Mikä chick-litissä vetoaa?

En, alkaa savu nousta korvista, kun ne on niin idioottimaisia.

Helppous ja yleinen hyväntuulisuus?

onhan ne idioottimaisia, mutta on hyvä osata olla aina ottamatta kaikkea niin tosissaan. Ei tätä kirjallisuudenlajia ole tosissaanotettqvaksi tarkoitettu.

Mukavan kevyttä, sopii munkaltaisille, jotka ahdistuvat maailman pahuudesta :)

Ei vetoa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:37"]Mukavan kevyttä, sopii munkaltaisille, jotka ahdistuvat maailman pahuudesta :)

[/quote]

Ihan samat ajatukset täällä! Viimeinen "kunnon" kirja minkä olen lukenut oli Sofi Oksasen joku missä jossain Neuvostoliitto-aikaisessa kellarikuulustelussa tehtiin lapselle seksuaalista väkivaltaa ja päätin että tällainen ei ole minua varten, lukeminen on minulle rentoutumista.

Luulen, että monet haluavat elämäänsä välillä saippuakuplia keventämää sitä, eivätkä jaksa tarttua raskaampiin teoksiin.

Uskon myös, että esim. netin käyttö on muuttanut lukutottumuksia ja lisännyt keveän ja helpon tekstin suosiota.

Pidän itse vähän toisenlaisesta kirjallisuudesta, mut en paheksu tuon tyyppisen kirjallisuuden ystäviä. Luen itse noita joskus vierailla kielillä, kun haluan prepata jotain kieltä. Sopivan iisejä siihen.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:37"]

Helppous ja yleinen hyväntuulisuus?

onhan ne idioottimaisia, mutta on hyvä osata olla aina ottamatta kaikkea niin tosissaan. Ei tätä kirjallisuudenlajia ole tosissaanotettqvaksi tarkoitettu.

[/quote]

Kuulostaa ihan aikuisviihteeltä

Justiinsa luin ekan ja vikan sellaisen. Olipa ärsyttävä kokemus! Pelkkää pinnallista luxusmerkkien palvontaa ja muiden ihmisten ylimielistä arvostelua. Minä-muodossa kerrottua unelmashittiä, kuin suoraan jostain SinäMinästä 1980-luvulta. Eksoottista matkailua, adoniksia ja paneskelua, biletystä ja muka-noloa kommellusta Manolo Blahnikeissa :P Sen rikkaan Oikean etsimistä ja sydänsuruja, häiden hakua, merkkilaukkuja, laihduttamista, manikyyriä ja suklaansyöntiä.

Yök miten pinnallista roskaa, ihan puistattaa. Oikeaa kananelämää.

No onko pakko lukea HUONOA mimmiä? Kun on kivojakin, kuten... No se yks, joka kirjoitti muun muassa Rachelin loman ja monta muuta. En nyt mitenkään muista sitä kirjoittajaa.

Luen sillon kun on stressi ja masis. Aivot narikkaan :D tekee paremman tuulisels.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 21:17"]No onko pakko lukea HUONOA mimmiä? Kun on kivojakin, kuten... No se yks, joka kirjoitti muun muassa Rachelin loman ja monta muuta. En nyt mitenkään muista sitä kirjoittajaa.

[/quote]

Just olin tulossa Marian Keyesiä hehkuttaan :)

Joo tässäkin genressä on yrittäjää laidasta laitaan. Hankala niputtaa kaikki samaan läjään.

Ja mä otan chick-litin kuin karkinsyönnin, silloin tällöin ihan paikallaan.

Tässäpä minun pohdintaani: en ymmärrä ihmisiä, joiden mukaan kaiken pitäisi olla syvää luotaavaa ja merkityksellistä taiteessa. Miksi kirjallisuuden tai taiteen yleensäkin pitäisi olla aina niin raskasta, herättää ajatuksia, järkyttää ja saada aikaan muutosta? Miksi viihtyminen, se että saa ihmiset hyvälle tuulelle, olisi huono juttu?

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että me kaikki vaan luettaisiin jotain hömpänpömppää eikä kiinnitettäisi huomiota epäkohtiin- juu, totta. On hienoa, että jotkut jaksavat kirjoittaa vakavista aiheista, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sotatraumoista. Se saa joskus aikaan muutoksia ja vaikuttaa ihmisten asenteisiin.

Mutta tiedättekö, suurin osa ihmisistä, joka lukee kirjan äidistä joka tappaa lapsensa, tulee vaan huonolle tuulelle. Miettii aihetta ehkä viikon, suree ja voivottelee maailman pahuutta. Osaa ehkä suhtautua paremmin mielenterveysongelmaisiin. Sitten se on siinä. Kun taas tyyppi, joka lukee vaaleanpunaisten lasien läpi kuvitettua tarinaa tytöstä joka löytää unelmiensa miehen, tulee hyvälle tuulelle. On kivempi kanssaeläjilleen, on onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä (ainakin hetken). Toki epäkohdista lukevista osa on sitten niitä, jotka alkavat toimimaan tehdäkseen asioille jotakin, ja se on todella tärkeää. Muuten koko genressä ei varmaan olisikaan mitään järkeä.

Molemmilla osilla kirjallisuutta, viihteellä ja vakavalla, on siis puolensa. Kumpaakin on järkevää lukea. Lukekoot siis jokainen sitä mikä parhaalle tuntuu. :-)

Sophie Kinsella on suosikkini!

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:37"]

Helppous ja yleinen hyväntuulisuus?

onhan ne idioottimaisia, mutta on hyvä osata olla aina ottamatta kaikkea niin tosissaan. Ei tätä kirjallisuudenlajia ole tosissaanotettqvaksi tarkoitettu.

[/quote]

Kuulostaa ihan aikuisviihteeltä

[/quote]

Itku tulee tämmöisestä vastauksesta :(

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:37"]Mukavan kevyttä, sopii munkaltaisille, jotka ahdistuvat maailman pahuudesta :)

[/quote]

Sama :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:37"]

Helppous ja yleinen hyväntuulisuus?

onhan ne idioottimaisia, mutta on hyvä osata olla aina ottamatta kaikkea niin tosissaan. Ei tätä kirjallisuudenlajia ole tosissaanotettqvaksi tarkoitettu.

[/quote]

Kuulostaa ihan aikuisviihteeltä

[/quote]

Itku tulee tämmöisestä vastauksesta :(

[/quote]

Se ei edes mitenkään kuulostanut aikuisviihteeltä. Mutta eipä mitään, minäpä ilahdutan itseäni Bridget Jonesilla :)