Neuvoja missä voisi nukkua yöllä pitkin asuntoa kulkeva 6 vuotias?
Meillä on juuri 6 vuotta täyttänyt poika joka ei halua nukkua omassa sängyssään. Olemme kysyneet mikä siellä omassa sängyssä niin ärsyttää, vastaus on pelko. Häntä kuulemma pelottaa huoneessaan. Olemme sitten yrittäneet puhua pelosta ja kannustaa eri konstein (yövalo jne) jäämään omaan huoneeseensa nukkumaan. Välillä voi mennä monta yötä, että hän nukkuu siellä hyvin.
Mutta pääsääntöisesti joka yö lapsi lähtee seikkailemaan pitkin asuntoa. Hän menee makuuhuoneeseen kerjäämään voisiko nukkua siellä. Sinne ei kuitenkaan mahdu ja nukumme miehen kanssa todella huonosti itse jos lapsi änkee samaan sänkyyn. Siksi emme halua lasta sinne joka yö. Ja toisaalta jos lapsi pääsisi aina sinne, niin sinne pitäisi sitten ottaa kaikki 4 muutakin sisarusta. Hän vinkuu sohvalle nukkumaan. Sinne voin välillä hänet päästää, mutta on sekin yhdenlainen rumba lähteä aina hakemaan lapsen peittoja ja tyynyjä ja raahata ne olohuoneeseen. Olohuoneessa lapsi herää myös liian aikaisin kun on kovin väsynyt yöllisestä ravaamisestaan ja muut lapset herättävät ennen aikojaan. Joten myös sohva on huono paikka.
Lapsi nukkuu yhden sisaruksensa kanssa samassa huoneessa, mutta siitäkään ei ole mitään apua pelkoon. Onkohan tuo nyt sitten edes pelkoa vai jotain muuta temppuilua?
Olisiko kenelläkään mitään vinkkiä mit tehdä tämän lapsen kanssa. Lapsi varmasti olisi onnellinen jos voisi nukkua aina vaan vieressämme. Mutta niin kun aikaisemmin kirjoitin, niin sillon me vanhemmat emme saisi nukuttua kunnolla. Minä (äiti) varsinkin olen herkkäuninen ja saattaisin pyöriä koko yön. Välillä lapsi pääsee viereen, erityisinä päivinä ja onkin siitä todella onnellinen. (noin kerran kahdessaviikossa).
Vinkkejä vinkkejä vinkkejä
Kommentit (16)
Meillä on tarrataulu johon saa tarran... tosin saa yöllä tulla pyytämään äitiä viereensä. Eipä kai auta muu kuin odottaa että menee ohi. Veikkaan että on joku vaihe vaan
Tehkää sopimus, viikko omassa sängyssä, yksi yö patjalla teidän sängyn vieressä tai sohvalla jne. Muita vaihtoehtoja en antaisi ja en menisi mukaan lapsen keksimiin vaatimuksiin. Vähän vedätyksen makua tuossa mielestäni on ja ottaisin vanhempana tiukan linjan. Sängystä ei nousta herättelemään muita ja kinuamaan turhia ja piste. Kuusi vuotias tajuaa kyllä tämän kunhan vain olette tiukkoja. Sairaana ollessa voi olla eri juttu, mutta silloinkin pitää varoa ettei lapsi ala liioittelemaan.
Lapsi on yksi isoimmista. Hänellä on 3 pienempää sisarusta. Yksi on vielä vauva, joka on tietysti samassa huoneessa kanssamme, mutta sänky meidän sängyn vieressä. Tästäkin syystä olen super väsynyt jokaöiseen yöpaikan etsimiseen kun vauvakin herättää oman satsinsa joka yö. Tuota patjaa olen miettinyt minäkin, mutta sitten taas on ne pienemmät sisarukset jotka alkavat taatusti myös haluamaan samaan huoneeseen. Nyt toistaseksi he ovat nukkuneet hienosti omissa sängyissään.
En ensinkään ymmärrä mihin poika herää joka yö niin monta kertaa. Välillä sanoo nähneensä huonoa unta, mutta välillä mitään selitystä ei ole.
Tuota tarrasysteemiä voisi tietty kokeilla. Mutta jotenkin olisi kiva, että lapsella olisi hyvä nukkua, eikä tekisi sitä vain palkinnon toivossa.
ap
Lasten pelot johtuvat jostain. Pelon syy voi olla huoneessa, jolloin pitäisi kai miettiä, millaiset välit sisaruksilla on. Tai sitten pelon syy voi olla jossain muualla, jossain mikäl tapahtuu påiväsaikaan, vaikka eskarissa tai kaveripiirissä tai jossain, mutta tulee mieleen painaman iltaisin kun pitäisi rauhoittua ja häiritsee unia. Lapsi ei välttämättä osaa selittää ja yksilöidä asiaa, mutta ei sitä silti voi käsitellä vain tottelevaisuusasiana tai pelkkänä nukkumisongelmana.
