Lue keskustelun säännöt.
30v ja sinkku, ahdistaa:(
19.02.2014 |
Pitkä parisuhde/avoliitto päättyi vähän aikaa sitten. Luulin, että hän olisi ollut se loppuelämän puoliso, oli suunnitelmia tulevaisuutta varten. Yhteinen asuntoi, ehkä perhettä jne. Kenenkään muun kanssa ei ole aiemmin ollut yhtä vaavia suunnitelmia. Noh, erinäisistä syistä johtuen homma kuitenkin päättyi ja olen yksin:( Tuntuu kuin elämältä olisi pudonnut pohja.
Olen ihan kaunis nainen ja miehiä on aina ympärillä esim. baareissa, mutta kaikki ovat vain seksin perässä, tai muuten vain epäkiinnostavia. Miehen pitää miellyttää myös ulkonäöllisesti. Komeat ja mukavat miehet ovat varattuja. Jäljellä tuntuu olevan vain epätoivoisia/muuten vain viallisia ihan kivannäköisiä, epätoivoisia rumia ja ihan mukavia, mutta rumia.
Miten te muut näin vanhana sinkuiksi jääneet olette totutelleet yksineloon? Nuorempana tämäkään ei tuntunut niin pahalta.
Kommentit (58)
Joko olet..
a) liian kranttu
b) et osaa heittäytyä (etkä ole avoin)
jos kerta ulkonäkösi on ok+ kaikki muut asiat on kunnossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin täytän tänä vuonna 30 ja olen sinkku. Muistelen, että 25-vuotiaana valittelin, että jään vanhaksipiiaksi ja mulle naurettiin. Nykyään, jos valittelen (olen kyllä seurustellut tässä välissä), ihmiset on hiljaa ja osaaottavia. Kai nää ikävuodet 25 ja 30 välillä on sitten käänteentekeviä.
btw. tunnen 35-vuotiaan naisen, joka on tosi kaunis ja tosi mukava ja sillä on jatkuvasti vientiä 25-45 -vuotiaiden miesten taholta. Itse 5 vuotta nuorempana katselen kateellisena vierestä (vaikken itsekään en ole ruma enkä kamala).
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:38"]
Tietyt asiat vaan pitää olla kunnossa, jotta voin kiinnostua ihmisestä. Vai voisitteko itse kuvitella olevanne mielenterveysongelmaisen pitkäaikaistyöttömän, epätoivoisen, epäsosiaalisen tai muuten vaan persoonaanne sopimattoman friikin kanssa? Joka siis kaiken lisäksi ei miellytä yhtään ulkonäöllisesti. Jos omat asiat siis kunnossa ja ulkonäkö kohdillaan.
Ap
[/quote]
Et taida itsekään olla sieltä hoteimmasta päästä kun kerran sinkku olet.
t. Mies 30v
[/quote]
BUUUUURN!
Itse ihmettelen, miten jonkun on ylipäätään mahdollista kiinnostua ihmisestä, jota ei pidä kivan näköisenä. Vai luuletteko aloittajan ajattelevan: "Vitsi kun on ihana mies, mutta harmi kyllä ei kuulu siihen ulkonäöltään viiteen prosenttiin"?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:43"]
Itse ihmettelen, miten jonkun on ylipäätään mahdollista kiinnostua ihmisestä, jota ei pidä kivan näköisenä. Vai luuletteko aloittajan ajattelevan: "Vitsi kun on ihana mies, mutta harmi kyllä ei kuulu siihen ulkonäöltään viiteen prosenttiin"?
[/quote]
No kyllä minä ainakin olen kiinnostunut. Mieheni ei ole millään muotoa hyvännäköinen, päinvastoin. Lyhyt, kaljuuntuva, vinohampainen, oikeastaan aika koomisen näköinen. Mutta kun olen ihastunut kaveruuden kautta persoonaan ja luonteeseen, niin rakastan nykyisin kaikkia hänen ulkonäkönsäkin erityispiirteitä. Mutta tosiaan kun tavattiin niin kyllä ajatus ulkonäöstä oli että onpa ruma mies, mutta mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävä huoli ap:lla. Minut jätti pitkäaikainen miesystävä kun olin 32, ja eipä ole sen jälkeen löytynyt ketään, vaikka olen välillä ahkerastikin lähinnä nettideiteistä yrittänyt... Ja minulla ei ole edes mitään ulkonäkövaatimuksia miehelle, semmoienn perussiisti ja -kunnollinen tyyppi jonka kanssa huumorintaju ja jutut natsaisivat yhteen olisi hyvä...
Taidat ap olla vähän toistaitoinen? Sopiva tyyppi pitää tavata myös hänelle otolliseen aikaan ja sitten osata solmia suhdetta niin pitkälle, että voi tutustua, kiinnostua ja ihastua. Strategioita tarvitaan niin kohtaamiseen kuin suhteen solmimiseen. Ja mitään ei tule, jos et ole viehättävä vastapuolen mielestä.
