Joku sanoi palstalla, ettei lapsiperheiden tarvitse syödä yhdessä ruoka-aikaan ruokapöydässä. Miten te syötte, lapsiperheet?

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella osa elää normaalisti ja osa suorittaa jotain elokuvista tai tv-sarjoista imettyä ideaaliperheen mallia.

Aika erikoinen näkemys. Itselleni yhteinen iltaruoka on kyllä päivän mukavin hetki. Joskus ei toki tunnu siltä että jaksaa tehdä ruokaa, silloin voi hakea jotain, mutta sekin syödään yhdessä, koska se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella osa elää normaalisti ja osa suorittaa jotain elokuvista tai tv-sarjoista imettyä ideaaliperheen mallia.

Aika erikoinen näkemys. Itselleni yhteinen iltaruoka on kyllä päivän mukavin hetki. Joskus ei toki tunnu siltä että jaksaa tehdä ruokaa, silloin voi hakea jotain, mutta sekin syödään yhdessä, koska se on kivaa.

Niin ja tämä tulee kyllä ihan lapsuudenkodista, eikä tv:stä. Näin meillä syötiin kotonakin.

Meillä on kolme urheilevaa teiniä perheessä. Jos emme söisi yhdessä koko perhe, emme ehtisi jutella koko porukalla juuri koskaan. Minulle ainakin yhteinen ruokailu on päivän (illan) paras hetki. Ihan arkiruokia syödään arkisin, ei ole sisäfilettä eikä simpukoita, mutta kotona tehtyä ja hyvää. Joskus poikkeustilanteissa voidaan kyllä tilata pizzat tai hakea kiinalaista. Kuitenkin se päivällinen on tärkeä. Haluan pysyä kärryillä siitä, mitä nuorten elämään kuuluu. Juttelemme myös koko perheen yhteisistä asioista kuten lomasuunnitelmista ym.

Vinkkinä aikataulujen kanssa kipuileville urheilijoiden vanhemmille: kun teinit kotiutuvat koulusta ja valmistautuvat treeneihin, he voivat hyvin lämmittää itselleen edellisen päivän päivällisruokaa ja syödä siis ”välipalan” sijaan yhden ylimääräisen lämpimän ruoan. Annoksen ei tarvitse olla valtava, mutta siitä saa silti energiaa treeneihin. Tietysti kotiin voi varata myös järeämmät välipala-ainekset, mutta meillä isompien päivällisruoka-annoksien teko on kyllä säästänyt aikaa ja myös selvää rahaa, kun nälkää ei yritetä taklata leivällä ja leikkeleillä.

Päivän pääaterian voi tällä tavalla siirtää hyvin klo 20-21 aikoihin, jolloin yleensä kaikki ovat jo kotona. Iltapalaa ei tarvita. Sillä tavalla ehtii myös tehdä reilun annoksen kunnollista ruokaa eikä tarvitse heti kotiin tultua hyökätä hellan ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella osa elää normaalisti ja osa suorittaa jotain elokuvista tai tv-sarjoista imettyä ideaaliperheen mallia.

Aika erikoinen näkemys. Itselleni yhteinen iltaruoka on kyllä päivän mukavin hetki. Joskus ei toki tunnu siltä että jaksaa tehdä ruokaa, silloin voi hakea jotain, mutta sekin syödään yhdessä, koska se on kivaa.

Niin ja tämä tulee kyllä ihan lapsuudenkodista, eikä tv:stä. Näin meillä syötiin kotonakin.

Niin minunkin lapsuudenkodissani! Ja myös melkein kaikkien kavereiden kotona. Ei meillä kukaan mennyt olin päin kaappeja kaivelemaan. Syötiin kun vanhemmat ilmoittivat että nyt on ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella osa elää normaalisti ja osa suorittaa jotain elokuvista tai tv-sarjoista imettyä ideaaliperheen mallia.

Aika erikoinen näkemys. Itselleni yhteinen iltaruoka on kyllä päivän mukavin hetki. Joskus ei toki tunnu siltä että jaksaa tehdä ruokaa, silloin voi hakea jotain, mutta sekin syödään yhdessä, koska se on kivaa.

Niin ja tämä tulee kyllä ihan lapsuudenkodista, eikä tv:stä. Näin meillä syötiin kotonakin.

Niin minunkin lapsuudenkodissani! Ja myös melkein kaikkien kavereiden kotona. Ei meillä kukaan mennyt olin päin kaappeja kaivelemaan. Syötiin kun vanhemmat ilmoittivat että nyt on ruoka.

Siis omin päin ei kaiveltu kaappeja. Autocorrect.

Minun kotonani oli myös hyvin selvää, mitä sai ja mitä ei saanut ottaa jääkaapista välipalaksi koulun jälkeen. Joskus isoveljet olivat hotkineet äidin päivälliseksi varaamat ruokatarpeet ja voi sitä huudon määrää. Veljet laitettiin sitten pyöräilemään kauppaan hakemaan uudet.

