Lue keskustelun säännöt.
Voi itku, mä arvasin, että perinnönjaosta tuli sota..
25.07.2006 |
Jälleen kerran. Äidin äiti kuoli kevättalvella, nyt piti tehdä kauppakirjat talosta, joka oli määrä jäädä äidin veljelle. Irtaimisto ja rahavarat piti jäädä äidille ja siskolleen. No...
(mä luulen, että äitini teki tän tahallaan) Äiti jätti turhan pitkäksi aikaa koruja, kirjoja jne rompetta taloon odottamaan kuljetusta. Olisi voinut hoitaa sen aikaa sitten... Nyt sieltä oli sitten äidille kuuluvaa tavaraa kadonnut eikä palautunut kauppakirjojen tekemiseen mennessä. Lopputulemana kauppakirjoja ei allekirjoitettu, äiti sisaruksineen ilmiriidassa. Pesänjako käräjille, kadonneista tavaroista rikosilmoitus..
Että mä en jaksa.. inhottavaa seurata sivusta tällaista, just kun ne alkoi vuosikymmenten riidanpidon jälkeen lähentyä, niin eiku pahemmaksi äityi.. Oksettaa oikein.
Vaikka mulla ei ole osaa ei arpaa tähän, mä tiedän että tädin ja enon suhtautuminen minuun muuttuu epäilemättä. Ne vihaa mua ihan sen takia, että olen äitini tytär..=0/
Kommentit (4)
unohdatte perintökalut ja -korut. pieni hinta siitä että voi elää rauhassa ja PUHTAALLA OMATUNNOLLA elämäänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen ole tullut selvitystä, vaikka olen yrittänyt äidiltä kysellä. Jotain maallisen omaisuuden päällisiä ne on kai tapelleet ennenkin.
Nyt on kuitenkin mielestäni suuri syy äidissäni, koska olisi aika helposti voinut ottaa ne korut ja tavarat pois sieltä veljelleen menevästä talosta jo aikaa sitten.. Mutta ihan kiusallaan jätti viikkokausiksi, että joku luulee niiden olevan jo vapaita muille.
Mutta onpa enokin sitten.. tieten vei tavarat, jotka oli toiselle varattuja.
Ja TOTTA, miksi ylipäätään tapella tavaran perään? Lapsellista kertakaikkiaan. Sanoin äidille, kun se kyyneliä pyyhki jonkun pitsilakanan perään, että se on LA-KA-NA, älä viitsi edes...
Mulla vatsassa oikein kiertää ja pahalta tuntuu. Ihan kuin olisin ainoa, jota se mummon poismeno enää liikuttaa.
t:ap
Tiedän perinnönjaon, jossa on ihan oikeasti riidelty keittiön kauhoista ja astiapyyhkeistä!
Kauhulla odotan, minkälainen sota tulee vanhempieni kuoltua. Tiedän jo etukäteen, kuka sisaruksistani perinnönjaosta tulee selviytymään suurimman osuuden kanssa, me muut sisarukset kun mieluummin annamme periksi kuin ryhdymme riitelemään...
Minulla kohta sama tilanne, kun äitini kuolee, hän on kovin sairas ja vanha. Veljeni ei halua olla missään tekemisissä kanssani, joten ainoa keino selvittää kuolinpesä ja perinnönjaot on asianajaja!