Pieni lapsi haistattaa pa**aa hoitajalle, äiti vaikenee vieressä

Sellaista tilannetta ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan, että kaikki vanhemmat olisivat edes riittävän hyviä vanhempia lapsilleen. Ja koska lapsi yrittää pärjäillä niillä eväillä, mitä vanhemmat hänelle antavat, tulee aina olemaan myös lapsia joilta puuttuu normaalit vuorovaikutustaidot.

Siitä, että liian monet vanhemmat pistävät pikkulapsiaikana oikeastaan kaiken muun sen lapsen edelle, ei puhuta.  Meillä jopa vähän ihannoidaan sitä, että "ei eletä lapsen ehdoilla" eli että lasta kielletään tarvitsemasta ja ikävöimästä vanhempiaan. 

Ja onhan se nyt hirveän surullista, että pikkulapsi haistattelee, sehän kertoo että hänelle haistatellaan omassa kodissaan. Tulee mieleen että mitähän muuta sille pienelle on kodissaan sanottu tai tehty. :(

Niin, kannattaa kuitenkin muistaa, että 95% vanhemmista EI ole välinpitämättömiä tai anna haistatella hoitajia / itseään. Tuossa artikkelissa oli nostettu esiin vain epäkohtia, joita JOSKUS tulee eteen. Sinällään todella ikävää, mutta ei kosketa kyllä kaikkia vanhempia.

Ne on näitä äitejä, joiden mielestä on ok kasvattaa lasta huutamalla ja pikku tukistamisilla. Siitähän ne lapset kommunikoinnin oppii. Samaa kielenkäyttöä mitä kotonakin käytetään.

Vanhempien esimerkki...

Olen ekaluokan ope. Meillä on luokalla yksi lapsi, jonka kiroilu on oikea ongelma. Vanhemmat aina ihmettelee, että mistä se nyt tuollaista kielenkäyttöä on oppinut.

No, tällä viikolla olin kaupassa ja kukas siitä juoksee täysillä käytävää ohi, kuin se meidän luokan kiroilija-"Kaaleppi" kikattaen. Meinaan jo huikata jotain pojalle perään, kun käytävää tömistää lapsen isä ja karjuu täysillä. "Nyt Kaaleppi S'tana P*ele!"

Joo, mistähän lienee lapsi oppinut kiroilun ja aggressivisen käytöksen. :( Tuli paha mieli pojan puolesta, kenenkään ei kuuluisi joutua kuuntelemaan tuollaista kieltä, ei varsinkaan omalta vanhemmaltaan.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:05"]Vanhempien esimerkki...

Olen ekaluokan ope. Meillä on luokalla yksi lapsi, jonka kiroilu on oikea ongelma. Vanhemmat aina ihmettelee, että mistä se nyt tuollaista kielenkäyttöä on oppinut.

No, tällä viikolla olin kaupassa ja kukas siitä juoksee täysillä käytävää ohi, kuin se meidän luokan kiroilija-"Kaaleppi" kikattaen. Meinaan jo huikata jotain pojalle perään, kun käytävää tömistää lapsen isä ja karjuu täysillä. "Nyt Kaaleppi S'tana P*ele!"

Joo, mistähän lienee lapsi oppinut kiroilun ja aggressivisen käytöksen. :( Tuli paha mieli pojan puolesta, kenenkään ei kuuluisi joutua kuuntelemaan tuollaista kieltä, ei varsinkaan omalta vanhemmaltaan.

[/quote]

vanhemmat ei välttämättä ole itse tiedostaneet kiroiluaan. Multa itseltäni pääsee usein vittu. Onneksi mies on alkanyt puuttumaan siihen huomauttamalla joka kerta, koska itse mä en läheskään joka kerta huomaa mitä tuli sanotuksi. Miehen ansiosta oon pikkuhiljaa alkanut oppia :) ehkä sun opettajan asemassa olis hyvä muistuttaa vanhempia kinnittämään huomiota omiin puheisiinsa?

Vai ei vanhemmat tiedosta kiroiluaan...:D Kyllä minä ainakin tiedostan. Kiroilin ennen paljon, ja lopetin sen kun kuulin oman lapseni kiroilevan. Oli hankalaa, mut olen jo melkein onnistunut - en kiroile enää lasten kuullen. Itsensä voi oikeasti nähdä lapsissaan, ja on aivan kamalaa kun kaksivuotias matkii äitinsä maneereja ja päästelee viattomasti vittusaatanaa. Harva asia hävettää mut se hävetti. En rehellisesti sanottuna itsekään kovin korkealle arvosta sitä että puhekielessä viljellään kirosanoja. Se on aina aggressiivista.

Nuo välinpitämättömät vanhemmat ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö päiväkodeissa ja kouluissa, toivottavasti opettajat ja hoitajat jaksavat vielä yrittää kasvattaa näitäkin lapsia vaikka vanhemmilta ei tukea saakaan.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:19"]

Nuo välinpitämättömät vanhemmat ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö päiväkodeissa ja kouluissa, toivottavasti opettajat ja hoitajat jaksavat vielä yrittää kasvattaa näitäkin lapsia vaikka vanhemmilta ei tukea saakaan.

[/quote]

Oman kokemukseni mukaan välinpitämättömyys lapsen käytöstä kohtaan on usein merkki siitä, että perheessä on sisäistä kiusaamista. Meillä isäni kiusasi äitiäni niin, että äiti ei enää yksinkertaisesti osannut pitää kuria lapsille, siis sellaista oikeanlaista jämäkkää ohjaamista. Kun äidillä ei ollut isän tukea mihinkään, ja hän oli itsekin alistunut, veljeni kopioi isän käyttäytymismallin koska se nyt oli näistä kahdesta roolimallista kuitenkin hänen kannaltaan parempi. Minä taas kopioin äidin käyttäytymismallin.

Ulospäin meillä oli oikein hyvä perhe, jossa isäni harmitteli usein suureen ääneen, miten paljon häntä harmittaa veljeni käytös, ja on niin ikävä että hänen täytyy olla aina töissä eikä äitini selvästi osaa kasvattaa poikaa kuten kuuluisi. Se oli sellaista absurdia teatteria jonka läpi moni ammattikasvattaja näki, mutta kun kumpikaan vanhemmistani ei osannut muuttaa käytöstään, niin mikään ei koskaan muuttunut.

Päiväkodin pihassa se on hoitaja, joka ne rajat asettaa. Siellä on vanhemman ihan turha pyytää, että lapsia ei pakkonukuteta, pakkosyötetä, pakkoretkeilytetä, joten vanhempi tietää, että hänen mielipiteellään ei ole merkitystä. Minusta päiväkodin työntekijän tulee työpaikallaan kyetä sanomaan lapselle, että ei hyväksy moista puhetta. Kykeneehän ne sanomaan vanhemmillekin, että ensi keskiviikkona tarha suljetaan klo 14.00, hakekaa lapsenne ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:58"]

Ne on näitä äitejä, joiden mielestä on ok kasvattaa lasta huutamalla ja pikku tukistamisilla. Siitähän ne lapset kommunikoinnin oppii. Samaa kielenkäyttöä mitä kotonakin käytetään.

[/quote]

Päinvastoin ne on niitä äitejä jotka antavat lasten hillua mielin määrin, kun komentaminen on väkivaltaa. Ja mistäs sen keksit, että kotona kuria pitävät vanhemmat on kiroilevia, ääntä voi korottaa myös ilman vittua ja saatanaa...kukkahattu taas veteli omasta päästään juttuja.