Näin tuoreen äidin äitinsä kanssa vaunukävelyllä. Tulivatko äitinne kanssanne vaunukävelylle vauva-aikana?

Ei tullut koska hän oli työelämässä täysillä silloin, minä olin esikoisen saadessani 24 v ja äitini mummoksi tullessaan 47 v. Muutoin äitini (samoin anoppini) kyllä oli lapsesta haltioissaan, kävi melkein joka ilta töidenkin jälkeen ensi alkuun katsomassa. Sama kun poikani syntyi 2 v 2 kk sisarensa jälkeen. Äidin vierailut eivät haitanneet, ymmärsimme mieheni kanssa innostuksen.

Minä tulin mummoksi vasta 63-vuotiaana, enpä ole miniän kanssa vaunulenkillä käynyt, muutoin olen ollut avuksi aina kun pyytävät, en tuppaudu, koska ymmärrän, että perhe haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Hyvät välit miniään, arvosta suuresti, koska näen kuinka poikani elämä on lasten tulon jälkeen muuttunut, entisestä yksinäisestä työriippuvaisesta on tullut lapsiaan hoivaava onnellinen mies.

Miksi tästä piti avata edes ketju?

Minä olen käynyt vaunulenkeillä myös appiukon, ystävän ja naapurin mummon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä piti avata edes ketju?

Minä olen käynyt vaunulenkeillä myös appiukon, ystävän ja naapurin mummon kanssa.

Miksi ylipäätään mistään pitää avata ketju, miksi noin negatiivisia ihmisiä pitää olla olemassa, miksi pitää elää, miksi kysyä miksi....

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä piti avata edes ketju?

Minä olen käynyt vaunulenkeillä myös appiukon, ystävän ja naapurin mummon kanssa.

☝️Tollo!

Äiti asui kaukana, eli ei käyty yhdessä vaunulenkillä, mutta mummuni tuli vaunulenkille mukaan rollaattorilla ❤

Tietenkin tuli, aina kun mahdollista. Miksei olisi tullut?

Ei asuta samalla paikkakunnalla, mutta ollaan käyty vaunukävelyllä yhdessä. Ollaan käyty kävelyllä myös ilman vaunuja.

Mulla aina sydämeen sattuu kun näen mummon tyttärensä/miniänsä ja lastenlasten kanssa. Mun äiti on ollut todella huono ja ilkeä äiti, ja vielä surkeampi isoäitinä - ei välitä yhtään.

En ole koskaan saanut mitään kiinnostusta tai tukea, en raskaana ollessa, en hädissäni olevana nuorena koliikkivauvan äitinä, en myöhemminkään muiden lasten kanssa. Äitini ei välitä YHTÄÄN. Ei halua pitää yhteyttä, ei halua tavata, ei halua nähdä lapsenlapsia. Muistaa ehkä lastemme nimet mutta ei ikiä. Nuorimpia ei ole nähnyt lainkaan eikä viitsinyt ristiäisiin tulla.

Viimeksi oltu yhteydessä 6v sitten. Ei viitsi vastata jos soitan.

Tietenkään en ole muille ilkeällä tavalla kateellinen mutta haikea siitä että mulla ei ole äitiä ja lapsillamme ei ole mummoa. Myöskään anoppi ei paikkaa äitini puutetta, häntäkään ei kiinnosta lapsemme yhtään (vain oman tyttären lapsi kiinnostaa).

Olemme olleet siis koko ajan ilman isovanhempia. Yhtäkään elossa olevista isovanhemmista ei lapsenlapset kiinnosta tipn vertaa. Nykyajan boomeri-isovanhemmuutta!

No on se.muutaman kerran ollu mukana. Onpa ihmeellistä?

Kävi lykkimässä vaunuja niin että sain nukuttua päiväunia itsekseni. Myös isäni oli välillä mukana työntämässä vaunuja. Äitini on ihana. Hällä ei ollut itsellään tukiverkkoa kun olin pieni kun oma äitinsä oli sairas ja muu suku asui ulkomailla, tietää siis että apu on kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla aina sydämeen sattuu kun näen mummon tyttärensä/miniänsä ja lastenlasten kanssa. Mun äiti on ollut todella huono ja ilkeä äiti, ja vielä surkeampi isoäitinä - ei välitä yhtään.

