Vähältä piti-tilanteen jälkeen

Toissapäivänä nuorimmainen muksu meinas tukehtua ruokaansa. Ei riekkunut, ei riehunut, unohti vissiin pureskella tai jotain, kun se peukalonpään kokoinen lihanpala vaan meni kurkkuun.

Ehdin kelata jo melkoisen määrän ensiapuoppeja päässäni ja silti unohdin varmaan puolet niistäkin, kun heilutin tytön melkein pää alaspäin ja hakkasin selkää. Ensin liian hiljaa ja pari kunnon tömäytyksen jälkeen sain viimein palan irtoamaan, eikä sit tarvinnut oikeasti muistaa miten se heimlich alle kouluikäisellä tehtiinkään. Luojan kiitos. 

Kurkku on lapsella vieläkin kipeä ja silmänaluset täynnä punaisia pisteitä, mutta selvittiin sentään säikähdyksellä.

Vasta kun sain lapsen rauhoittumaan tilanteen jälkeen, alkoi itsellä tärinä. Säikähdin vasta jälkikäteen, kun tajusin, mitä olis voinut tapahtua. 

Noh, ei siinä mitään, selvittiin. Mutta nyt sit pelottaa. Hädintuskin uskalsin loppupäivänä antaa lapsen syödä mitään mikä ei ollut pilkottu minipieniin osiin. Karkkipäivän karkit jo suorastaan aiheutti paniikkia. Edelleen vahdin kuin haukka, että lapsi muistaa pureskella ruokansa varmasti kunnolla. Hätä iskee, jos lapsi alkaa vaikka kiukutella ruoka suussa. 

Hieman stressaavaa! Tuntuu jo hieman tyhmältä olla koko ajan ihan paniikissa, kun lapsi jotain suuhunsa laittaa... Huomenna meen töihin, enkä ole vahtimassa, mitä ja miten tuo syö. Taidan pyörtyä pelkästä huolesta... *huoh*  Miten tästä pääsee eroon? 

Kaksi muuta lasta voi sentään vielä syödä ilman, että mä saa ylimääräisiä tärinöitä :D