Paljastuksien aika!

Joko hampaittesi kiille on kärsinyt oksentelusta?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 23:38"]

Joko hampaittesi kiille on kärsinyt oksentelusta?

[/quote]

tässä ei nyt ole kyse mun hampaitteni kiilteestä, joo tokihan se on kärsiny, mutta yleensä taktikoin. ;)

Hei, mulla on sama! Just äsken oli viimesin kohtaus.. siis about 10 min si :) Haaveilen aina että saisin oikeesti kerrottua jollekkin, mutta ei.. Ja toinen haave ois päästä johonkin laitokseen jossa joku valmistais ja laskis mun ruoat (sillain et laihtuisin vähän), siellä paistais aina aurinko ja pystyis kuntoileen ja liikkumaan paljon ja lukemaan ja käymään hieronnoissa eikä pääsis ahmiin tai masentuun.

Ai hitto, mä oksensin kanssa just. Ei pitänyt, mutta oksensinpa kuitenkin. Mä en oo purjoillut kuin vasta reippaan vuoden, muuta häröilyä onkin sitten vuosikausia takana. Eikä kukaan tiedä...

Mua panettaa, kerrankin. Mutta ukko on naimisissa tietsikan kanssa, joten jää saamatta...

Puklalijoiden kokoontumisajot, täällä sama! "kiva" että meitä on enemmänkin.

Olen pettänyt puolisoani 2 vuoden ajan.

Harrastin seksiä naimisissa olevan perheenisän kanssa.

Mielestäni miehet on heikkoja.

Avioliittoni on helvetistä ja ajattelen eroa ja kuolemaa lähes joka päivä. Kukaan ei tiedä. En ole sanonut sanaakaan ystävilleni. Ulospäin kaikki näyttää kauniilta.

Olen perinyt valtavat määrät rahaa niin koti- kuin ulkomailta kaksi vuotta sitten, mutta työkaverini eivät tiedä mitään. Parkkeeraan uuden erikoisen ja hintavan autoni 500 metrin päähän työpaikastani ja kaikki luulevat että kävelen bussille joka menee kauemmalta pysäkiltä (ostin ison talon tontteineen Espoosta, mutta työkaverit luulevat että asun edelleen kaksiossa Helsingissä, joten täytyy koko ajan varoa etten möläytä Espoota). Mies tekee saman jutun omalla työpaikallaan minun hänelle ostamalla autollaan ettei kukaan kyselisi. Käyn siis edelleen vähän reilun keskipalkan työssäni, kuten hänkin vaikka voisimme elää perintörahoilla loppuelämämme. En käytä kalliita vaatteitani, laukkujani enkä kenkiäni töissä, vaan lähinnä matkoilla. Vain edullista ja keskihintaista, korut ovat aitoja mutta olen sanonut että ovat rihkamaa kun työkaverit niitä kehuneet. Pelkään ja stressaan joskus että joku heistä tulee vastaan matkoilla tai muualla jossa olen panostanut lookkiini, ja sitten on seliteltävää. Puolituttavatkaan eivät tiedä asiasta, läheisimmät ystävät tietävät, olen tarjonnut heille lentoja, hotelleja ja illallisia sekä maksellut heidän tuliaisostoksia esim. viikonloppumatkoilla kun ovat lähteneet seurakseni :)

Annoin osan hyväntekeväisyyteen lasten ja eläinten hyväksi koska minulla ei ole perijöitä, sillä olemme vapaaehtoislapsettomia. Lahjoitukset teen edesmenneen suomalaisen mummoni nimissä, sillä haluan pysyä anonyyminä.