Valitkaa lastenne isät niin, että haluatte olla heidän kanssaan. Tänäänkin palstalla näkee surullisia tarinoita

Uskon että jokaista noita surullista tarinaa kohti on kaksi meitä ihan normaaleja perheitä. Meilläkin kulttuurisistä syistä juhlitaan isänpäivää kahdesti vuodessa ihan suurella innolla.

Eihän kukaan puolisoaan valitse persoonallisuuden perusteella vaan ulkonäön ja panettavuuden. Katsos, kemiaa on oltava, niin että pöksyissä on hulinaa kun on tunnettu 5 minuuttia. Ikävä puoli sitten on että yhtäkkiä tajutaankin että puoliso on narsisti yms yms mutta ainakin sai kunnon nusuttelua hetken. Kyllä kemiat siinä sinkoili, hallelujah! Ja tärkeintä ettei tyyppi ainakaan ole edes osittain kalju, vaikka sitten haccaisicin perheensä palasiksi joka perjantai. :D

Moni isä on ollut siitoshetkellä "juuri se oikea" jonka kanssa haluaa perustaa perheen ja joka tulee olemaan vierellä kuolemaan asti.

Elämässä tuppaa olemaan muuttujia. Isänpäivää juhlittu hyvässä hengessä silti.

Vierailija kirjoitti:

Moni isä on ollut siitoshetkellä "juuri se oikea" jonka kanssa haluaa perustaa perheen ja joka tulee olemaan vierellä kuolemaan asti.

Ai yhden yön suhde vai?

Eksäni oli aivan mainio puoliso, upea ihminen. Halusi lapsia niin kuin minäkin. Yhdessä olimme 6 vuotta ennen lapsia. Saimme lapsen. Meni ihan hyvin. Saimme toisen lapsen. Hyvin meni edelleen. Saimme kolmannen lapsen. Alkoi alamäki. Miehestä tuli ihan omituinen ja eri ihminen johon tutustuin aiemmin.  Miehelle  tuli 40 kriisi ja hän alkoi käsitellä oman lapsuuden traumoja. Mies alkoi käyttään päihteitä, hänestä tuli väkivaltainen, petti useamman kerran. Oli pakko erota. Mies etääntyi lapsista, ei halunnut heitä juuri tavata, ei suostunut maksaan elareita. Yhteydenpito hänen osaltaan loppui täysin muutama vuosi sitten lapsiin ja minuun. 

Miten olisin voinut tämän lopputuloksen aikoinaan ennustaa? En mitenkään. 

Surulliset valinnat tehneet ovat palstalla ..

-Sinkkiş

Myöhäistä auttaa ..

Näin teinkin, mies vaan ei halua olla minun seurassani kuin noin 10 min. päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Eksäni oli aivan mainio puoliso, upea ihminen. Halusi lapsia niin kuin minäkin. Yhdessä olimme 6 vuotta ennen lapsia. Saimme lapsen. Meni ihan hyvin. Saimme toisen lapsen. Hyvin meni edelleen. Saimme kolmannen lapsen. Alkoi alamäki. Miehestä tuli ihan omituinen ja eri ihminen johon tutustuin aiemmin.  Miehelle  tuli 40 kriisi ja hän alkoi käsitellä oman lapsuuden traumoja. Mies alkoi käyttään päihteitä, hänestä tuli väkivaltainen, petti useamman kerran. Oli pakko erota. Mies etääntyi lapsista, ei halunnut heitä juuri tavata, ei suostunut maksaan elareita. Yhteydenpito hänen osaltaan loppui täysin muutama vuosi sitten lapsiin ja minuun. 

Miten olisin voinut tämän lopputuloksen aikoinaan ennustaa? En mitenkään. 

Se vaihdettiin matrixissa eri tyyppiin ..

-Sinkkiş

Siitä se johtuu ..

Vierailija kirjoitti:

Näin teinkin, mies vaan ei halua olla minun seurassani kuin noin 10 min. päivässä. 

Kerkeäähän siinä parit pikaiset ..

