Lue keskustelun säännöt.
Sterilisaatio 24-vuotiaalle lapsettomalle
20.02.2014 |
Olen lapseton 24-vuotias ja haluaisin sterilisaation. Ajatus raskaudesta ja varsinkin lapsesta ja sen hoivaamisesta on todella vastenmielinen, on aina ollut. Jos pitäisi valita kuolenko vai tulenko äidiksi, valitsisin kuoleman.
En halua syödä epämääräisiä pillereitä tai asennuttaa mitään hökötyksiä sisälleni. Joten, miten mun pitäisi lähteä etenemään tämän asian kanssa? Voin matkustaa vaikka maailman ääriin, jos Suomessa sterilisaatio ei ole mun kohdalla mahdollista. Auttaisiko, jos sanon lääkärille, että raskauden sattuessa olisin vaarallinen itselleni ja vauvalle?
Kommentit (5)
Mene ulkomaille, tarkasta saatko sterilisaation Virossa tai Ruotsissa. Suomessa se on lähes mahdotonta, koska sinulle sopivat kuitenkin muutkin ehkäisykeinot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa sterilisaation voi saada alle kolmikymppisenä ja lapsettomana vain, jos mitkään ehkäisymenetelmät eivät sovi. Olen kuullut 25- vuotiaasta miehestä, joka kävi Lontoossa teettämässä vasektomian, joten ehkä sinunkin kannattaisi harkita Lontoon reissua?
On kyllä tympeää, että lapsia voi tehdä vaikka 15-vuotiaana, mutta sterilisaatiolainsäädännön kannalta alle 30-vuotias on muka kuitenkin kykenemätön päättämään lisääntymisestään.
Suosittelen ehkäisyturismia. Suomessa tuo tulee olemaan lähes mahdotonta täysin mielipuolisen lainsäädäntömme vuoksi.
Et varmaan halua tällaista kommenttia, mutta en malta olla vastaamatta, että odota nyt vielä, ennekuin teet noin lopullisia päätöksiä. Itse olin yli kolmekymppiseksi saakka sitä mieltä, että ei ikinä minulle lapsia, keksin kymmenittäin syitä, miksi lapset olisivat huono asia, enkä nähnyt tai ymmärtänyt yhtään hyvää syytä miksi niitä hankkisin.
Kummasti vaan mieli sitten muuttui. Jotenkin aloin ajatella elämästä syvällisemmin ja kypsemmin (siis omalla kohdallani tunsin aikuistumista, en tarkoita että kaikki jotka eivät lapsia halua, olisivat jotenkin lapsekkaita tai epäkypsiä, huom!), itsekäs/itsellinen elämä ei enää tuntunut niin tärkeältä kuin aiemmin.
Nyt minulla on kolme lasta, ja haaveilen vielä neljännestäkin. Koen, että lapset ovat parasta mitä elämässäni on, vaikka muutoinkin elämäni on hyvää ja iloitsen toki muistakin asioista kuin lapsistani! Mikään ei vaan vedä mielestäni vertoja omille lapsille ja siihen rakkauteen ja iloon, jota heitä kohtaan kokee ja jota heiltä saa.
Itsekin harkitsin vakavasti sterilisaatiota alle kolmekymppisenä, mutta voin sanoa että mahdottomasti olisin katunut, surrut ja katkeroitunut, jos en toisiin aatoksiin kypsyttyäni olisi lapsia sitten oman valinnan vuoksi enää saanut.
On ne munanjohtimiin laitettavat klipsitkin "hökötyksiä". Hormonikierukka kun vaan kuulostaisi kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta, kunnes täytät 30. Jos alat puhua itsesi vahingoittamisesta, päätynet leikkauspöydän sijasta pöpilään.