Lue keskustelun säännöt.
Miten 30-40 v nainen hoitaa ystävyys- ja ihmissuhteitaan?
20.02.2014 |
Mitä kanavia käytät? Soitteletko ystäville? Tekstareita, facebook? Kuinka paljon tapaat ystäviä ja mitä teette? Mitä asioita jaatte?
Minä en tapaa nykyisin enää ollenkaan ystäviäni (neljä pientä lasta vienyt kuusi viimeistä vuotta) ja jos joskus laitan sähköpostia, kukaan ei vastaa. Facebook on minulle vieras maailma. Olen yksinäinen.
Kommentit (8)
Tapaan huonosti. Tyyliin kerran kuussa. Facebookissa joo, jotain nopeaa, puhelimessa en puhu koskaan. Tekstiviestejä joskus. Miten oonkin näin surkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole yhtään ystävää joten eipä ole paljon hoitamista. Ainoa ihminen jonka kanssa olen oikeastaan vapaa-ajallani yhteyksissä on äitini, jonka kanssa puhun viikottain puhelimessa, ja ehkä kerran kuussa käyn kylässä vanhemmilla.
Puhelimella soitellaan, lähetellään tekstareita, käytetään googlen chat-ominaisuutta ja sähköpostia.
En ole Facebookissa, mutta onneksi ei ole kavereilleni ongelma vaan pidetään yhteyttä muilla tavoin.
Olen 39v naimisissa oleva nainen. Perheemme (eli mieheni) lapset ovat jo aikuisia ja enimmäkseen omillaan. Enkä ole pärstäpankissa.
Soittelen vanhempieni kanssa kuulumisia viikoittain. Meilataan myös kun on asiaa. Nähdään ehkä joka toinen kk.
Veljeni kanssa voi mennä muutama viikko ettei kulje kuin jotain meililinkkejä tai kysymys/vastaus -tekstareita liittyen johonkin matkaan, ruokaan, elokuvaan tms. Soitellaan ehkä kerran kuussa ja nähdään about joka toinen kk.
Sisareni kanssa meilaan tai chattaan viikoittain, skypessä jutellaan ehkä kerran kuussa (asuu ulkomailla). Nähdään noin kerran vuodessa.
Miehen lasten kanssa nähdään lähes viikoittain ja soittelen/tekstaan/meilaan kun on asiaa tai vaan huvikseen kuulumisista. Asuvat aika lähellä.
Parhaiden ystävieni kanssa nähdään kuukausittain, pitää usein sopia hyvissä ajoin kun kaikki ollaan töissä, mihin kuuluu työmatkojakin. Yhdellä meistä kolmesta on vielä lapsiakin. Meilataan, tekstataan ja soitellaan viikoittain. Tavataan jonkun kotona tai kaupungilla dinnerillä. Pikaiset piipahtelut on melkein loppuneet kun asutaan eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Laajempi ystäväporukkamme kokoontuu 2 kertaa vuodessa viikonlopuksi mökille tai pitkäksi viikonlopuksi matkalle, siihen kuuluu jo niin monta äitiä, että järjestäminen on hankalampaa. Meilataan ja tekstataan kuukausittain.
Lisäksi mulla on vanhoja lapsuudenystäviä, joiden kanssa olen ajatellut alkaa vanhanaikaiseen kirjeenvaihtoon (koska sitä harrastimme lapsina). En ole vielä saanut aikaiseksi.
Tapaan ystäviäni kaksi tai kolme kertaa viikossa, järjestän illanistujaisia, ehdotan elokuvissa ja ravintolassa käyntiä jne. Ei ole tarvetta erikseen "hoitaa" ystävyyssuhteita muuten kuin tekemällä yhdessä juttuja. Eivät ystävyyssuhteet eroa kolmikymppisenä siitä mitä ne olivat vaikkapa 25-vuotiaana (olen nyt 35). Ystävät ovat minulle tärkeitä, joten haluan viettää heidän kanssaan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstareita ja soittelua. Kerran kaksi vuodessa pyrin tapaamaan niitä parhaita lapsuuden ystäviä. Opiskeluaikaiset ja nuoruuden biletyskaverit on tippuneet kelkasta aikoja sitten.
Kaverini eivät käytä Facea, enkä minäkään aktiivisesti. Sähköposti on kätevä, mutta lapsuuden bestikseni ei käytä sitäkään. "Tietokone...hyi yök, mä vihaan niitä" on syynä :)
Soitellaan ja tekstaillaan, käytännössä joka päivä jonkun ystävän kanssa. Muutaman kanssa ollaan tekemisissä vähintään kerran viikossa, käydään yhdessä esim. kahvilla, lenkillä tai vaikka perjantai-iltana yhdellä.
En ole Facebookissa, sähköpostin katson vain kerran, pari viikossa.
Facebook, joillekin voi soitellakin.
Minulla ei ole lapsia mutta olen kuitenkin yksinäinen.
On totta, että sähköposti on huono, se ei ole viestintävälineenä niin rento ja helppo. Helposti myös unohtuu vastata sen jälkeen, kun on lukenut viestin.