Näin kuolleen kissani pihalla, mitä v***a??!
Kissani oli pahasti sairas ja lopetimme sen eläinlääkärillä pari viikkoa sitten. Asia oli mulle tosi rankka ja olen itkenyt joka päivä, kissa oli minulle rakkaampi kuin kukaan ihminen. Tänään sitten aamusella ennen töihin lähtöä join kahvia ja katsoin lämpömittarista asteet, kun huomasin kissan keskellä pihaa. Se oli IHAN tarkalleen samanlainen kuin kissani, viirut täsmälleen samassa kohti. En järkytykseltä saanut liikuttua, kun tuijotin ulos ja kissa tuijotti minua takaisin. Sitten se kääntyi poispäin ja lähti juoksemaan piharakennuksen ohi taakse, jolloin itsekin juoksin pihalle ja itku kurkussa huusin hädissäni ja etsin, mutta en löytänyt kissaa. Näinkö ihan oikeasti kissani vai olenko ihan oikeasti sekaisin?
Asun haja-asutusalueella yksin hevostilalla ja lähimpään naapuriin on 5 km, eikä kellään naapurilla ole tuon näköistä kissaa.
Eikä ole provo, ei varmasti, tämä on totisinta totta.
Kommentit (30)
Mihin hautasit sen?
"Pet Semetary?"
Olis ihana ajatus, että kävi mua katsomassa, mutta hiukan epätodellinen olo, kun en yhtään usko tällaisiin juttuihin.
Hui, ei saa pelotella! Oon kattonu ne leffat ja ne on niin kauheita :) Mun isä on ottanut asiakseen haudata kissani, sillä musta itsestä ei olis ollut siihen. En tiedä. Jospa nyt ei ainakaan minnekään muinaishautaan!
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:52"]Ei tainnu olla rotukissa?
[/quote]
Ei ollut. Raidallinen maatiaiskissa. T.ap
Mua oikeesti vituttaa kun näen tulevaan ja voimakkaiden unien jälkeen voin "pehmentää tulevaa" läheisilleni.
Moiseen ei kukaan edes nykymaailmassa usko.
Vittumaista suorastaan, koska tämä on lahja, joka voimistuu aina sitä enemmän jos yritän sen unohtaa. :(
Tyhmiä olette!
Tyhmät näkee ja kuulee ihan mitä haluavat!
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 01:07"]
Tyhmiä olette!
Tyhmät näkee ja kuulee ihan mitä haluavat!
[/quote]
Enpä menisi vannomaan, että olisivat tyhmiä ;)
Minä oli pari kertaa kissan kuoleman jälkeen näkeväni sen istumassa kaapin päällä yms. Kaverin kissa kun kuoli kerroin hänelle et mulle oli näin käynyt ja myöhemmin hän sanoi olleen hyvä että kerroin, koska hänkin oli useamman kerran ollut näkevinään kissan ja kuulevinaan sen naukuvan, muuten olisi epäillyt mielenterveyttään :). Ehkäpä kissat siis todella tulevat hyvästelemään!
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 01:04"]
Mua oikeesti vituttaa kun näen tulevaan ja voimakkaiden unien jälkeen voin "pehmentää tulevaa" läheisilleni.
Moiseen ei kukaan edes nykymaailmassa usko.
Vittumaista suorastaan, koska tämä on lahja, joka voimistuu aina sitä enemmän jos yritän sen unohtaa. :(
[/quote]
Seuraavan kerran voisit nähdä voimakkaan unen oikeasta lottorivistä.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:52"]Ei tainnu olla rotukissa?
[/quote]
Ei ollut. Raidallinen maatiaiskissa. T.ap
[/quote]
Mitkä olisivat olletkaan kertoimet nähdä joku erikoiset tunnuspiirteet omaava kissa.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 01:04"]
Mua oikeesti vituttaa kun näen tulevaan ja voimakkaiden unien jälkeen voin "pehmentää tulevaa" läheisilleni.
Moiseen ei kukaan edes nykymaailmassa usko.
Vittumaista suorastaan, koska tämä on lahja, joka voimistuu aina sitä enemmän jos yritän sen unohtaa. :(
[/quote]
Seuraavan kerran voisit nähdä voimakkaan unen oikeasta lottorivistä.
[/quote] Oikean lottorivin? Siis kenelle? Itse en lottoa, koska olen opiskellut ammattiin jossa viihdyn. Olen ihan tavallinen nainen.
