat tekemään! Kertakatetrointi on mielestäni kuitenkin vielä parempi vaihtoehto kuin kestokatetri, jolloin joudut kuljettamaan pissapussia mukanasi ja tyhjäämään sitä, puhumattakaan avanteista, ne ovat vaikeita asioita hyväksyä, varsinkin nuorille.
ap tässä, mulle ei tule hädän tunnetta. Yritän 5-6 kertaa päivässä käydä vessassa. Vatsan koosta huomaa jos pissaa on paljon. Tutkimukset olivat masentavia ja tällä hetkellä mitään ei voi tehdä. Asiaa toki seurataan. Josko joskus....
Joo ei kertakatetrointi maata kaada ja sujuu hyvin. Mutta kodin ulkopuolella on julkisissa vessoissa haastetta. Hygienia on silloin mitä on. Tulehdukset on tuttuja. Ja silloin käy päinvastoin. Pissat tulee housuun niin ettei kissaa kerkeä sanoa.
Okei, ei siis ketään. Mä jotenki arvasin. En itsekään tiedä ketään ja kaikki jotka kuulevat asiasta, yököttelevät enemmän tai vähemmän?
Haluaako joku kysyä jotain?