Millainen on kumppani josta haaveilet, entä millaiseen tyytyisit? Oma tasosi?

Olen opiskellut tasoteoriaa avoimessa hoitolaitoksessa 15 vuotta. En tiedä valmistunko koskaan :D

Haaveilen Jennifer Anistonista, mutta tyytyisin myös läskiin AV-mammaan. Oma tasoni on säälittävä peräkammarin mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut tasoteoriaa avoimessa hoitolaitoksessa 15 vuotta. En tiedä valmistunko koskaan :D

0/5.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen Jennifer Anistonista, mutta tyytyisin myös läskiin AV-mammaan. Oma tasoni on säälittävä peräkammarin mies.

5/5

Haaveilen kiltistä ja isorakenteisesta miehestä mutta tyydyn narsistiseen seksimaanikko alkoholistiin joka ottaa mut huomioon ja muhun yhteyttä vain silloin kun itse haluaa. Tiedän , säälittävää, mutta ihan koukussa oon ja veeetuttaa

Mä en perusta noista tasojutuista, minusta tärkeintä on se että ihmiset sopivat toisilleen ja heidän on luontevaa olla yhdessä. Ajatusmaailmojen pitäisi siis olla jossain määrin samanlaiset. Omalta kumppaniltani toivon empaattisuutta ja sitä, että hän osaa katsoa asioita muistakin näkökulmista kuin omastaan. Suhteessa molempien pitää saada olla omia itsejään, mutta kumpikaan ei saa olla itsekäs ja molempien on oltava kiinnostuneita oppimaan asioita toisistaan. Näillä pääsee aika pitkälle ja loppu on sitä kuuluisaa kemiaa.

Oma tasoni? Jonkun miehen mielestä 0/10 ja jonkun toisen mielestä 10/10.  Ja kaikkea siltä väliltä. Miten tasoteoreetikot ei tajua että on olemassa erilaisia makuja? 

Kelpaisi mikä vaan mies. Alkohi ja väkivalta ei ole ongelma.

Olen petolinnunpersereikä tasoa.

Ihan uteliaisuudesta miksi minun pitäisi yytyä yhtään kehenkään. En ole täydellinen saat virheetön mutta sen verran hyvän (tai huonon) omanarvon tunteva, että koen voivani elää niin hyvää elämää yksin ja ilman parisuhdetta, että en ymmärrä miksi minun pitäisi nimenomaisesti tyytyä yhtään kehenkään mahd. kumppanina. - Tällainen "tyytyminen" ei olisi minusta reilua ja oikein meistä kummallekaan. En nyt tarkoita, ettenkö olisi valmis ja halukas kumppanini kanssa komprommisseihin. - Varmasti olen.  Ja pidän erikoisena, kun joidenkin mielestä sinkut eivät ikinä joudu tekemään kompromisseja. - Kyllä minä ainakin joudun tekemään; yksistään ajan rajallisuus pakottaa tosinaan tekemään kompromisseja ja myönnytyksiä.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mä en perusta noista tasojutuista, minusta tärkeintä on se että ihmiset sopivat toisilleen ja heidän on luontevaa olla yhdessä. Ajatusmaailmojen pitäisi siis olla jossain määrin samanlaiset. Omalta kumppaniltani toivon empaattisuutta ja sitä, että hän osaa katsoa asioita muistakin näkökulmista kuin omastaan. Suhteessa molempien pitää saada olla omia itsejään, mutta kumpikaan ei saa olla itsekäs ja molempien on oltava kiinnostuneita oppimaan asioita toisistaan. Näillä pääsee aika pitkälle ja loppu on sitä kuuluisaa kemiaa.

Tasottoman tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisi mikä vaan mies. Alkohi ja väkivalta ei ole ongelma.

Olen petolinnunpersereikä tasoa.

Upeeta, että pohjalta ei tavoitella korkeuksiin ja tunnetaan oma taso.

Pidän miehessä ääripään ominaisuuksista, ehkä koska itsellänikin on sellaisia. Osasta en edes kehtaa puhua siinä elämässä jossa elän. Kumppani josta haaveilen kykenisi kuitenkin näistä piirteistä huolimatta pitämää tasapainon ja uteliaana tutkimaan uutta.

Oikea kumppanini omaa vain niitä paperilla hyvin tasapainoisen ihmisen ominaisuuksia. Turvallisen.

Tasoni? Olen nätti, ajattelevainen, hauska, rento ja reilu.

