Miksei omaa lasta saisi kehua?
Mikä vika on siinä, että kehuu oman lapsensa taitoja? Ei kai sitä pidä anteeksikaan pyydellä, jos lapsi sattuu osaamaan jonkun jutun tosi hyvin. Ihanaahan se on olla ylpeä lapsestaan, ja ihanampaa vielä jos kehuu lasta muille niin, että lapsikin sen kuulee.
Ihan kuin tällä palstalla ja muutenkin elämässä kuviteltaisiin, että jos minä sanon lapseni olevan jossain hyvä, niin se olisi jotenkin pois niiltä lapsilta, jotka ovat ko. asiassa huonompia. Kun sitähän se vaan tarkoittaa, että *minun* lapseni osaa syödä siististi ja on osannut aina - se EI tarkoita, että sinun lapsesi, joka sottaa syödessään, on jotenkin huonompi ihminen.
Minä ainakin kehun lastani avoimesti jos kehuttavaa on (viimeksi kehuin tyttöä ympäri pihan siitä, että hän vihdoin, lähes 3-vuotiaana, pääsi vaipoista eroon) ja odotan muiden tekevän samoin.
Kommentit (16)
jne. En tiedä, tarkoititko kysymyksellä tätä, mutta aika vierasta meidän kulttuurissa on kehua itseään tai yleensäkään tuoda esille omaa tai läheisten paremmuutta.
Pointti taisi ollakin juuri tuo, että samalla pitäisi niistä naapurin/tuttavan lapsistakin löytää kehuttavaa. Ja muistaa kertoa se! Eli jos ei löydä/sano, niin oletetaan sen olevan oman lapsen nostamista ja muiden painamista maanrakoon.
Hän tuskin odottaa, että muut kehuvat hänen lastaan, hän on vain onnellinen oman lapsensa kehityksestä.
Minä puhun lasteni jutuista paljonkin ja ihmettelen usein, että esimerkiksi yksi työkaverini ei puhu lapsestaan oikeastaan yhtään mitään. Kyllä minä ainakin olen muidenkin lapsista kiinnostunut, vaikka omista lapsistani (ja heidän " ihmeellisistä kehitysaskelistaan" ) puhun paljon.
Vierailija:
En jaksa kuunnella hänen kehumisiaan lapsestaan koko ajan. Hän on saanut vanhemmalla iällä lapsen eikä koskaan ole ollut kiinnostunut lapsista ja pitäny heitä aina tyhminä. Hän on luullut oman lapsen olevan todellinen ihmelapsi jo vauvasta asti vaikka toinen on ihan kehitykseltään ikäisiään vastaava.Joskus voisi kehua myös sitä naapurin lasta ja huomioida myös muutkin lapset.
Jos kehun lastani, niin kehun aiheesta.
Jos kehun naapurin lasta, kehun aiheesta enkä siksi että kehuin äsken omaani ja nyt pitäisi keksiä naapurin lapsestakin jotakin.
Vaikuttahan se itsetuntoon. Mutta en kehuskele muille niillä taidoilla, ennenkuin kysytään.
Me saamme olla ylpeitä niin omista lapsistamme kuin olohuoneen uudesta sohvastakin!
Minä opin tämän silloin, kun laihdutin reilusti. Alkuun ihmisten kehuessa vastailin " no eihän tämä nyt mitään" -tyyliin, mutta sitten tajusin, että jos minä en ole ylpeä itsestäni, niin kuka sitten on ylpeä minusta! Tietoisesti opettelin sanomaan iloisesti, pää pystyssä " Kiitos!"
Kehukaa omia lapsianne, paitsi lapselle itselleen niin myös muille! Kyllä lapsi sen huomaa ja sitä arvostaa. Miettikää, miltä lapsesta tuntuu, jos naapurin äiti kehuu oman lapsensa tekemisiä ja oma äiti ei kerro lapsen osaamisesta yhtään mitään :(
Onneksi meillä äiti on kehunut meitä, niin suoraan meille lapsille kuin sukulaisillekin. Ei joka välissä, mutta silloin tällöin. Ja etenkin kun tapahtui jotain erityistä.
Terve kehuminen ja terve ylpeys omasta itsestä (ja omista lapsista) ovat kaiken A ja O :)
kehua omaa lastaan kohtuuden rajoissa, mutta jos se alkaa olla käyttäytymisen keskeisin piirre, niin ei sitä välttämättä hyvällä katsota. Kyllä kai tässä niin kuin muissakin asioissa kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, eli onko ihmisellä mitään muuta puheenaihetta ja miten hän yleensä suhtautuu muihin ihmisiin.
minäkin kehun omia lapsiani tutuille! Helkkari sentään... yhdellä on dysfasia, mut on matemaattisesti lahjakas ja oppi SILTI nopsaan lukemaan, toisella keskittymisongelmia mutta niin hyväkäytöksinen ja ihana poika, ettei toista samanlaista hevillä löydy... kolmas oppi 5kk:n iässä kävelemään ja on liikunnallisesti lahjakas! Mutta on myös vaativa muuten! Totta helvetissä kehun heitä!
Tai; Mun lapset mut miehen lapset ... jne
Sekavaa mutta levoton yö sairaan lapsen takia takana ja vähän sekava ja tokkurainen olo ..
ihmettelin ihan samaa, kun joku veti herneen nenäänsä jo ihan tavallisesta taitojen luettelemisesta.
Ainahan ihmiset ovat kateellisia. Jatka kehumista vaan!
Kauhea hyökkäys jonka sisältö oli suunnilleen se että " kyllä munkin lapsi osaa ei se sun kakaras niin erikoinen ole" .
Eihän se nyt kenenkään lapsen arvoa vähennä jos joku kysyy moista asiaa. Kyseisen ketjun ap vielä selvensi, ettei hän ajattele lapsensa olevan mitenkään ylivertaisen ihmeellisen älykäs nero.
Ilmeisesti av-mammoilla ei voi olla erityislahjakkaita lapsia...
En jaksa kuunnella hänen kehumisiaan lapsestaan koko ajan. Hän on saanut vanhemmalla iällä lapsen eikä koskaan ole ollut kiinnostunut lapsista ja pitäny heitä aina tyhminä. Hän on luullut oman lapsen olevan todellinen ihmelapsi jo vauvasta asti vaikka toinen on ihan kehitykseltään ikäisiään vastaava.
Joskus voisi kehua myös sitä naapurin lasta ja huomioida myös muutkin lapset.
Äh, sanoin hassusti. Siis että eihän ulkopuoliset puistossa tiedä, että toisen lapsi piirsi pääjalkaisia jo 2-vuotiaana, ellei äiti tai isi asiasta mainitse.
Tottakai kaikkia lapsia kehutaan, jos tekevät jotain hienosti vaikkapa just siinä pihalla.