Lapsi pelkää joutuvansa Helvettiin, miten käsitellä asiaa?
Pistetään tännekin, kun täällä kuitenkin pyörii runsaammin ihmisiä, kuin elämänkatsomus-palstalla, vaikka sieltä hyviä vinkkejä sainkin.
Kyse ei ole ihan pikkulapsesta vaan esiteini-ikäisestä, joka muutti meille noin vuosi sitten, kun välit isäpuolen kanssa menivät pahasti solmuun. Isäpuoli ja nykyisin kai äitikin ovat herätyskristittyjä ja varsinkin isäpuolen puheissa Helvetti vilahtelee yhtenään. Helvettiin joutumista on myös käytetty pelotteena kurinpidossa ja ilmeisesti myös suoraan ilmoitettu, että lapsi joutuu Helvettiin. Lapselle on myös kerrottu värikkäitä kuvauksia siitä, kuinka hänelle tärkeitä vainajia kituu tulijärvessä. Lapsi on aiemmin yrittänyt toimia niin, että ei Helvettiin joutuisi, mutta kun ei ikinä ole osannut olla tarpeeksi kiltti, on nyt luovuttanut ja tyytynyt kohtaloonsa, mutta tämä tietysti aiheuttaa kovaa kuolemanpelkoa ja muitakin pelkoja.
Me olemme itse epäileviä tapaluterilaisia ja täysin pihalla siitä, miten asiasta pitäisi lapsen kanssa puhua ja miten hänen pelkojaan käsitellä. Itseasiassa edes tiedot kirkon opista kadotuksesta ja pelastuksesta ovat päivittämättömiä sitten rippikoulun ja suurelta osalta unohtuneet. Tuntuu melko kädettömältä tämän asian suhteen. Löytyisikö täällä palstailevilta ideoita?
Kommentit (26)
saa itse lukea ja ottaa selvää onko hänelle puhuttu puppua vai ei
Jäähyväiskirje oli riipaiseva, se toisti papin sanoja. Pyskologin tai psykitrin puheille ja äkkiä!
Helvettioppi on kirkon keksintöä keskiajalta. Ja niin moni menee tähän harhaoppiin mukaan.
Kukaan ei ole ikuisesti kadotettu.
Se oli keskiajan kirkon erehdys. Kun se tuomitsi jälleensyntymisopin kerettiläisyydeksi, oli jäljellä vain helvetti niille, jotka eivät pitäneet kirkonoppia totena.
Lukekaa hyvät ihmiset historiaa ja ottakaa asioista todellisesti selvää. Hyvin monet papit ovat luopuneet helvettiopista koska tiedot perustuvat faktoihin.
Miten paljon ahdistusta tämä rakkauden uskonto onkaan saanut aikaan maailmassa.
Minä veisin lapsen psykologille ja kertoisin, ettei mitään helvettiä ole olemassakaan.
Ei ole kysymys rakkaudesta vaan pelosta.
kovasti kuullostaa että aika värikästä harha oppia on hänelle opetettu.
Pappi voisi oikaista väärää tietoa, tietenkin voit sinäkin, mutta juuri sanoit että et tiedä asiasta paljon mitään.
Kuulostaa sen verran pahalta jutulta, että itse ottaisin ainakin yhteyttä psykologiin ja kyselisin, mitä tehdä. Toi papin kanssa jutteleminen voisi myös olla ihan hyvä, jos tuntee jonkun järkevän papin. Aika monet niistä on niin surkeita ihmissuhdetaidoissa, että voi viedä ojasta allikkoon, jos niiden kanssa juttelee. Mutta jos olisi joku nuorten kanssa toimimaan tottunut pappi.
Ihmiset näkevät haroja ja juttelevat Jeesukselle. Ihan totta jos sinulla on mahdollisuus auttaa tätä lasta tee se heti. Kerro että helvetistä juttelevat ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat ja ettei kukaan ihminen maailmassa tiedä absoluuttista totuutta, ei kukaan.
Kristinusko ei ole rakkauden uskonto. Se jakaa ihmiset satoihin eri ryhmiin toisiaan vastaan. Rakkauden uskonto ei ole mikään helvetillinen uskonto. Rakastava jumala ei heitä ketään helvettiin pelkän uskon takia. Se olisi puhdasta idiotismia, millainen " johtaja" niin tekisi? Se rikkoo ehdottomasti ihmisoikeuksia vastaan.
Mutta jos on aikeissa antaa lapsen valita itse uskontonsa, voisi olla hyvä esitellä hänelle hieman eri uskontoja ja kertoa, kuinka moni uskoo mihinkin. Siis noin niin kuin suhteellisuudentajun saamiseksi. Ehkä lapsi silloin ymmärtäisi, että kysymys on USKOn, ei tiedon asiasta. Eli siis joku uskoo hänen joutuvan helvettiin, toinen ei, mutta tietoa ei kenelläkään ole. Se saattaisi lohduttaa häntä. Aikuisena sitä helposti unohtaa, kuinka totena lapset ottavat sellaiset asiat, joista aikuinen osaa jo (hiljaa mielessään jos ei muuten) sanoa, että eihän se varmaa ole.
Moni pappi ei enää edes usko koko helvettiin. Mikä ihmeen paikka se edes olisi?
Jumala rakastaa meitä vikoineen kaikkineen, olemme ihmisiä ja teemme virheitä, siitä ei ketään rangaista. Ainoastaan omatuntomme eli me itse. Itse joudumme tekomme kohtaamaan.
Nuo uhkailut on tarkoitettu sitomaan ihmiset uskontoon. Ei niillä todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Minä itse sanoisin, että lapset eivät koskaan mene helvettiin, vaan kaikki lapset pääsevät taivaaseen, ja yrittää vastailla lapsen kysymyksiin oman uskoni pohjalta, mutta... mitä itse tahdotte hänen kuulevan.