En ole koskaan saanut mitään kiinnostusta tai tukea, en raskaana ollessa, en hädissäni olevana nuorena koliikkivauvan äitinä, en myöhemminkään muiden lasten kanssa. Äitini ei välitä YHTÄÄN. Ei halua pitää yhteyttä, ei halua tavata, ei halua nähdä lapsenlapsia. Muistaa ehkä lastemme nimet mutta ei ikiä. Nuorimpia ei ole nähnyt lainkaan eikä viitsinyt ristiäisiin tulla.

Viimeksi oltu yhteydessä 6v sitten. Ei viitsi vastata jos soitan.

Tietenkään en ole muille ilkeällä tavalla kateellinen mutta haikea siitä että mulla ei ole äitiä ja lapsillamme ei ole mummoa. Myöskään anoppi ei paikkaa äitini puutetta, häntäkään ei kiinnosta lapsemme yhtään (vain oman tyttären lapsi kiinnostaa).

Olemme olleet siis koko ajan ilman isovanhempia. Yhtäkään elossa olevista isovanhemmista ei lapsenlapset kiinnosta tipn vertaa. Nykyajan boomeri-isovanhemmuutta!

Onpa ikävää! Eivät tiedä, mitä menettävät.

Miten olisi joku varamummo ja -tai vaari? On myös yksinäisiä eläkeläisiä, jotka olisivat iloisia lasten seurasta.

Meillä toimi aikanaan varamummojärjestelmä, kun oma äitini oli vielä työelämässä ja asui kaukana. Varamummo tuli myös meidän työmatkojemme ajaksi hoitamaan kotia ja lapsia, silloin toki kohtuullista maksua vastaan.

Kyllä käytiin. Ei me samalla paikkakunnalla asuta, mutta paljon kuitenkin tehtiin vaunulenkkejä. Myös anopin kanssa. Enkä mä saanut kärryihin koskea silloin. Olin vaan seuraneitinä.

Kyllä käytiin. Käveltiin joskus lounaalle tai kahville grillikioskille. Piristi ihan hirveästi kun seinät tuntui kaatuvan päälle. Jos oli univelkaa, äiti käveli yksin vauvan kanssa. Kiitokset äidille siitä, nyt on jo taivaassa!

Mä olen myös äiditön, elänyt koko aikuisuuteni ilman äitiä. Äiti on elossa kyllä, mutta ei jaksa/pysty tapaamaan. Varmaan menee voimat narsistipuolison hyysäämiseen (biologinen isäni siis, en vain halua tuota ihmissaastaa kutsua nimellä isä).

Mulla on kanssa tosi paha mieli ja kurja olo (ja häpeän tunne) kun omassa äitiydessäni olen ypöyksin. Ei ole ainuttakaan isovanhempaa tai ketään sukulaista jota lapseni ja perheeni kiinnostaisi.

Jotenkin on aina sillä lailla outo olo että yhteiskunta ei edes TUNNISTA sellaista tilannetta että ihmisellä ei ole rakastavia hyvää toivovia vanhempia. Mun vanhemmat (eritoten toinen) haluaa tuhota minut ja vahingoittaa minua. Tällaista olosuhdetta ei mikään instanssi taju olevan olemassakaan. Siksi siitä asiasta on vaiettava ja oltava hiljaa.

Asuin aika kaukana äidistä, mutta kun kävin kylässä siellä niin kyllä käytiin yhdessä vaunulenkillä.

ei käyty yhdessä. Ei juuri miehenkään kanssa yhdessä. 

Yleensä toinen lähti ja toinen jäi kotiin lepäämään. Sama omien vanhempieni kanssa, tulivat hakemaan vauvaa vaunulenkille, mä tein silloin ihan jotain muuta. 

Mutta jos ei olis muuta tekemistä ollut, niin tottakai voitaisiin käydä yhdessä. 

Mulla on 3 lasta, enkä ole koskaan käynyt vaunukävelyllä. Siihen aikaan mulla oli koira ja ne vaunun kanssa kävelyt oli lähinnä koiranulkoilutusta tai kauppareissuja. Äitini ei osallistunut kumpaankaan.

Anoppi on ainoa mummo lapsilleni. Hän kävi kyllä vaunulenkeillä, mutta sinne piti päästä mieluiten ilman minua. Hän pystyi kuulemma olemaan vapautuneemmin vauvan kanssa, kun en ollut mukana vaan jäin kotiin.