Meillä on parisängyn vieressä leveä patja "yökulkijoita" varten. Meidän tapauksessamme siihen mennään lähes yksinomaanperheen pienimmän, eli yksivuotiaan kanssa. Mutta en näe syytä miksi tuo ei toimisi 6-vuotiaan kanssa, lapsi kuin lapsi. Tässä tapauksessa lapsi tietysti nukkuisi siinä yksin.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:36"]
Tehkää sopimus, viikko omassa sängyssä, yksi yö patjalla teidän sängyn vieressä tai sohvalla jne. Muita vaihtoehtoja en antaisi ja en menisi mukaan lapsen keksimiin vaatimuksiin. Vähän vedätyksen makua tuossa mielestäni on ja ottaisin vanhempana tiukan linjan. Sängystä ei nousta herättelemään muita ja kinuamaan turhia ja piste. Kuusi vuotias tajuaa kyllä tämän kunhan vain olette tiukkoja. Sairaana ollessa voi olla eri juttu, mutta silloinkin pitää varoa ettei lapsi ala liioittelemaan.
[/quote]
Tämä kuulostaa hyvältä. Tässä olisi vielä sekin vara, että jos muut lapset alkavat vinkumaan tasapuolista kohtelua niin heille voisi ottaa saman systeemin ja silti jäisi vielä öitä kun saa nukkua rauhassa omassa huoneessaan. Ehkä lapsen unet rauhoittuu kun hän tietää, että tänä yönä vaan ei pääse mihinkään muualle ja sitten taas huomenna pääsee.
ap
Niin ja tosiaan tuossa meidän huoneessa nukkumisessa on toistaiseksi vielä sekin miinuspuoli, että siellä vauva huutaa useita kertoja yössä. Sekin häiritsee lapsen unta ja siksi soisin hänen nukkuvan omassa huoneessaan.
ap
Meillä 4-vuotias kuopus ei tahtois pysyä omassa sängyssään ja meilläkin on patja sängyn vieressä makkarissa. Peitot ja tyynyt on siinä valmiina. Unilelunsa raahaa yleensä mukanaan. En edes herää itse, kun tyttö sinne kömpii jossain vaiheessa yötä.
Kompaan 6:sta. Pelon syytä kannattaa kysellä eikä missään nimessä vähätellä, mennä vaika vähän lapsen maailmaan. Itse pelkäsin pienenä sitä että meillä oli kummituksia. No sitten isä keksi että hän ajoi aina kummitukset pois iltaisin huoneesta. Huitoi ilmaa ja huuteli huh hus niin että kikatin ja tajusin itsekin ettei ole mitään pelättävää. Loppui painajaiset :)
Ollaan juteltu kyllä lapsen kanssa peloista. Usein liittyvät kuolemaan ja onnettomuuksiin jne. Niitä saattaa siis tulla myös illalla nukkumaan mennessä, mutta menee lohduttamalla ohitse.
Pitää varmaan hankkia patja tonne meidän lattialle mihin lapsi voi änkeä ja katsoa sitten jonkin ajan päästä jos ottaisi tuon päivä systeemin, että tiettyinä öinä pääsee meidän huoneeseen. Haluisin vain tällä hetkellä vähentää sitä öistä menoa täällä ja saada itsekin nukuttua.
ap
Patjaa suosittelen minäkin. Sillä systeemillä meillä loppui yöravaus. En usko, että on temppuilua, pikemminkin huomiontarvetta, läheisyyden ikävää.
Voisiko lapsen isä ottaa vastuun tästä "yöjuoksijasta", jos sinulla on kerran vastuullasi pieni vauva ja hänen yösyötöt ja muut yöheräilyt? 6v pelkoja ja pahoja unia ei saa väheksyä ja nuin pieni on vielä liian pieni selviämään yksin peloistaan.
Meillä linja on, että jokainen nukkuu omassa sängyssään ja tästä ei kotioloissa tingitä. (Oma sänky on kuitenkin kaikin puolin paras nukkumapaikka). Jos lapsi (meillä 2 lasta) näkee pahoja unia, herää keskellä yötä tai tarvitsee muuten apua yöllä niin aina saa huudella sängystä tai tulla ravistelemaan olkapäästä. Sitten aikuinen tulee lohduttelemaan ja peittelemään ja jää tarvittaessa sängyn viereen, kunnes uni tulee. Yllättävän harvoin tarvitsee käydä. Joskus on kausia, että tarvitsee lohdutusta useampanakin yönä ja pahimmillaan useamman kerran yössä, mutta pääsääntöisesti aikuinen nukkua täydet yöt. Meillä molemmilla lapsilla on unilelut, jotka on tosi tärkeät. Uskon, että unilelun antama turva auttaa myös nukahtamisessa, jos herää keskellä yötä.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:36"]
Tehkää sopimus, viikko omassa sängyssä, yksi yö patjalla teidän sängyn vieressä tai sohvalla jne. Muita vaihtoehtoja en antaisi ja en menisi mukaan lapsen keksimiin vaatimuksiin. Vähän vedätyksen makua tuossa mielestäni on ja ottaisin vanhempana tiukan linjan. Sängystä ei nousta herättelemään muita ja kinuamaan turhia ja piste. Kuusi vuotias tajuaa kyllä tämän kunhan vain olette tiukkoja. Sairaana ollessa voi olla eri juttu, mutta silloinkin pitää varoa ettei lapsi ala liioittelemaan.
