Haluaisitko elää viimeiset 15 vuotta sairaalassa halvaantuneena ja muisti pois?
Vai kuolisitko ennemmin nuorempana nukkuessa? Itse olen päätynyt siihen, että mikään ei ole kamalampaa, kuin menettää toimintakyky, mutta henki vielä kulkee. Kahden isovanhemman osalla näin on käynyt, enkä missään nimessä halua samaa kohtaloa. En ymmärrä, miksi korkeaa ikää hehkutetaan, kun hinta on tuollainen.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulen kuolemaan juuri noin, ellei Alzheimeriin keksitä tehokasta lääkettä. Näyttää kulkevan vahvasti suvussa. En usko, että olisin koskaan valmis itse päättämään kuolemastani, joten sinne hamaan tappiin asti ajattelin kyllä sinnitellä. Toivottavasti elämässä olisi loppuvaiheessa edes joku ihminen, joka välittää.
Miten niin et olisi valmis itse päättämään kuolemastasi? Miksi ihmeessä et?
Ei kai sillä niin väliä, jos muisti on mennyt niin edellistä hetkeä ei koskaan ole. Ei sitä siis tajua jos on ollut jo vuosia siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sillä niin väliä, jos muisti on mennyt niin edellistä hetkeä ei koskaan ole. Ei sitä siis tajua jos on ollut jo vuosia siellä.
Ei niin, mutta kuluvan hetken havainnoi tavallaan ja ainakin tuntee. Mitä ellei hoito ja huolenpito olekaan hyvää ja vastuullista?
Tänne on tullut ja tulee enenevissä määrin taitavia moniosaajia, jotka kyllä pitävät meistä huolen!
Mielummin lähden saappaat jalassa. Juuri tuli vierestä katsottua kun lähes 100v isoäiti ei enää muista ketkä ystävistään ovat vielä elossa (ei juuri ketään) ja sinnikkäästi haluaa kirjoittaa joulukortit kaikille. :(
Eipä sitä voi tietää, miten täältä lähdetään.
Toivoisin kyllä saavani elää vanhana kuten oma äitini nyt. Aktiivisena, toimeliaana ja onnellisena 78-vuotiaana omassa pikku talossaan omassa rauhassaan. Autolla pääsee kylille.
Jos on itsellä paljon rahaa, voihan sitä maata typpioksidissa, kuten Walt Disney, omaan laskuunsa. Itse en todellakaan halua olla kustannus ja muiden riesa, jos omat voimat eivät riitä mihinkään ja aivot ovat muusia. Piikki pyllyyn vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulen kuolemaan juuri noin, ellei Alzheimeriin keksitä tehokasta lääkettä. Näyttää kulkevan vahvasti suvussa. En usko, että olisin koskaan valmis itse päättämään kuolemastani, joten sinne hamaan tappiin asti ajattelin kyllä sinnitellä. Toivottavasti elämässä olisi loppuvaiheessa edes joku ihminen, joka välittää.
Miten niin et olisi valmis itse päättämään kuolemastasi? Miksi ihmeessä et?
Alzheimeria sairarstava ei osaa päättää mitään
Kannattaa tehdä hoitotahto ja elvytyskielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulen kuolemaan juuri noin, ellei Alzheimeriin keksitä tehokasta lääkettä. Näyttää kulkevan vahvasti suvussa. En usko, että olisin koskaan valmis itse päättämään kuolemastani, joten sinne hamaan tappiin asti ajattelin kyllä sinnitellä. Toivottavasti elämässä olisi loppuvaiheessa edes joku ihminen, joka välittää.
Miten niin et olisi valmis itse päättämään kuolemastasi? Miksi ihmeessä et?
Ensinnäkin, joutuisin tekemään päätöksen siinä vaiheessa, kun olen vielä tarpeeksi järjissäni ja silloin elämässä on vielä paljon potentiaalia hyvään. Muistamattomanakin elämä voi olla ihan hyvää, kunhan saa laadukasta hoitoa; ja ehkä loppuvaiheessa en edes ymmärtäisi tilanteestani.
Toisekseen, ihmiselämällä on mielestäni itseisarvo ja jos luopuisin siitä ennenaikaisesti, tukisin sitä näkökantaa, että ihmiselämän täytyy olla tuottava ollakseen arvokas.
No entäpä jos sitten sairastuttuasi haluaisitkin elää. Kirkuisit kurkku suorana, että minua ei saa tappaa? Kumpiko päätös silloin pitää?
Vierailija kirjoitti:
No entäpä jos sitten sairastuttuasi haluaisitkin elää. Kirkuisit kurkku suorana, että minua ei saa tappaa? Kumpiko päätös silloin pitää?
Tämä on aiheellinen kysymys. Eutanasian sallivissa maissa on jo ollut tapauksia, joissa sairas ihminen on surmattu vastoin tahtoaan, aiemman tahdonilmauksensa perusteella.
Ap:n kysymykseen... En haluaisi elää niin, mutta olen valmis siihenkin. On se itsemurhaa parempi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kyllä, mieluummin kuin kuolla. Kunhan kohtelu olisi hyvää, eikä paiskottaisi kuin turhaa esinettä.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut ja tulee enenevissä määrin taitavia moniosaajia, jotka kyllä pitävät meistä huolen!
Tähän minäkin luotan.
Todennäköisesti tulen kuolemaan juuri noin, ellei Alzheimeriin keksitä tehokasta lääkettä. Näyttää kulkevan vahvasti suvussa. En usko, että olisin koskaan valmis itse päättämään kuolemastani, joten sinne hamaan tappiin asti ajattelin kyllä sinnitellä. Toivottavasti elämässä olisi loppuvaiheessa edes joku ihminen, joka välittää.