Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te, joilla on uusi puoliso

Vierailija
24.02.2014 |

Mitä tekisitte, jos lapsesi sanoisi ettei lainkaan pidä uudesta miehestäsi? Ja onko kellekkään näin käynyt?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä sanoisin et:" turpa kii, äidin sexdrive on nyt tärkeempi ku sun mitätön mielipide, menisit pilaamaan jonkun muun elämän."

Vierailija
2/5 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:10"]

Mä sanoisin et:" turpa kii, äidin sexdrive on nyt tärkeempi ku sun mitätön mielipide, menisit pilaamaan jonkun muun elämän."

[/quote]

 

Näinhän moni ajattelee muttei kehtaa tässä vastata. Uusperheisiin joutuvat monesti ihmiset jotka laittavat oman onnellisuutensa (himonsa) lastensa onnellisuuden edelle.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm. En tiedä, riippuu tilanteesta. Nyt teininä kun poika kiukuttelee rajoista, en ota kovin vakavasti. Isäpuoli on tiukempi, minä taas vähän löperö. Tokihan teinipoikaa ottaa pattiin :D

Vierailija
4/5 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ainakin perustelut tahtoisin tietää, mikä siinä on niin epämiellyttävää.

Vierailija
5/5 |
24.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos uusi puoliso ei nyt selkästi ole ns. lastenvastainen tai täysimulkero muuten vaan (kuka semmoista nyt valitsisikaan), niin ei mielestäni ole lasten aihe valita. Ei kukaan syntyessäänkään valitse vanhempiaan, eikä kaikilla automaattisesti toimi henkilökemiat, vaikka samat geenit omattaisiinkin, miksi sitten uuden puolison pitäisi olla lasten valitsema. Lapsi varmasti usemmiten haluaisi kuitenkin, että ne omat vanhemmat maagisesti palaisi yhteen, ja voi jo siksi kiukutella uudesta puolisosta. Vanhemmilla on kuitenkin oikeus onneen ja rakkauteen. Uuden puolison omaksutaan perheeseen ehkä hitaasti, mutta sovitaan yhteiset pelisäännöt, eikä käännetä koko perhe-elämää nurin suurilla muutoksilla, ja annetaan lapsille huomiota tasapuolisesti, ni eiköhän se siitä lähde :P

 

Itse muistan isäni valinneen uudeksi naisekseen jonkun blondin, joka ei koskaan edes halunnut tavata minua ja siskoani. Isä vei meitä kerran kuussa uimaan tms, ja kerrankin kun häneltä unohtui pyyhe tms, istuimme autossa sen aikaa, kun isä haki sen uudesta kodistaan (tämän naisen asunto muistaakseni). Siinä vaiheessa oli semmoinen olo, että tämänkö takia isämme meidät jätti. Että mikä meissä oli. Me emme olleet eron syy, sen tajuan nyt aikuisiällä, mutta muistan sen tyhjän olon siinä autossa istuessa, pikkusiskon ihmetellessä, miksei me voitu mennä mukaan...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi kuusi