[/quote]
Meillä 7v. poika on myös sellainen, ettei nukkuisi omassa sängyssään koska pelkää. Mitään syytä ei ole pelkäämiselleen osannut kertoa ja kaikki on tehty niin että lapsen ei pitäisi edes pelätä mitään (lapsen toiveiden mukaisesti).
Meillä on käytössä se, että kun koulusta on vapaata, saa tulla meidän viereen nukkumaan. Koulupäivinä nukutaan omassa sängyssä.
Tämä on toiminut hyvin. Välillä kyllä könyää unissaan keskellä yötä meidän viereen mutta harvemmin.
Meillä on tuo 4v. jota yritetään saada para aikaa omaan sänkyyn ja voin sanoa, että kun molemmat lapset ovat meidän vieressämme, minä tai mies ei nukuta kun tilaa ei vain ole.
Jos on kipeä niin sitten on meidän vieressä aina paikka.
Minä luulen että lapsi oireilee nyt sitä että perheessä on (taas) vauva, ja hän ei (taaskaan) saa tarvitemansa huomiota.
EN halua syyllistää, eikä seuraava ole pahalla kirjoitettu, kunhan kysyn:
Milloin olet viimeeksi viettänyt ihan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa? Kysellyt päivän kuulumisia, käynyt josaain, esim uimassa, pelkästään hänen kanssaan? Onko ympärillä aina sisaruksia? "Hukkuuko" hän massaan kotona?
Vaikka itsestä tuntuu että varmasti antaa huomiota, niin välillä kun oikein ajattelee asiaa saattaa olla niin että se yhdessä vietetty aika, ja keskustelu, on vain tyyliin "Nyt pitää herätä", Ja pue nyt vaatteet, harjataan hampaat, pitää mennä eskariin/kouluun, syö ruokasi, jne... Eli todellinen vuorovaikutus puuttuu, koska vanhempi antaa vain käskyjä ja suorittaa perustoimintoja, ja lapsi jää ehkä kaipaamaan enemmän.
Yhteinen satuhetki, keskustelu kirjasta jälkeenpäin. Piirtäminen yhdessä äidin kanssa, lapsi saa kertoa mitä piirtää ja miksi jne....
Tekisi mieli väittää että jos lapsi saisi päivällä enemmän huomiota, hän ei vaatisi sitä yöllä =)
Jos pimeä pelottaa niin kannattaa lapsen kanssa käydä vaikka taskulampulla huoneen jokainen nurkka ja komero läpi ennen nukkumaanmenoa - näin meillä tehdään "mörkötarkistus", ettei missään ole mörköjä.
Itse muistan tuon ikäisenä pelänneeni mörköjä ja nyt aikuisena näin Ikeassa sellaisen sinisen "telttakaaren", jonka saa viritettyä sängyn päälle, sellainen olisi lapsena ollut ihan yliveto turvan tuoja.
Meillä auttaa se sisarus samassa huoneessa ja silti välillä haluaa viereen. Kaipaa selvästi vielä läheisyyttä ja ilolla sitä jaan vielä kun kelpaa. Onko talossa jotain muuta sänkyä, johon isä mahtuisi nukkumaan lapsen kanssa niin sinä saisit keskittyä vauvaan? Meillä lapselle on hommattu 120cm leveä sänky, kun kyllästyin selkä kipeänä heräämään lapsen sängystä...
Teidän huoneeseen ei sitten mahdu myöskään patjaa lattialle, jolloin ette heräisi pojan pyörimiseen? Ovatko muut sisarukset isompia, jolloin olisi ehkä helpompi perustella heille pienimmän erityiskohtelu.
Tai yritä jollain tarrojenkeruusysteemillä: saa tarran aina, kun on nukkunut koko yön omassa sängyssä ja viikon tarroilla saa ostaa jotain pientä kivaa.
En ole kyllä paras neuvoja, oma 5v poika nukkuu joka yö kylki minussa kiinni. Mutta tuolla tarrakonstilla on yksi kaverini onnistunut :)