-Sinkkiş

Palstalta olen tajunnut, että hyvältäkin vaikuttanut mies (esim.siivoaa, pyykkää,kokkaa) voi yhdessä eläessä laiskistua passaamista odottavaksi mieslapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Palstalta olen tajunnut, että hyvältäkin vaikuttanut mies (esim.siivoaa, pyykkää,kokkaa) voi yhdessä eläessä laiskistua passaamista odottavaksi mieslapseksi.

Tai nainen myös !

Terveisin isä joka olisi toivonut että edes tänään olisi saanut nukkua hiukan pidempään...

Edellisten sukupolvien kaikuja, ettei oma persoona ole kehittynyt kun jo lapsuudenkodista muutetaan suoraan jonkun kumppanin kanssa asumaan.

Moderni mies osaa elää yksin jonkin aikaa nuorena niin, ettei tarvi olla riippuvainen kenestäkään. Että sitten kun puoliso löytyy, osaa arvostaa aivan eri tavalla.

Ehkä nuorempi sukupolvi osaa jo tunnistaa tunteensa, osaa käsitellä pettymyksiä ja ymmärtää elämää.

Ja se täytyy sanoa että jos esim narsismista olisi 20 vuotta sitten ollut yhtä asiallista infoa kuin nyt, monelta itkulta olisi säästytty.

Kukaan ei voi olemassa olevien lasten isän typeryydelle mitään. Mutta lapsista voi yrittää kasvattaa fiksumpia ja vastuullisempia ihmisiä.

Minä olen kyllä lasteni isän kanssa, mutta olin siitä vähän surullinen, että mieheni oli omien lastensa kanssa paljon vähemmän kuin sisarustensa lasten kanssa. Ero oli siinä, että kun miehen siskon  ja veljen lapset olivat pieniä, mies oli vielä opiskelija, omien ollessa pieniä työ oli tärkeämpi ja oli rahaa lähteä kalareissuille veljensä kanssa, lapsia ei mukaan koska olivat tiellä. Olivat kyllä kalassa, saalistakin tuli ja veljen vähän vanhempi lapsi pääsi mukaan. Omat lapset olivat aina liian pieniä ja tiellä. Eli mieheni oli erilainen isä omille kuin millaiseksi kuvittelin nähtyäni hänet muiden lasten kanssa. 

Ensimmäiset 50 vuotta on avioliitossa vaikeimmat. Sitten helpottaa ja loppu menee omalla painollaan.

Meillä isä kyllä haluaaolla lastensa kanssa, mutta aikuiset lapset eivät halua olla isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan puolisoaan valitse persoonallisuuden perusteella vaan ulkonäön ja panettavuuden. Katsos, kemiaa on oltava, niin että pöksyissä on hulinaa kun on tunnettu 5 minuuttia. Ikävä puoli sitten on että yhtäkkiä tajutaankin että puoliso on narsisti yms yms mutta ainakin sai kunnon nusuttelua hetken. Kyllä kemiat siinä sinkoili, hallelujah! Ja tärkeintä ettei tyyppi ainakaan ole edes osittain kalju, vaikka sitten haccaisicin perheensä palasiksi joka perjantai. :D

Tällaisen katkeran sössötyksen takia sulla on vielä se poikuus tallella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin teinkin, mies vaan ei halua olla minun seurassani kuin noin 10 min. päivässä. 

Kerkeäähän siinä parit pikaiset ..

-Sinkkiş

Jos jotain maailmassa uskon niin sen, että sinä et pysty mihinkään muuhun kuin pikaisen, et yhdesti ehdi kunnolla työntää niin se on siinä. Nainen ei ehdi silmäänsä räpäyttää. Siksipä oletkin Sinkkiş.

Vierailija kirjoitti:

Ja se täytyy sanoa että jos esim narsismista olisi 20 vuotta sitten ollut yhtä asiallista infoa kuin nyt, monelta itkulta olisi säästytty.

.

Niinpä. Minäkin tapasin lasteni isän 30 vuotta sitten. Pidin kaikkiaepäselvyyksiä vain kommunikaatio-ongelmina. On hyvä, että asioista puhutaan.