Ruokaa kyllä riitti aina ja se oli hyvää, mutta ei sitä saanut ottaa milloin ja miten tahansa. Minkä näin aikuisena, monen hengen ruokahuollosta vastaavana tarkan markan ihmisenä ymmärrän nyt oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme jo aikuista lasta. Kun lapset asuivat kotona, söimme pääsääntöisesti koko perhe yhdesssä klo 18-20, aloitimme yhtä aikaa, eikä kukaan (paitsi pienenä) poistunut pöydästä ennen kuin kaikki olivat syöneet. Lapset myös osallistuivat vuorollaan ruuan laittoon ja keittiön siivoukseen. Viikonloppuisin oli vähän eri ateriarytmit ja enemmän porukkaa pöydän ääressä.

Esikoisella on nyt oma perhe ja hän muisteli juuri jokin aika sitten, miten napisi aikoinaan tuota sääntöä "kaikki aloittavat ja lopettavat yhtä aikaa" vastaan. Nyt noudattaa samaa periaatetta omien lastensa kanssa. 

Sama meillä aikuisten lasten perheissä:) Kun pienet oppivat istumaan pääsevät samaan pöytään muiden kanssa (myös juhlavammille päivällisille), parivuotiaasta asti mukana ruuanlaitossa ja leipomisessa, yhdessä ruokailu, useamman sukupolven läsnäolo samassa pöydässä. Kaikki se vaan kummasti saa arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme urheilevaa teiniä perheessä. Jos emme söisi yhdessä koko perhe, emme ehtisi jutella koko porukalla juuri koskaan. Minulle ainakin yhteinen ruokailu on päivän (illan) paras hetki. Ihan arkiruokia syödään arkisin, ei ole sisäfilettä eikä simpukoita, mutta kotona tehtyä ja hyvää. Joskus poikkeustilanteissa voidaan kyllä tilata pizzat tai hakea kiinalaista. Kuitenkin se päivällinen on tärkeä. Haluan pysyä kärryillä siitä, mitä nuorten elämään kuuluu. Juttelemme myös koko perheen yhteisistä asioista kuten lomasuunnitelmista ym.

Vinkkinä aikataulujen kanssa kipuileville urheilijoiden vanhemmille: kun teinit kotiutuvat koulusta ja valmistautuvat treeneihin, he voivat hyvin lämmittää itselleen edellisen päivän päivällisruokaa ja syödä siis ”välipalan” sijaan yhden ylimääräisen lämpimän ruoan. Annoksen ei tarvitse olla valtava, mutta siitä saa silti energiaa treeneihin. Tietysti kotiin voi varata myös järeämmät välipala-ainekset, mutta meillä isompien päivällisruoka-annoksien teko on kyllä säästänyt aikaa ja myös selvää rahaa, kun nälkää ei yritetä taklata leivällä ja leikkeleillä.

Päivän pääaterian voi tällä tavalla siirtää hyvin klo 20-21 aikoihin, jolloin yleensä kaikki ovat jo kotona. Iltapalaa ei tarvita. Sillä tavalla ehtii myös tehdä reilun annoksen kunnollista ruokaa eikä tarvitse heti kotiin tultua hyökätä hellan ääreen.

Meillä sama!

Laitan jopa illalla ruoantähteet kahteen eri rasiaan (kaksi urheilijapoikaa) ja vielä post it -lapulla nimen päälle, ja kundit lämmittävät omat annoksensa koulun jälkeen ennen treenejä. Tietääpähän, mitä pojat syövät, se on heille nopeaa ja helppoa eikä ole kinkku- ja juustopaketit tyhjinä joka iltapäivä.

Ruokaa joutuu kyllä välillä laittamaan valtavia määriä, mutta samalla vaivalla sitä tekee ison annoksen kuin pienenkin.

Syömme yhdessä, jos kotona syödään. Lapset toki voivat olla iltaa kavereillaan ja syövät siellä.

Ei tietenkään _tarvitse_, mutta onhan se fiksua. Minä syön mieluiten perheeni seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella osa elää normaalisti ja osa suorittaa jotain elokuvista tai tv-sarjoista imettyä ideaaliperheen mallia.

Mikä sinun mielestäsi on ”normaalia”? Miten voit määritellä sen? Koska sinä teet niin? Et ole tainnut tutustua kovin erilaisiin ihmisiin? Olen ymmärtävinäni, että sinusta on normaalia syödä milloin ja missä sattuu. Millä perusteella väität niin?

Taisi mennä tunteisiin?

Käytnnössä ei koskaan syödä yhdessä. Kaikki tykkää syödä omaan aikaan ja rauhassa. Meillä on voimassa yksilönvapaus, eikä perhepakkojuttuja. Ollaan silti täysin normaali perhe 2+2.