Poika 17 v. on muuttunut täysin yhden lätkämatsin jälkeen
En tiedä, meneekö tämä viesti täällä ollenkaan oikeaan osioon. Itse en ole nähnyt elämäni aikana ainuttakaan jääkiekko-ottelua, enkä viimeaikaisten tapahtumien myötä aio katsomoon ikinä mennäkään.
Minä ja mieheni olemme aina kannustaneet poikiamme harrastamaan liikuntaa monipuolisesti. Tutuiksi ovat tulleet niin asuinpaikkakuntamme jäähallit kuin jalkapallokentätkin. Nuorempi pojistamme on ollut aina erityisen innokas harrastaja ja varmasti sadoissa ovat ne kerrat, jolloin olen vienyt häntä harjoituksiin ja otteluihin. Poikani joutui kuitenkin lopettamaan jääkiekon D-juniori-iässä polveen tulleen kierukkavamman vuoksi. Tämän jälkeen hän on käynyt mieheni kanssa paikallisen seuran kotiotteluissa.
Nyt syksyllä poikani kysyi, voisiko hän lähteä yksin katsomoon paikallisen huutosakin mukana. Keskustelin asiasta mieheni kanssa, joka päätyi lopulta näyttämään reissulle vihreää valoa - olihan poika kuitenkin jo melkein täysi-ikäinen ja muutama kaverikin kuulemma matkasi fanilauman kanssa.
Pelin jälkeen poika saapui kotiin löyhkäten voimakkaasti alkoholilta. Joku sakista oli kuulemma sammunut ottelun aikana jäähallin vessaan, mitä miehenalkumme piti lähinnä hauskana. Myös poikani rippiristi oli kadonnut matkan aikana. Olimme mieheni kanssa aivan pöyristyneitä faniporukan menosta. Yritin varhain seuraavana aamuna tavoittaa netissä ilmoitettua fanivastaavaa ja seuran toimitusjohtajaa puhelimitse, mutta nämä eivät vaivautuneet vastaamaan soittooni. Myöskään seuran toimisto ei vastannut asiaa koskevaan sähköpostiviestiini.
Tämä n. kuukauden takainen huutosakkireissu vaikuttaisi muuttaneen poikamme ihan täysin. Veljen vanhat vaatteet eivät enää kelpaa, vaan nyt pitäisi saada satojen eurojen hintaisia merkkipaitoja (näitä poikamme toivoi myös 18-vuotissyntymäpäivälahjaksen). Vapaa-ajallaan poikamme on alkanut pyöriä epämääräisiltä vaikuttavien ja itseään vanhempien tyyppien kanssa, jotka ovat ilmeisesti tuon lähinnä ryyppyremmiltä vaikuttavan huutosakin jäseniä.
Onnistuin saamaan selville, että poika on ilmoittautunut myös ilmeisesti tämän kuukauden aikana järjestettävään saunailtaan. Olemme yrittäneet kieltää pojalta menoa, mutta hän vain tiuskii olevansa nyt täysi-ikäinen ja tekevänsä nyt mitä haluaa. Tunnemme olevamme tämän asian kanssa täysin voimattomia. Veljistä vanhempi on päihteetön seurakuntanuori, emmekä pysty ymmärtämään, mikä vetää nuorempaa poikaamme juopottelevan kannattajaporukan mukaan. Ovatko kaikki lätkäpelit todella tuollaisia holtittomia remureissuja? Missä on seuran ja kaupungin vastuu?
Kommentit (13)
Oivoi. Kumpi on nyt suurempi ongelma- merkkipaidat vai juopottelu?
Siis ihan kamalaa. Oikeastikko. Tärkeitä että alaikäiselle annetaan viinaa
No nuorilla nyt on vaiheita. Ei suuri osa nuorista miehistä halua mitään kilttiä seurakuntanuorielämää, se pitää vaan hyväksyä. Jos tulee isompia ongelmia alkoholin kanssa, niin toki asiaa kannattaa seurata.
