Anoppi oli tainnut huomata minun laihtuneen :)
Olen vuosia laihduttanut raskauskiloja pois. Kaikenkaikkiaan kiloja on lähtenyt 10-12 kg pois. Useammassa erässä on tuo laihtuminen tapahtunut eli olen tiputtanut 4-5kiloa ja lihonut sitten 2-3kg ja taas laihduttanut sen 4-5kiloa.
Vuoden alusta aloitin taas kuurin, vähensin syömisiä ja lisäsin liikuntaa, liikun nyt 5 krt viikossa (jumppaa, sauvakävelyä). Kiloja on lähtenyt kolme mutta olen kiinteytynyt paljon. Olen nyt siinä pisteessä mihin edellisellä laihdutuksella pääsin ja silloin kälyni lopetti puhumisen minulle, oli ilmeisesti kova pala hänelle etten ollut enää pullero vaan olimme samankokoisia (käly on ollut reilusti ylipainoinen mutta laihdutti jonkun 30kg ja taisi nauttia aika paljon siitä ihmisten ihailusta mutta nyt on lihonut jonkun 10 kiloa ehkä ylikin)
Anoppi käväisi meillä pikaisesti kylässä ja yllättäin mieheni alkoi seuraavana päivänä puhua ettei minun enää kannattaisi laihduttaa että alan näyttämään kuivalta. Anoppini on aina tyrkyttänyt minulle ajatuksiaan noin että puhuu miehelleni ja hän sitten omina ajatuksinaan muka ehdottaa niitä. Tunnistan sana valinnoista jo sen että koska anoppi on asialla ja niin oli tälläkin kertaa.
olen 163cm ja painan 65kg eli en todellakaan ole vielä sellaisissa mitoissa että ei tarvitsisi laihtua. Olen normaalipainon ylärajoilla.En todellakaan aio välittää siitä pahoittaako kälyni mielensä siitä että minä laihdun, pääasia on se että minä tunnen oloni hyväksi. Jos kälyä häiritsee omat kilonsa niin laittakoon oman kroppansa liikkeelle, niin minäkin olen tehnyt.
Kommentit (15)
Ainakin sulla on vilkas mielikuvitus.
Se on hauskaa tuo toisten laihtumisen huomaaminen tai yritys olla huomaamatta. Kateus? Mulla on sukulainen, joka on aina huomannut ja muistanut ääneen mainoa, jos olen saanut pari kiloa lisää, mutta kun laihduin 20 kiloa ja olin jopa liian laiha, niin tätä tämä henkilö ei nähnyt :D
Kylläpä ärsyttäisi tuollainen mies jolle äitinsä voi syöttää ajatuksiaan joita mies sitten puhuu ominaan.. Huhhuh
Olisipa kamalaa, jos miehet puhuisivat anoppien kanssa ilman vaimon valvontaa. Siis pojat omien äitiensä kanssa :O
Mun isä lopetti puhumisen mulle kun laihduin. Elämäntapamuutokseni alussa hän nälvi ruokavaliotani, nauroi liikkumiselleni sekä jaksoi toitottaa miten olen idiootti kun luulen laihtuvani syömällä viisi kertaa päivässä (kerran päivässä kuulemma riittää). Nyt kun painoni on pudonnut 25 kiloa, hän katkaisi välit minuun. Sellaisia ne ihmiset on :)
Ihmisten reaktiot on jänniä. Itse olen laihtunut 20 kg viimeisen vuoden aikana. Joitain ihmisiä olen nähnyt tämän prosessin aikana alussa ja nyt 20 kg myöhemmin. Suurin osa vaan katsoo outo ilme kasvoillaan. Toisia se näyttää jopa arsyttävän ja muutama on onnitellut suoraan ja huomannut positiivisen muutoksen.
He, ketkä ovat olleet negatiivisia, ovat muutenkin usein katkeria muille ihmisille kaikesta hyvästä. Yritän olla tekemisissä noiden tyyppien kanssa mahdollisimman vähän. Mielestäni he vain pilaavat oman onnensa ja ilonsa katkeralla elämänasenteella. Positiivisuutta voi opetella.
