Pääseekö koskaan oikeasti eroon kaikesta menneestä ja tulevasta?
En tällä hetkellä jaksa oikeasti edes yrittää, huominen ahdistaa, koko viikko ahdistaa, odotetaan viikonloppua, ja viikonloppuna arkea. Miten pääsee eroon turhasta kaipuusta ja turhista odotuksista? Eikö maailma anna periksi, vai täytyykö se paino kantaa ikuisesti harteillaan? Alan ymmärtämään jo niitä yhteiskunnan elättejä, huumevelkaisia, rahattomia. Onhan se helppo sanoa, että ryhdistäydy vain, jos elämä on ollut antoisaa ja suhteellisen huoletonta. Pitääkö jo omat päivät päättää, jos ei uskalla katsoa tulevaisuuteen? Jos katsetta ei saa niin paljon maasta irrotettua?
Kommentit (7)
Keskity tähän päivään, nykyisyyteen. Kaikkea hyvää ja hali sulle.
Menneisyys on tulevaisuus, ajatuksissa.
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta.
Menneisyys ja tulevaisuus ovat ajatuksentuotteita.
Tyhjentämällä mieli kaikista ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista vapaudut menneisyyden ja tulevaisuuden ajatuksista.
Kun sen olet tehnyt, ei sinua muistijätteenä enää olemassa, on jotain muuta mitä voi sanoa pyhäksi.
Itsetuntemus on avain menneisyyden ja tulevaisuuden päättymiselle.
Muista, että tämän päivän tekemisesi ovat huomisen muistoja. Niitä ei saa päänupista pois, eikä niitä voi muuttaa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä tiivistyneempänä ja voimakkaampana muistot sinussa ovat. Siksi aikansa pitäisi käyttää edes jokseenkin harkiten ja ratkaista/käsitellä ongelmat.
Tietoinen läsnäolo.