Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian kunnollinen?
28.02.2014 |
Olen neljän lapsen äiti. Olen naimisissa. Mieheni on ainut poikaystäväni ketä on ollut Ja menimme naimisiin 18v iässä. Olen onnellinen ja hyvin rakastunut edelleen. Syömme terveellisesti. Juon oluen about 2x vuodes, muuta alkoholia en juo. Urheilen säännöllisesti. Olen lukenut yliopistotason koulutuksen. Luen kokoajan kahta-kolmea romania samanaikaisesti. En mene koskaan nukkumaan meikit kasvoilla. Käytän hanskoja siivotessa. Olen jämpti ja suunnitelmallinen arjessamme (olemme molemmat) ja elämä rullaa hyvin. Olen useimpien mielestä turhankin säästäväinen. Ystäväni ovat rentoja, menevät yli siitä mistä aita on matalin ja huomaan heidän karttavan seuraani. Ihailenkin heidän elämänasennettaan tavallansa. Olenko liian kunnollinen vai miksi he tuntuvat halveksivan minua? Viimeksi tänään kylässä käynyt ystäväni huokaisi syvään kauhistuksesta kun näki minun viikko-ohjelmani kalenterista pöydältäni.
Kommentit (9)
Jos et ole yhtään spontaani, niin ihmiset saattavat ajatella että olet vähän tiukkapipoinen, että kaikki pitää suunnitella etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla tällainen mies edes yhden päivän;
Ja että tämä laulu tuntuisi tosielämältä kun joskus tulen vaikka luokkahuoneeseen;
Mutta sitten kun poistun kotoa, en tunne oloani sellaiseksi vaan olen haavoittuvainen, särkynyt ja ahdistunut, herkkä. Naisenahan nuo ominaisuudet tekisivät minusta enkelin mutta nyt ilmeisesti pelkkää biojätettä.
-Mies 28v-
Jos et tuo asiaa esiin mitenkään niin ei kai se haittaa, jos kehuskelet teoillasi tai jotenkin saat kaverit tuntemaan itsensä laiskoiksi ja saamattomiksi, siksi, ettei he toimi samoin, niin se voi olla ongelma.
On mullakin aika tiivis aikataulu (lasten harrastuksia, omia juttuja ym.), ja ymmärrän kun joskus jotkut sitä kauhistelee. Mutta otan myös rennosti jutut enkä tosiaan puunaa hammasharjan kanssa...
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:29"]
Haluaisin olla tällainen mies edes yhden päivän;
Ja että tämä laulu tuntuisi tosielämältä kun joskus tulen vaikka luokkahuoneeseen;
Mutta sitten kun poistun kotoa, en tunne oloani sellaiseksi vaan olen haavoittuvainen, särkynyt ja ahdistunut, herkkä. Naisenahan nuo ominaisuudet tekisivät minusta enkelin mutta nyt ilmeisesti pelkkää biojätettä.
-Mies 28v-
[/quote]
En ymmärtänyt ajatustasi? liittyikö tämä jotenkin aloitukseeni?
ap
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:32"]
Jos et tuo asiaa esiin mitenkään niin ei kai se haittaa, jos kehuskelet teoillasi tai jotenkin saat kaverit tuntemaan itsensä laiskoiksi ja saamattomiksi, siksi, ettei he toimi samoin, niin se voi olla ongelma.
On mullakin aika tiivis aikataulu (lasten harrastuksia, omia juttuja ym.), ja ymmärrän kun joskus jotkut sitä kauhistelee. Mutta otan myös rennosti jutut enkä tosiaan puunaa hammasharjan kanssa...
[/quot
En tuo asiaa esiin, enemmänkin peittelen, nytkin kalenteri unohtui pöydällä ja jälleen nolostuin. Minusta tuntuu, että ystäviäni piirteeni häiritsee kun jaksavat ihmetellä mm. miksen joskus perjantaina voi extempore viedä lapsia Mäkkärille vaan pakerran työviikonkin päälle terveellisen päivällisen. Minulle se on tärkeää. Lähinnä he katsovat toisiaan päivitellen ja huokaillen. Miksen saa olla itseni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos kyse on siitä, että he olis porukalla menossa sinne ja et voi mennä mukaan, koska olet suunnitellut tekeväsi tietyn aterian kotona, niin sitten ymmärrän päivittelyn ja huokailun. Silloin olet liian fiksaantunut omiin suunnitelmiisi, lähes pakkomielteisesti. Joustamattomuus ei ole kiva piirre ihmisissä. Jos taas kyse on siitä, että kukaan muukaan ei ole menossa ja he vaan yleisellä tasolla ihmettelee miksi viitsit perjantainakin tehdä terveellisen päivällisen, niin sitten ihmetelköön.
Musta on ainakin ihan hyvä viettää kunnollista ja kurinalaista elämää, MUTTA jos olet sellainen kuin yksi tuttuni, että kehuskelee sillä kurinalaisuudella ja itsekritiikillä, vaikka on jo yhden burnoutinkin kokenut, niin sitten se on vähän semmoista luotaantyöntävää. Lisäksi sellainen ihminen vaikuttaa pohjimmiltaan onnettomalta, kaipaa koko ajan kehuja suorituksistaan kun muuten ei osaa olla ollenkaan. Sitäpaitsi- ketä se hyödyttää että luet kolmea romaania samanaikaisesti? Siis jos et tee sitä puhtaasti rentoutuaksesi vaan siksi, että olisi jotenkin hienoa lukea romaaneita, vaikka oikeasti katsoisit mieluummin jotain hölmöä telkkariohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestisi voisi olla oma kirjoitukseni, lapsilukua myöten. Luin sen miehelleni, joka kysyi niin mitä, ihan tavallista normaalia elämää tuo on. Meiltä taitaa puuttua ne päivittelevät ystävät, jos ei muutamaa lasketa. Minusta on ihan normaalia, että lapset saavat ruokaa ajallaan, rahaa käytetään siten, että se riittää ja asiat hoidetaan niin, että kiva arki on mahdollista. Elämän ei tosiaan tarvitse olla tylsää, vaikka asioissa on roti. Päinvastoin, moni asia vaatii suunnittelua onnistuakseen. Esimerkiksi minusta ei ole mukavaa esim. hullutella ja shoppailla kaikenlaista älytöntä ekstempore ja sammua puolitutun sohvalle, minusta siinä ei ole mitään hauskaa, kadehdittavaa tai muutenkaan tavoiteltavaa.
Alue: Aihe vapaa
Sinähän sen päätät.