Mikä on ihanin muistosi isovanhemmastasi?

<3

Mun erityiset muistot isovanhemmistani: en nähnyt niitä juuri koskaan, vaikka asuivat viereisessä kunnassa. Mummoa pelkäsin, se oli pahansisuinen ja kärsi henkisistä ongelmista, vaaria en oikein edes muista. Tarinoiden perusteella oli todella itsepäinen mies väärissä asioissa ja julma eläimille.

Lauloin aina pienenä mummolle bussissa matkalla mökille.

Ja se kun mummo teki koulun jälkeen meillä lettuja kuningatarhillolla.

Muistan myös toisen 20v sitten edesmenneen mummoni ihanat etikkakurkut.

Pieniä arkisia muistoja

Sain mummiltani ja vaariltani pienenä syntymäpäivälahjaksi kolmipyörän, ai että rakastin sitä <3

Minun muistoni isovanhemmistani molemmin puolin liittyy ruokaan. Kun Mummoni kanaruuan tuoksu tulee välillä nenääni muistan kuinka seisoin hänen kanssaan hellan vieressä auttelemassa alle kouluikäisenä ja ja mummini muistan aina kun käyn hakaniemen torilla.

Ajoimme äitini ja mummoni kanssa katsomaan paikkaa, jossa mummo oli syntynyt. Maatilalla asui ihmisiä, joita emme tunteneet. Emme jääneet pitkäksi aikaa. Käveleminen oli mummolle vähän hankalaa, joten hän jäi autoon istumaan. Auton ovet olivat auki, ja maatilan pörröinen punaruskea pystykorva hyppäsi etupenkille mummoni viereen kerjäämään rapsutuksia. Mummo silitti kaunista koiraa ja jutteli sille. Tämä on jäänyt mieleeni kivana muistona.

Mummu oli tomera ihminen ja elämässäni tiiviisti mukana siihen asti, kunnes kaksi vuotta sitten kuoli. Jälkeenpäin ajatellen olen kiitollinen siitä, että hän opetti melko ehdottomaan tapaansa monia asioita, joilla elämässä pääsee kunniallisesti eteenpäin. Ja hän oli turvakallio, sellainen, johon en usein turvannut, mutta tuntui helpottavalta tietää, että häneen voi luottaa. Hauskoja juttujakin hän kertoi.

Toinen mummu kuoli ollessani 12v. Hänet muistan lempeänä ja aina rauhallisena. Tapasimme ehkä 5 kertaa vuodessa, kovin tarkkoja muistoja ei ole jäänyt mieleen. Hän ei ollut varakas, ja lastenlapsia oli paljon, mutta aina hän antoi taskurahaa ja syntymäpäivänä rutkasti lahjoja. Myös herkkuja hänellä oli aina lapsille varattuna.

En ollut isoisän kanssa tekemisissä pienenä (ukki oli paljon töissä, myös viikonloppuisin), mutta mumman kuoltua ja minun saatuani ajokortin kävin 20 vuoden ajan ukilla kerran viikossa kylässä.

Olen siten poikkeus siitä palstasäännöstä, että jos ei aikanaan hoida lapsenlapsia, eivät nämä vanhuksesta enää välitä. Ukki ei hoitanut koskaan, ja silti meillä oli hyvät aikuiset välit.

Mun mummo kuoli yllättäin vain 54-vuotiaana, olin itse tuolloin 8-vuotias. Mutta mummon muisto säilyy kultaisena. Mummon sylissä oli hyvä olla ja mummo paistoi parhaimmat letut. Mulla on elossa vielä toinen mummo, mutta välimme eivät ole koskaan olleet läheiset, koska mummo ei pidä erityisemmin pikkulapsista. Tosin nyt omille lapsilleni on käydessämme jutellut. Mutta parhain muisto on tästä mummosta on, kun käytiin niiden talviasunnossa Floridassa, oli mukava joulu. Olin 11. Pappakin oli vielä elossa tuolloin ja halusivat tehdä meille mukavan suomijoulun helteen keskelle :)

Mummi asui toisessa kaupungissa, johon mentiin usein junalla. Joskus menin yksinkin, jopa reilusti alle kymmenvuotiaana. Nykyään syytettäisiin varmaan heitteillejätöstä, mutta silloin se oli jännää. Äiti saattoi junaan ja mummi oli vastassa toisessa päässä.

Muistan, kun näin mummin väkijoukon seasta ja hän lähti kiirehtimään minua kohti. Mummi aina vähän liikuttui jälleennäkemisesti ja joutui pyyhkäisemään kyyneleen silmäkulmastaan. Hän pukeutui aina tyylikkäästi ja tuoksui vienosti hajuvedeltä. Vieläkin muistan, miltä tuntui uppoutua mummin syliin ja haistaa tuttu tuoksu.

Ikävä.

Ei mulla ole tuollaisia. Ei kai isovanhemmissani mitään kamalaa vikaa varsinaisesti ollut mutten muista mitään erityisen ihanaa. Isäni äidistä tykkäsin enemmän kuin äitini äidistä. Isoisiä en sitten muistakaan.

Mullakin rakkaimmat muistot liittyy mummin ja ukin kanssa kesämökillä olemiseen. Mummi lauloi minulle iltaisin "tuutulauluksi" Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaikka olin jo 10-vuotias tai jotain. Mummi paistoi ihania sultsinoita mökin puuhellalla. Ja ukin kanssa käytiin kalassa tietysti.

Musta oli kivaa, kun ukin kanssa haettiin lähteeltä vettä. Se oli tärkeä ja kunniatehtävä. Minä olin todella tarkka käsistäni ja sain kauhottua aina kanisterin täyteen. Ja ketkä lähteellä on käyneet, niin tietävät että jos hiukankin pohjaa koskettaa niin sekaisin on vesi. Lähteen paikka oli sinä kesänä todella hankalassa kohtaa, mummo ei sinne jalkojensa vuoksi voinut mennä ja ukin näkö ei ollut kamalan hyvä. Veden hakeminen oli tärkeää, koska sitten ei tarvinnut lähteä mökiltä minnekään vedenhakureissuun, vaan elettiin mummon kasvimaan antimilla ja haettiin katistkoista kalaa, joskus jouduttiin onkimaan lisäksi. Sekin oli kivaa.  

Auton perävalot, kun isä tai äiti lähti kyyditsemään kyläilemässä ollutta mummoa rautatieasemalle.