En tunne mitään
Tuntuu, että kaikki tunteeni olisi kadonneet. Tuntuu lähiinä tyhjältä ja harmaalta. Tiedän mitä pitäisi tuntea missäkin tilanteessa ja käyttäydyn kuin tuntisin niin, mutta oikeasti musta ei tunnu siltä. Töissä esitän reipasta, pirteää, innostunutta. Kotona en jaksa enää. Tuntuu etten tunne miestäni kohtaan mitään. Kavereiden juttuja en paljon jaksa kuunnella, esitän että kuuntelen, mutta päässä pyörii ajatus:"Ei kiinnosta" Ennen saatoin näissä tilanteissa alkaa jaarittelemaan omia juttuja, joka on kyllä epäkohteliasta, mutten enää jaksa edes omia juttuja kertoa. Yleensä vaan nyökyttelen, hymyilen ja myötäilen. Raskaalta tuntuu. En tiedä onko tämä masennusta, toimintakyky ei varsinaisesti ole laskenut (pärjään koulussa ja töissä hyvin), eikä yöunet ole heikentyneet, eikä ruokahalu kadonnut. Itsetunto tosin on nollissa, en jaksa enää uusia ihmisiä, kun kaikki on parempia kuin minä.
Kommentit (22)
Keskustele jonkun kanssa ajatuksistasi ajan kanssa ja vaihda maisemaa päiväksi pariksi. Sinun on hyvä saada ulos kaikki paska mitä tunnet, vaikka väität ettet tunne mitään :) Kukaan ei ole toista parempi, ei ainakaan kaikessa. Tsemppistä! Et varmasti ole yksin ajatustesi kanssa, usko pois.
Keskustele jonkun kanssa ajatuksistasi ajan kanssa ja vaihda maisemaa päiväksi pariksi. Sinun on hyvä saada ulos kaikki paska mitä tunnet, vaikka väität ettet tunne mitään :) Kukaan ei ole toista parempi, ei ainakaan kaikessa. Tsemppistä! Et varmasti ole yksin ajatustesi kanssa, usko pois.
Olisin voinut kirjoittaa ihan saman tekstin. Pelkään masentumisen mahdollisuutta mutt
5 jatkaa: Eli pelkään masennusta mutta ei mulla ole aikaa masentua, kun on pakko hoitaa lapset ja työ. Pakko vaan jaksaa. Miten elämä voi olla näin järkyttävän tylsää?
Eikö tuo nyt ole aika pitkälti masennusta?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:04"]
Otapa ruosteinen naula käteen ja iske se vasaralla ukkovarpaasi kynnen alle. Kerro miltä tuntuu?
[/quote]
Eiköhän fyysinen ja psyykkinen tunteminen ole kaksi eri asiaa.
Mutta joo, tunnen siis kyllä ärtymystä jatkuvasti. Lisäksi hermostun herkästi.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:16"]
Eikö tuo nyt ole aika pitkälti masennusta?
[/quote]Niin, sen kun tietäis. Tuntuu vaan aika kauheelta mennä jolleki tk-lääkärille mussuttaa tunteista. Mulla on kuitenkin elämässä kaikki hyvin.
Kovasti masennukselta kuulostaa. Saatko mistään mielihyvän tunnetta?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:26"]
Kovasti masennukselta kuulostaa. Saatko mistään mielihyvän tunnetta?
[/quote]
En juurikaan. Tai en kyllä ainakaan keksi mitään. Eikun töissä sain tehdä yhden vaativan jutun ja onnistuin siinä, olin hetken iloinen, että onnistui. Mutta eipä juuri. Oon yrittänyt käydä salilla, mutta se on ihan pakkopullaa, lähinnä sen jälkeen vituttaa. Joskus tuli hyvä mieli kun löys jotain kivaa shoppailtavaa kaupasta, nykyään ei todellakaan ylennä mielialaa. Kaverit jääneet jonnekin vuorotyön ja perhe-elämän pyörteisiin ja ne tutu ketä nään niin huomaan, ettei jutut kiinnosta. Seksi on pakollinen paha.
Sama juttu, paitsi että en esitä töissä innostunutta. Työni kuitenkin koitan hoitaa.
En koe että toiset on parempia koska en ole kiinnostunut vertailemaan. En välitä.
Hyvin harvoin oikeasti innostuu jostain. Oma perhe tietysti, on heistä huolissaan.
Voisin kuvitella että joku mielenkiintoinen kohtaaminen voisi innostaa (ei mikään salasuhde tms), mutta kun tuntuu ettei sitäkään jaksaisi kun pitäisi olla kiinnostuneempi.
Nuorempana oli oikeasti kiinnostunut ja oli utelias toisten tarinoista, mutta jossain vaiheessa tuli tunne että empatia on kulutettu loppuun ja siinä pitäisi olla enemmän vastavuoroisuutta.
Mun on pakko esittää kiinnostunutta, koska olen työharjottelussa, opiskelen siis. Mulla on yks tuttu, josta tykkään kovasti, sen kanssa kai saan positiivisia tunteita. Jotenkin meillä vaan synkkaa hyvin. On miehen kaverin vaimo. Ollaan hirmu samanlaisia monissa asioissa, mutta myös siinä ettei "kehdata" pyytää toista mihinkään kahestaan, nähdään vaan illanistujaisissa.
Ennen mäkin innostuin kaikesta, nykyään ei jaksa. Ei huvita. Ei se onnistu kuitenkaan. Ei se kuitenkaan oo hauskaa. Jne...
Mutta miten tässä asiassa pääsee eteenpäin? Jonotan pari kuukautta tklääkärin aikaa ja meen sanomaan, ettei musta tunnu miltään. Mitä se sanoo?
Alkavalta masennukselta kuulostaa. Oletko eläinrakas? Eläinten kanssa touhuaminen vie ajatukset kaikesta muusta pois =)
Olen eläinrakas, isällä on koira, mutten usein käy siellä. Koira on rakas, mutta isän luona en jaksa käydä. Harmittaa. :( Ratsastin ennen mutta tallilla käyminenkin on niin vaikeaa matkojen takia, eikä meillä ole autoa. Muiden eläimet ei kiinnosta. Oma koira vaan ja se hevonen.
Kyllä sä olet mun mielestä masentunut. Kokeile tehdä Beckin masennustesti, se antaa vähän osviittaa.
Minkä ikäisiä olette? Minulla vähän samoja tuntemuksia ja 35 v.
Mulla samoja tuntemuksia ollu vajaa pari vuotta. Tein tuon jonkun mainitseman Beckin masennustestin, ja pisteitä 37... täytyis kai lääkärille mennä. Mutku ei saa aikaiseksi.
Ikää 23v, yksi lapsi.
Kannattaa mennä ajoissa lääkäriin. Masennus ei oikein itsestään parane. Terveyskeskuksissa on psyk. sairaanhoitajia ja heidän kanssaan keskustelu voi auttaa. Lääkitys on yksi hoitokeino. Terapiaa on myös saatavilla.
24-vuotias olen. Ei lapsia.
27 pistettä sain tosta masennustestistä. Kohtalainen tai keskivaikea masennus.
Otapa ruosteinen naula käteen ja iske se vasaralla ukkovarpaasi kynnen alle. Kerro miltä tuntuu?