Jos aikoo pelastua helvetiltä on usko ainoa pelastus. No mitäs teet jos lapsi ei usko? Mihin ihmeeseen se jumala sitä uskoa tarvitsee? Itsensä palvelemiseenko? Hae apua uskontojen uhrien numerosta.
Todella ikävää lukea tuollaista.
Minut on kasvatettu " uskovaiseksi" , vaikken enää ole.
Minua on myös peloteltu saatanalla ja helvetillä.
Pelko meni ohi vasta aikuisiällä kun tein ratkaisun elämässäni, etten ole enää uskovainen. Aloin muutenkin epäillä koko kristinuskoa.
En tiedä miten voisit auttaa häntä. Luultavasti kertomalla, ettei kaikkeen tarvi uskoa mitä sanotaan.
Tavallaan ymmärränkin, miksi hän pitää uskottavampana ihmistä, joka sanoo tietävänsä totuuden kuin ihmistä, joka sanoo, että kukaan ei tiedä ja on monia erilaisia tapoja uskoa jne.
Vierailija:
Mutta jos on aikeissa antaa lapsen valita itse uskontonsa, voisi olla hyvä esitellä hänelle hieman eri uskontoja ja kertoa, kuinka moni uskoo mihinkin. Siis noin niin kuin suhteellisuudentajun saamiseksi. Ehkä lapsi silloin ymmärtäisi, että kysymys on USKOn, ei tiedon asiasta. Eli siis joku uskoo hänen joutuvan helvettiin, toinen ei, mutta tietoa ei kenelläkään ole. Se saattaisi lohduttaa häntä. Aikuisena sitä helposti unohtaa, kuinka totena lapset ottavat sellaiset asiat, joista aikuinen osaa jo (hiljaa mielessään jos ei muuten) sanoa, että eihän se varmaa ole.
http: //www. uskontojenuhrientuki. fi/
Hörhöuskovaisen äidin lapsena vuosien kokemuksella, että viet lapsen terapiaan, mikäli ei tehoa, jos kerrot hänelle nätisti, että asiaa on pahasti liioteltu ja ei ole pelkoa joutua helvettiin. Kerro vaikka, että jokainen kuvittelee oman jumalansa toisilla se on ankara, toisilla rakastava. Kukaan ei tiedä varmaksi onko jumalaa olemassakaan, mutta jos on paha, eli helvetti, on myös hyvä. Jos kaikki katsottaisiin hänen ankaralla mittapuulla helvettiin joutumisesta, joutuisi kaikki ihmiset sen perusteella helvettiin.
Tiedän, että nuo asiat tekevät syvät haavat ja se ei todellakaan mene läpi, jos sanot, ettei jumalaa ole olemassakaan. Se, että lapsi nyt uskoo jumalaan ja rukoilee armoa, voi olla hänen pelastuksensa, siis henkisesti.
Itsestäni äitini teki ateistin vouhkaamisellaan. Voin sitten VIHATA noita hörhöuskovaisia.
Terapia voi todellakin auttaa. Olen itse käynyt.. Olen tänäpäivänä täysissä järjissä ja teen vastuullista työtä ja minulla on ihana perhe ilman henkistä tai ruumiillista väkivaltaa.
Ihmisen on turha tulla väittämään itseään totuuden torveksi.
meillä oli aina tuttu ja turvallinen ja varman usko kodissa. Ei äiti koskaan sanonut, että " no ei me kyllä varmaksi voida mitään tietää, sa nähdä sitten kun kuollaan" vaan meillä oli aina tutut rukoukset ja turvallinen olo jutellessa ja haaveillessa kuinka hauska paikka taivas sitten joskus olisi kun sinne pääsisimme.
Vaikka lapsi kasvatetaankin selkeästi kristiuskoon kyllä hän vanhempana sitten itse osaa päättää haluaako alkaa tutkimaan muita uskontoja ja osaa tehdä omat päätökset.
Esim minä olen ihan kristitty ja pitänyt uskoni lapsuudesta asti, mutta veljeni on tutkinut muita uskontoja ja vuorotellen perehtynyt erilaisiin vakaumuksiin..
Ei nyt liittynyt alkupeäriseen, mutta kuitenkin, olen itsekin sitä mieltä että lapsena mielummin uskoo aikuisen tietävän asiat kuin tietää kaiken olevan epävarmaa.
sitten pidä huolta että muita puheenaiheita on riittävästi ettei hän ehdi sitä ajatusta enää jatkuvasti jauhamaan. Tee etukäteen yön hiljaisina tunteina lista sopivista puheenaiheista, ja pidä se aina mukanasi.
Kun on kyse uskontoon liittyvästä asiasta, voisi pappi tai muu kirkon työntekijä (esim. nuoriso-ohjaaja, lastenohjaaja) olla paikallaan. Kannattaa kuitenkin jutella tuon papin tai muun kanssa ensin, että tuo kys. työntekijä voisi valmistautua asiaan.
Ja sen lisäksi veisin vielä psykologille. Tuo helvetillä pelottelu on varmaan jättänyt jälkensä psyykkeeseen. toki pelkkä psykologikin on OK, mutta seurakunnan väellä on (ehkä) enemmän valmiuksia käsitellä uskontoon liittyviä juttuja. Riippuu tietty psykologista.
Mielestäni ei pelkästään papin tms. puheille, sillä meillä ei ole sitä psykologian tietämystä kuin alan ammattilaisilla.
Papeistakin toki löytyy niitä, joilla enemmän koulutusta myös sille puolella, esim. perheneuvottelukeskuksissa tai sairaalapapit.