Miten tätä jaksaa
Kommentit (13)
Kaikesta on aina selvitty, tai ei kaikki oo, mut aina joku selviää. En itse usko selviäväni, mut joku, pieni ötökkä tai kissa tänne jää pitämään palloa pyörimässä, se lohduttaa.
Mitä jaksamista siinä on? Itse elän ihan samalla tavalla kuin ennen koronaa.
Totuttele nyt vaan ajatukseen, että käytämme maskia loppuiän, pidämme 1,5 metrin turvavälin myös läheisiimme, lakkaamme tapaamasta ihmisiä sisällä kun he täyttävät 70 vuotta ja vieraita kohtelemme kuin niillä olisi rutto.
Vierailija kirjoitti:
Totuttele nyt vaan ajatukseen, että käytämme maskia loppuiän, pidämme 1,5 metrin turvavälin myös läheisiimme, lakkaamme tapaamasta ihmisiä sisällä kun he täyttävät 70 vuotta ja vieraita kohtelemme kuin niillä olisi rutto.
Eli maskia lukuunottamatta aivan kuten ennen koronaakin oli?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamista siinä on? Itse elän ihan samalla tavalla kuin ennen koronaa.
Niinpä! Nuo kuolemanpelkoiset tekevät elämästään älyttömän ankeaa ja raskasta. Kannattaisi työstää sitä pelkoa, niin pystyisi taas nauttimaan elämästä. Mikään tai kukaan ei oikeasti estä, vaikka niin luulevatkin.
Mietin just samaa...
Keväällä oli helpompaa kun pysty tapaamaan ihmisiä ulkona, mut nyt ei...
Nyt nökötetään pääsääntöisesti kotona sisällä. Ulkona on pimeetä ja sää on mitä on.
Mulla ainakin alkaa leviämään pää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamista siinä on? Itse elän ihan samalla tavalla kuin ennen koronaa.
Tavallaan kyllä, mutta maskin käyttö on ekstraa. Töissäkin, jos ei voi pitää turvaväliä.
Maskilla huurtuu silmälasit, haittaa tarkassa työssä. Epämiellyttävää hengittää omaa hiilidioksidia.
Visiiri heijastelee epämiellyttävästi, vaimentaa puheen, osuu ja kahnaa hartioihin sekä narmuuntuu ihan täyteen, todella helposti.
Kunhan eivät keksi töissä, että otetaan jatkuvaan käyttöön, ettei flunssat leviäisi niin helposti.
Jos korona joskus taukoaa.
Tsemppiä meille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamista siinä on? Itse elän ihan samalla tavalla kuin ennen koronaa.
Niinpä! Nuo kuolemanpelkoiset tekevät elämästään älyttömän ankeaa ja raskasta. Kannattaisi työstää sitä pelkoa, niin pystyisi taas nauttimaan elämästä. Mikään tai kukaan ei oikeasti estä, vaikka niin luulevatkin.
En minä ainakaan pelkää kuolemaa. Jännä että edelleen luullaan että se on se keskeinen pelko. Minä kammoan sairaaloita, en halua joutua sairaalaan. Pelkään myös jälkioireita ja mahdollista työkyvyttömyyttä niiden vuoksi.
Niinpä, ei hyvältä näytä.
Maailma ei koskaan palaa ennalleen.