Välillä vieläkin niin suututtaa!
Olen jo nelikymppinen, hyvätuloinen perheellinen ihminen. Lapsuus oli kylmä, ja vanhemmat karuja, vaikka olivat muuten ihan "normaaleja" työssäkäyviä, ei siis mitään alkkiksia tai hakkaajia.
En ymmärrä miksi tekivät lapsia, kun meidät piti potkia kotoa pois jo alaikäisenä ilman mitään tukea. Hain toimeentulotukea jo alaikäisenä, kun ei ollut ruokaa - siihen aikaan ei lastensuojelu tuollaiseen puuttunut.
Mitä meistä lapsista tuli? Yksi on narkomaani kadulla. Toinen työssäkäyvä perheellinen, kuten minäkin, mutta terapiassa käy. Minä kävin terapiani nuorempana, olin itsetuhoinen ja masentunut, mitä en enää ole.
En edes tiedä miksi tämän kirjoitin. Vaikka elän nykyään mukavaa elämää ja olen pääosin tyytyväinen, silti välillä suututtaa älyttömästi omien vanhempien käytös. Eipä olla kovasti tekemisissä nykyäänkään, kerta vuoteen nähdään, pari kertaa soitellaan.
En ikimaailmassa haluaisi omille lapsilleni samaa, enkä ymmärrä miksi omat vanhempani olivat ja ovat noin tunteettomia ja kylmiä.