Ottaisitte esimerkkiä samaa sukupuolta olevilta, niin tietäisitte miten nopea ja taitava pitää olla, jotta 30-vuotiaana löytää sopivan kumppanin Sopiva nainen saattaa olla sinkkuna liikenteessä jossakin kulttuuritapahtumassa tai baarissa yhden kerran ja siinä on sitten mahdollisuus tehdä liikkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:43"]
Itse ihmettelen, miten jonkun on ylipäätään mahdollista kiinnostua ihmisestä, jota ei pidä kivan näköisenä. Vai luuletteko aloittajan ajattelevan: "Vitsi kun on ihana mies, mutta harmi kyllä ei kuulu siihen ulkonäöltään viiteen prosenttiin"?
[/quote]
No kyllä minä ainakin olen kiinnostunut. Mieheni ei ole millään muotoa hyvännäköinen, päinvastoin. Lyhyt, kaljuuntuva, vinohampainen, oikeastaan aika koomisen näköinen. Mutta kun olen ihastunut kaveruuden kautta persoonaan ja luonteeseen, niin rakastan nykyisin kaikkia hänen ulkonäkönsäkin erityispiirteitä. Mutta tosiaan kun tavattiin niin kyllä ajatus ulkonäöstä oli että onpa ruma mies, mutta mukava.
[/quote]
Okei. No itse en tähän pysty. Ihastun aina ensimmäiseksi ulkonäköön. Kaikki seurustelukumppanini eivät ole olleet mitenkään perinteisellä avalla kauniita, mutta kaikkien ulkonäössä on ollut jotakin minun mielestäni kaunsta ja vetoavaa.
Mä taas olen( kuulemma komea) 25 vuotias nuori mies ja mun perässä naiset jos ovat seksin / yhdenillan jutun takia. Kuulemma eivät ole kiinnostuneita minusta :O Luulisi että sinulla olevan mies ehdokkaita koska mä ainakin voisin seurustella 30v naisen ihan hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:19"]
Jospa vaikka lopetatte tuon hillittömän etsimisen ja keskitytte ensin olemaan tyytyväisiä ihan yksinänne? Sitten kun olette täysin tasapainoisia ja onnellisia yksin, niin voitte myös olla tasapainoisessa suhteessa, jossa ei olla liian riippuvaisia toisistaan. Elämää on vielä jäljellä ja hyviä miehiäkin, aivan varmasti. Toki jos itse olette hirveän ongelmallisia tapauksia, niin valinnanvaraa on vähemmän.
[/quote]
Vähän vaarallinen ohje, joka johtaa aika usein siihen ettei tosiaan löydä ketään. Itselleni on käynyt näin. Opettelin eron jälkeen elämään itsekseni, ja viihdyinkin ihan hyvin yksin. Kuitenkin jossain taustalla ajattelin, että kyllä joku mieskin elämään varmaan vielä tulee, ihan etsimättäkin. No, viime elokuussa tajusin, että täytin jo 40 eikä ole miestä tullut, 8 vuotta erosta. Lapsentekoikä on jo mennyt ohi, ja minä huoleton en ollut edes miettinyt koko asiaa koska viihdyin ihan hyvin yksinkin...
Joten en minä voi kyllä suositella yli kolmekymppisille tuollaista päämäärättömyyttä parisuhdeasiassa, varsinkaan jos haluaisi lapsia. Etsivä löytää todennäköisemmin kuin se joka ei etsi, myös näissä puolisoasioissa...
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:59"]
Lapsentekoikä on jo mennyt ohi, ja minä huoleton en ollut edes miettinyt koko asiaa koska viihdyin ihan hyvin yksinkin... Joten en minä voi kyllä suositella yli kolmekymppisille tuollaista päämäärättömyyttä parisuhdeasiassa, varsinkaan jos haluaisi lapsia.
[/quote]
Sinä et selvästikään lapsia halunnut. Muutenhan olisit tehnyt jotakin asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki on täynnä kouluttautuneita kolmikymppisiä sinkkunaisia. Itsellänikin on useampi ystävä, jotka eivät ole vuosiakausien etsinnöistä huolimatta löytäneet miestä. Ja ne, jotka ovat löytäneet, ovatkin bonganneet puolisonsa muualta, osa ulkomailta (kuten minäkin). Helsinkiläisiä kunnollisia, sitoutumaan pystyviä 30v miehiä ei ole olemassakaan. Nauvon katselemaan muualta Suomesta, tai lähtemään vaikka reissulle eurooppaan silmät auki.
Ei ihmekään jos oot sinkku ja sellasena pysyt kun haukut ihmisiä rumaksi. Törkeetä. Ei se sun kaunis ulkokuori sua pelasta. Jos on sisältä tuollainen niin ei kauneus hirveenä auta. Yhden yön panona voit mennä mutta siinäpä se.. Muuta asennettas niin voit sen kumppaninkin vielä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:59"]
Lapsentekoikä on jo mennyt ohi, ja minä huoleton en ollut edes miettinyt koko asiaa koska viihdyin ihan hyvin yksinkin... Joten en minä voi kyllä suositella yli kolmekymppisille tuollaista päämäärättömyyttä parisuhdeasiassa, varsinkaan jos haluaisi lapsia.