Ihan hauska. Uudesta näkökulmasta annan jopa 3/5
No eikö toisaalta ole kiva, että on yhteisö? Pojan kannalta tuo voi olla todella hauskaa. Älkää ostako mitään satojen eurojen merkkipaitoja, laittakaa kesätöihin ja ostamaan paitansa itse. Saahan sitä mankua. Välillä voi mennä juomisen kanssa yli,kunhan ei ole toistuvaa. Veikkaan että poikanne saa paljon hauskoja muistoja.
Minkä joukkueen huutosakki kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
No eikö toisaalta ole kiva, että on yhteisö? Pojan kannalta tuo voi olla todella hauskaa. Älkää ostako mitään satojen eurojen merkkipaitoja, laittakaa kesätöihin ja ostamaan paitansa itse. Saahan sitä mankua. Välillä voi mennä juomisen kanssa yli,kunhan ei ole toistuvaa. Veikkaan että poikanne saa paljon hauskoja muistoja.
Poika on nyt ainakin helmikuun loppuun asti kotiarestissa. Koulut ja sunnuntaiset jumalanpalvelukset ovat ainoat sallitut asiat kodin ulkopuolella.
uusi palstalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö toisaalta ole kiva, että on yhteisö? Pojan kannalta tuo voi olla todella hauskaa. Älkää ostako mitään satojen eurojen merkkipaitoja, laittakaa kesätöihin ja ostamaan paitansa itse. Saahan sitä mankua. Välillä voi mennä juomisen kanssa yli,kunhan ei ole toistuvaa. Veikkaan että poikanne saa paljon hauskoja muistoja.
Poika on nyt ainakin helmikuun loppuun asti kotiarestissa. Koulut ja sunnuntaiset jumalanpalvelukset ovat ainoat sallitut asiat kodin ulkopuolella.
Jaaaaa tää olikin ihan puhdas provo. No ei siinä sit
En tiennyt, että Porvoossakin on jääkiekkojoukkue
Vierailija kirjoitti:
Ihan hauska. Uudesta näkökulmasta annan jopa 3/5
Ehkä se sai kiekon päähän, kun ette huomanneet.
Varmaan provo, mutta ap:n teksti voisi olla kuin äitini kirjoittama. Vanhempani olivat ylisuojelevia ja heidän mielestään parasta oli kun oli vain kotona. Ja kotona viihtyvä nöyrä "kilttis" olinkin lapsuuteni ja nuoruuteni. Elintavat olivat hyvät mutta olin yksinäinen ja itseni ulkopuoliseksi tuntevat outo tyyppi syrjäkylällä missä ei ollut edes muita harrastusmahdollisuuksia muuta kuin lukeminen. Viikonloppuisin seuranani oli vain vanhemmat. Peruskoulu ajan tutut olivat muuttaneet muualle, tai yökyläily ja konsolipelaaminen ei kiinnostanut enää kuin lapsena, vaan olivat kotibileissä ja muissa nuorten riennoissa.
Sitten täytin 18, sain ajokortin ja aloin näkemään muitakin ihmisiä. Välillä tuli nautittua alkoholiakin ja oltua kuin muutkin nuoret. Vanhemmille tämä oli järkytys kun "pikku-professori" vaan kaupungilla rilluttelee yömyöhään kuin joku alempien sosiaaliluokkien kasvatti. Itselle taas se oli yhtä juhlaa kun pääsin vihdoin olemaan kuin muutkin ikäiseni. Löysin paljon uusia tuttavuuksia, sosiaaliset taitoni kehittyivät ja aiemmin vaivannut masennuskin lakkasi kuin itsestään.
Lapasesta ei kaupungilla notkuminen tai bileissä käyminen lähtenyt, vaan opiskelut, kesätyöt ja myöhemmin varsinaisetkin työt tuli suoritettua normaalisti ja minusta kasvoi tavallinen ihminen.
Liian pitkä, kukaan ei jaksa lukea.
Kannustakaa liittymään tervehenkisiin cheerleadereihin. Siellä ei juopotella vaan treenataan