Haaveilin fiksusta, älykkäästä, hyvinkoulutetusta, päihteettömästä, terveellisiä elämäntapoja noudattavasta, liikunnallisesta, vakavaraisesta, työssään viihtyvästä, ikäisestäni, hyväsydämisestä, keskustelutaitoisesta, tasapainoisesta, rauhallisesta, urheilullisesta miehestä, joka viihtyy kotona ja tykkää harrastaa yhdessä kumppaninsa kanssa. Itse olen samanlainen. Löysin tasoiseni miehen ja hienosti on sujunut yhteiselomme. 

Oma tasoni on se että haluan tasa-arvoisen suhteen jossa kumpikin kunnioittaa ja rakastaa toista, ja jossa välitetään toisesta, ollaan empaattisia, jossa voi olla oma itsensä hyvässä ja pahassa, ja jossa on myös hauskaa ja voi puhua asiasta kuin asiasta ja jossa kumpikin on sitä mieltä, että toinen on ihana ja haluttava

Oma tasoni on tuo, ja sen alle en mene

Tasoluokittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en perusta noista tasojutuista, minusta tärkeintä on se että ihmiset sopivat toisilleen ja heidän on luontevaa olla yhdessä. Ajatusmaailmojen pitäisi siis olla jossain määrin samanlaiset. Omalta kumppaniltani toivon empaattisuutta ja sitä, että hän osaa katsoa asioita muistakin näkökulmista kuin omastaan. Suhteessa molempien pitää saada olla omia itsejään, mutta kumpikaan ei saa olla itsekäs ja molempien on oltava kiinnostuneita oppimaan asioita toisistaan. Näillä pääsee aika pitkälle ja loppu on sitä kuuluisaa kemiaa.

Tasottoman tekstiä.

Ja vain parin sanan kommentillasi onnistuit täydellsesti osoittamaan oman tasottomuutesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisi mikä vaan mies. Alkohi ja väkivalta ei ole ongelma.

Olen petolinnunpersereikä tasoa.

Mulla tuli tästä tosi paha mieli :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisi mikä vaan mies. Alkohi ja väkivalta ei ole ongelma.

Olen petolinnunpersereikä tasoa.

Mulla tuli tästä tosi paha mieli :(

Saman tapaista aattelehdin - Jokin on pielessä jollei kykene arvostamaan itseään niin paljon, että mieluummin asettuisi ja eläisi väkivaltaisessa suhteessa kuin jatkaisi ja /tai pyrkisi elämään sinkkuna, ilman (välitöntä) väkivallan pelkoa.

Sinkkumies

Haaveilen miehestä, joka rakastaisi minua ja hyväksyisi sellaisena kuin olen. Joka haluaisi minua ja tahtoisi usein seksiä. Ja jolle olisi tärkeää, että saan orgasmin. Ikää voisi olla noin 40+. Ulkonäkömieltymyksissäni on hajontaa, mutta selkeästi miehen näköinen on haavemieheni.

Olen tyytynyt mieheen, joka tuntee mua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita. Seksiä harvoin eikä se ole kovin hyvää. Ikää 40+. Kroppa miehellä on aika hyvä, mutta kasvot ei kovin komeat ja käytös naismaista.

Itse oon tyyliltäni aika naisellinen. Nuorena olin kaunotar ja kasvonpiirteissä se vielä jotenkin näkyy, vaikka ikää 40+ ja painoa liikaa. Oon työelämässä kunnianhimoinen ja kotiaskareissa laiska, mieluummin luen kuin kokkaan.

Minulla on itseäni pari vuotta vanhempi avopuoliso, olen nainen ja avopuolisoni on mies. Olemme KTM ja VTM, normaalipainoisia ja jotain taviksen ja hyvännäköisen väliltä. Pukeudumme siististi kun menemme ravintolaan. Toinen meistä on työtön ja masentunut, toisella on määräaikainen työsopimus. Rahaa ei ole kauheasti. Harrastamme liikuntaa, mutta emme kauheasti muuta rahapulan takia. En oikein tiedä miten tuota tasoa arvioidaan, mutta olemme ainakin molemmat yhtä kouluttautuneita, samalla "ulkonäkötasolla", ja rahallisesti yhtä huonolla tasolla. Olemme molemmat mukavia ja tavallisia ihmisiä.

Ei kelpaa kukaan, en haaveile kenestäkään.