Mun yksi kaveri joka on aina ollut meistä kahdesta Se laiha ja nätti ei selvästikään meinaa kestää sitä olen laihtunut 25kg ja olen ekaa kertaa 30vuotisen ystävyytemme aikana selvästi timmimpi ja freesimpi. Ei oo kertaakaan kommentoinu positiivisesti mun muuttunutta ulkomuotoa päinvastoin muutaman kerran tullut suorastaan ikäviä kommentteja tai katsonut huuli pyöreenä kun joku tuttu on kehunut mua. Surullista
Mun yksi kaveri joka on aina ollut meistä kahdesta Se laiha ja nätti ei selvästikään meinaa kestää sitä olen laihtunut 25kg ja olen ekaa kertaa 30vuotisen ystävyytemme aikana selvästi timmimpi ja freesimpi. Ei oo kertaakaan kommentoinu positiivisesti mun muuttunutta ulkomuotoa päinvastoin muutaman kerran tullut suorastaan ikäviä kommentteja tai katsonut huuli pyöreenä kun joku tuttu on kehunut mua. Surullista
Onko muualla ihmiset näin kateellisia ja katkeria toisten painostakin kun suomalaiset? Kaikki toisille tapahtuva hyvä tuntuu olevan aina itseltä pois.
Hienoa jos pystyy laihduttamaan, nostan hattua kaikille jotka siihen kykenevät.
Kuitenkin haluan muistuttaa että ei se ole pelkästään niiden kavereiden asenteesta kiinni. Itselläni on ystävä joka laihdutti reilut 20 kiloa ja nyt kokee olevansa parempi kuin muut. Muistaa kertoa joka kohdassa että kuin hän on nyt laihtunut ja kuinka nyt mahhtuu sen ja sen kokoisiin vaatteisiin ja vanhat vaatteet on niin kauhean isoja telttoja ja samassa lauseessa kyselee minkäs kokoisia vaatteita sinä käytät, että olisko ne sulle sopivia.... Jep, eipä kauheen kivalta tunnu sekään.
Eli niin metsä vastaa kun sinne huutaa!
Voisin kuulemma kiinteyttää itseäni vielä, jos niin haluan, mutta ei enää laihduttaa. Hah, mitä muuta minä olen tehnyt. 3 kiloa on kuitenkin aika vähän, mutta kun on kaventunut 10cm rinnan ja keskivartalon kohdalta niin minusta se on kiinteytymistä.
Jokainen laihduttanut tietää kuinka kovaa hommaa se oikeasti on. Että pikemmin olisi tarvetta kannustamiseen ja vaikka kehumiseenkin.
Mutta ei se mitään koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jatkan syömisten tarkkailua ja liikun samaan malliin. Katsotaan mihin sillä päästään.
Tämän syksyn panostan lihaskunnon parantamiseen ja ensi syksynä alan satsaamaan kunnon kohottamiseen. Etäinen haave olisi juosta puolimaratooni syksyllä 2015, juoksua en voi aloittaa ennen kuin saan rintani pienemmäksi.
-ap
Läskien salainen toive on että muutkin olisivat läskejä.
Kyllä ne anopit jaksaa huolehtia. Mulle anoppi sanoo onneksi (?) suoraan mielipiteensä. Viimeksi kehui kalpeaksi ja lommoposkiseksi. Olin 3 kk aiemmin saanut toisen lapseni ja valvominen ja imettäminen oli tehnyt tehtävänsä. En todellakaan ollut laihduttanut, enkä kerjäämässä mitään ihailua. Olisihan se kivempi, jos hän olisi vaikka vain väsyneen näköiseksi sanonut. Olisi enemmän tullut sellainen fiilis, että on aidosti huolissaan eikä vain haukkumassa rumaksi. (Itse hän on reilusti ylipainoinen.) Ei anoppien mielipidettä aina tarvi niin tosissaan ottaa, mutta tuo on kyllä harmillista, jos hän saa aivopestyä oman poikansa olemaan samaa mieltä kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:06"]
Läskien salainen toive on että muutkin olisivat läskejä.
[/quote]
Todellakin. Minunkin äitini käy aina haukkumaan anorektikoksi, jos BMI:ni on vähemmän kuin 24. Kun painoindeksini yläasteaikana oli 20, minut pistettiin hoitoon. Voiko olla rasittavampaa kuin se, että ei saa olla terve ja hyvinvoiva ilman että kateelliset haukkuvat ja vaikeuttavat elämää.
Kovasi se tuntuu puheissa kuitenkin käly vilahtavan. Yhtään muuta syytä laihduttamiselle et esittänyt. Mutta ei muuta kuin elämäniloa mukaan ja sitä rataa, hyvä tulee kun katkeruus katoaa.