Tosin unieni aikana sormeni vääntyvät luonnottomiin asentoihin. Herättyäni en tunne sormissa kipua, ainoastaan voimaannuttavaa kihelmöintiä, joka valtaa koko kehoni.
Minä tunsin vahvasti kuolleen koirani läsnäolon,kun jouduin sen tapaninpäivänä viemään lopetettavaksi.laitoin sille ruokaakin ajatuksissani ja kuulin askeleet, 14vuotta kulki rinnallani.nyt suru jo helpottaa.koira on uurnassa kirjahyllyssä ja toisinaan laitan sen muistoksi kynttilän palamaan.voimia sinulle:)
Ehkä sillä on jäänyt pari elämää käyttämättä ja palasi takaisin?
Ei nyt eläimestä, mutta ihmisestä..
Muistan ikuisesti sen, kun murkkuna ja vähän aikaan isoisoäidin hautajaisten jälkeen tunsin, että olin hereillä keskellä yötä sängyssäni, maaten, ja isoisoäiti istui jalkojen päässä. Olin niin hämmentynyt - ehkä myös siksi, että en tiennyt olenko hereillä vai unessa - mutta sen jälkeen oloni helpottui. Ei ollut enää sellaista ahdistavaa surua, vaan tunsin, että isoisoäidillä on kaikki hyvin. Aamulla mietiskelin, että olisiko pidännyt olla enemmänkin peloissaan :D no, hyvä fiilis, helpotti siihen aikaan niin paljon <3 Kai sekin oli sitten sitä hyvästelyä :)
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:44"]Mihin hautasit sen?
"Pet Semetary?"
[/quote]
XD
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 01:11"]Minä oli pari kertaa kissan kuoleman jälkeen näkeväni sen istumassa kaapin päällä yms. Kaverin kissa kun kuoli kerroin hänelle et mulle oli näin käynyt ja myöhemmin hän sanoi olleen hyvä että kerroin, koska hänkin oli useamman kerran ollut näkevinään kissan ja kuulevinaan sen naukuvan, muuten olisi epäillyt mielenterveyttään :). Ehkäpä kissat siis todella tulevat hyvästelemään!
[/quote]
Kun olin pieni sain mummolassani oman kissanpennun, kisu eli 18-vuotiaaksi ja tällä kissalla oli todella nariseva ja tunnistettava naukumis-ääni. Menin mummolaan käymään joskus viime vuonna ja terassilla kuului heti vastassa tuttu naukuna. Jäin sitten ulos houkuttelemaan kissaa esiin, kunnes mummoni tuli sisältä kysymään mihin jäin. Selitin pyytäväni kissankin sisälle, jolloin mummoni kertoi kissan kuolleen viime viikolla.
Ei tuollaisissa asioissa ole mitään pelättävää! Itse olin muutama kuukausi sitten mökillä. Heräsin aamulla ja makoilin kyljelläni jonkun aikaa, ja yhtäkkiä tunsin jonkun tökkäisevän selkääni. Tuntui kuin joku olisi ystävällisesti tökkäissyt selkääni, sanoakseen "Hei!". Myöhemmin kysyin missä huoneessa 20vuotta sitten edesmennyt ukkini nukkui mökillä ollessaan, hän oli nukkunut samassa huoneessa.
Olisi ihana ajatus jos rakkaamme eivät jättäisi meitä. Mutta ihmisen mieli on ihmeellinen, ja kannattaa muistaa että koko käsityksemme todellisuudesta on aivojen tuottama, eikä siten objektiivinen.
Itsekin tunnen lemmikkieni kuoleman jälkeen useita viikkoja niiden läsnäolon, kunnes tunne katoaa. Kun toinen on ollut siinä vierellä pitkään, siihen puutteeseen on vaikea tottua. Kotikin tuntuu luonnottoman hiljaiselta. Näen myös vuosia myöhemmin lemmikeistäni unia, joissa se löytyykin elossa.
Lemmikin poismeno on suuri, omaa arkielämääkin mullistava suru, josta ei saisi kamalasti puhua. Itse olen aika herkkis, ja kuoleman ajatteleminen saa minut vieläkin surulliseksi, vaikka siitä on jo vuosia.
Toivotan ap kaikkea hyvää, ja lämpimiä muistoja kissaystävästäsi<3 Halusit sitten ajatella näkemääsi toiveajatteluna tai todellisuutena, se oli aivan normaalia eikä siinä ollut mitään pahaa.
Hän tuli jättämään sinulle hyvästit :) äidilleni kävi hieman samanlainen tilanne kissamme kuoltua.