Miten olette kertoneet lapsille että Selänne lopettaa uransa tähän kauteen?
Kommentit (81)
Otti sen minua paremmin, ja itseasiassa se oli myös lapsi, joka uutisen minulle kertoi. No minä olen vuodottanut asiaa monta iltaa ystäville ja päiväkirjalle.
Me askartelimme jäätelötikuista pieniä jääkiekkolijoita joille tehtiin pienet reino tohvelit luistinten tilalle jalkaan. Ja siinä askartelun lomassa valistin lapsia ettei mikään maailmassa ole pysyvää. Että joskus jääkiekkoilijatkin jäävät eläkkeelle.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 21:30"]
Otti sen minua paremmin, ja itseasiassa se oli myös lapsi, joka uutisen minulle kertoi. No minä olen vuodottanut asiaa monta iltaa ystäville ja päiväkirjalle.
[/quote]
Vuodata se tuska tähän ketjuun vaan. Kyllä av sen kestää ja tukee sinua näinä vaikeina aikoina.
Meillä kutsuttiin heti koulun oppilashuoltoryhmä koolle ja koko luokan oppilaille alkoi viikottainen tukiryhmä. Lapsi on masentuneen oloinen, mutta toisaalta tuntuu hyvin ymmärtävän, että voin vanha pappa ei enää jaksa kauan luistella.
Meidän lasten perusturvallisuuden tunne on poissa. Nämä ovat niin suuria muutoksia lapsille kun ovat niin nuoria etteivät voi uskoa että joskus on ollut sellainenkin aika kun Selänne ei ole vielä edes ollut kentillä.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 21:37"]
Meidän lasten perusturvallisuuden tunne on poissa. Nämä ovat niin suuria muutoksia lapsille kun ovat niin nuoria etteivät voi uskoa että joskus on ollut sellainenkin aika kun Selänne ei ole vielä edes ollut kentillä.
[/quote] Meillä tuska on tosi kova, kun meidän kummankaan elinaikana näin ei ole ollut, ei minun, eikä teinin.
En ole kertonut asiaa heille, koska eihän se ole edes varmaa. Pappa-Selänne saattaa kuulkaas pelata vielä seuraavissakin olympialaisissa :)
Otin mallia telkkarista ja itkettiin yhdessä lasten kanssa Teemun uran loppua. Sanoin lapsille, että isäkin itki ja minäkin itken ja sitten lapsetkin itkivät.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 21:42"]
En ole kertonut asiaa heille, koska eihän se ole edes varmaa. Pappa-Selänne saattaa kuulkaas pelata vielä seuraavissakin olympialaisissa :)
[/quote]
Ei kun Teemu.
Mun poikaa ei kiinnosta urheilu ollenkaan.
me ollaan korostettu sitä, että tää ei oo missään nimessä lapsen syytä. kyllähän me kaikki ollaan tää raskaasti otettu, mut päivä kerrallaan. voimahalit kaikille asian kanssa painiville<3
en ole kertonut vielä ollenkaan. saattavat kyllä saada se muualtakin kuulla, kun ovat jo 17 ja 20-vuotiaat...en vaan osaa käsitellä näin vaikeita asioita.
Minä en tiedä miten kertpa lapsille. Lähetin aiheesta sähköpostia Jari Sinkoselle ja kysyin mikä olisi lapsille vähiten traumatisoiva tapa kertoa. Jari ei ole vielä vastannut, enkä ole huomannut että olisi julkisuudessakaan asiaa kommentoinut.
Sanottiin että nää tapahtumat ei oo missään nimessä muksujen vika, ja korostettiin vielä että rakastetaan lapsia yhtä paljon Teemun uran jälkeen kun rakastettiin Teemun uran aikana.
Voi halvatun av-mammat.. Omaa sydäntä ilmeisesti keventääksenne avaudutte tällaisesta asiasta sitten kenellekäs muulle kuin viattomille lapsillenne!? Jotakin suhteellisuudentajua, pyydän. Ei lasten tarvitse tietää. Tällainen "Teemun viimeiset olympialaiset"-vouhkaus ei TODELLAKAAN ole asia, jota tarvitsee millään tavalla edes yrittää muotoilla ymmärrettäväksi lapsen silmin! Antakaa nyt herran tähden niiden lastenne olla lapsia, älkääkä kaatako pienten niskaan tällaista aikuisten maailman synkkää puolta liian aikaisin :(
Suoraan sanottuna jos Teemulla olisi vähänkään selkärankaa, hän sinnittelisi peliurallaan lastemme tähden hamaan loppuun asti. Mutta kun se oman navan tuijottaminen taitaa olla vähän päivän sana. Minkä menit tekemään, Teemu!
Meidän perheessä lapsille kerrotaan avoimesti kaikki ilot ja surut. Toki ne kerrotaan asettumalla lapsen tasolle, kielellä jota lapsi ymmärtää.
Tämä Teemu-asia käsiteltiin meillä teatterin keinoin. Valmistin veikeät DIY-käsinuket vanhoista parittomista villasukista, vessapaperirullahylsyistä, pumpulista ja kokonaisista maustepippureista. Loppusilauksen antoi jostakin projektistani ylijäänyt sievä pitsinauha.
Tämä nukketeatteri ja pehmeä lähestymistapa tuskalliseen aiheeseen osoitti mielestäni lapsille parhaiten, että äiti ja isä ovat heidän tukenaan tällaisina vaikeina hetkinä. Lapset ottivat asian hyvin.
Lasten isän päätöksestä katsellaan vanhoja VHS-videoita Teemun peleistä. Jos Kaj Kunnas selostaisi ne uudelleen, voitaisiin itkeä avoimesti, mutta nyt on vain purtava hammasta.
Hyvä teidän on ns. normiperheissänne asiaa käsitellä ja terapoida. Mun juoppo mies on saanut Selänteen uran loppumisesta syyn juoda elämänsä loppuun asti. Minä ja lapset syytetään tästä Teemua!