[/quote]
Sinä et selvästikään lapsia halunnut. Muutenhan olisit tehnyt jotakin asian eteen.
[/quote]
En ymmärrä itsekään oikein miten tuossa kävi noin. Jotenkin en miettinyt/tajunnut ikääni ollenkaan, kun keskityin uraan, harrastuksiin, matkusteluun jne. Ja tosiaan optimistisesti uskoin että ihan varmasti se mies tulee vastaan jossain ja sitten varmaan hankitaan lapsi(a)kin... Vasta kun neljäkymmentä iski mittariin tajusin oikeasti, minkä ikäinen olen, ja kauhistuin sitä että olin tuhlannut tuon lastenhankintamahdollisuuden sillä kun kuvittelin että aikaa vaan on...
Mä tunnen useita helsinkiläismiehiä, jotka ovat sinkkuja, vaikka muuta haluaisivat. Ihan tavallisia, työssäkäyviä perusmiehiä. En tiedä, mikä mättää, kun eivät löydä ketään. Se on kyllä ihan roskaa, ettei Helsingissä ole hyviä miehiä vapaana. Tietysti siltä se tuntuu, jos ei itse löydä mieleistä miestä ja meistä miehen löytäneistä taas vaikuttaa ihan toiselta. :)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:17"]
En ymmärrä itsekään oikein miten tuossa kävi noin. Jotenkin en miettinyt/tajunnut ikääni ollenkaan, kun keskityin uraan, harrastuksiin, matkusteluun jne. Ja tosiaan optimistisesti uskoin että ihan varmasti se mies tulee vastaan jossain ja sitten varmaan hankitaan lapsi(a)kin... Vasta kun neljäkymmentä iski mittariin tajusin oikeasti, minkä ikäinen olen, ja kauhistuin sitä että olin tuhlannut tuon lastenhankintamahdollisuuden sillä kun kuvittelin että aikaa vaan on...
[/quote]
Taidat kuulua siihen porukkaan, joka ei suhtaudu lasten hankintaan kovin intohimoisesti. Tämä on hyvä juttu, koska todennäköisesti pystyt olemaan täysin onnellinen myös ilman niitä. Elämällä on niin paljon muutakin annettavaa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:23"]Mä tunnen useita helsinkiläismiehiä, jotka ovat sinkkuja, vaikka muuta haluaisivat. Ihan tavallisia, työssäkäyviä perusmiehiä. En tiedä, mikä mättää, kun eivät löydä ketään. Se on kyllä ihan roskaa, ettei Helsingissä ole hyviä miehiä vapaana. Tietysti siltä se tuntuu, jos ei itse löydä mieleistä miestä ja meistä miehen löytäneistä taas vaikuttaa ihan toiselta. :)
[/quote]
Varsinkin Helsingissä on naisilla nykyään todella kova vaatimustaso. Varsinkin koulutetuilla naisilla. Olen huomannut, että ns. normaali mies kelpaa korkeintaan kertapanoksi, yleensä ei siihenkään. Joku työssäkäynti ja koulutus eivät merkkaa yhtään mitään. Pitäisi olla oikeanlainen työpaikka, oikeanlainen koulutus, oikeanlainen ulkonäkö ja oikeanlaiset harrastukset.
Tilanne on Helsingissä muuttunut sellaiseksi, että myös monet miehet jäävät ihan vapaaehtoisesti sinkuiksi, koska parisuhteeseen pääsyn panostus on muuttunut täysin kohtuuttomaksi saatuun hyötyyn nähden. Tai ainakin se koetaan sellaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 12:14"]Helsinki on täynnä kouluttautuneita kolmikymppisiä sinkkunaisia. Itsellänikin on useampi ystävä, jotka eivät ole vuosiakausien etsinnöistä huolimatta löytäneet miestä. Helsinkiläisiä kunnollisia, sitoutumaan pystyviä 30v miehiä ei ole olemassakaan. Nauvon katselemaan muualta Suomesta, tai lähtemään vaikka reissulle eurooppaan silmät auki.
[/quote]Sanos muuta. Miksi minun miehenä pitäisi kiinnostua tuollaisista 3-kymppisestä hesalaissinkusta, jotka edellisen vuosikymmenen ovat katselleet miehiä pitkin nenänvarttaan, ja käyttäneet hyväkseen yhdenyön suhteissa kykenemättä ja haluamatta sitoutua mihinkään parisuhteeseen?
Mikä syy minulla miehenä olisi uskoa, että olisivat yhtään paremmin parisuhteeseen sopeutuvia nyt kuin aiemminkaan?
Terveisin sitoutumaan pystyvä kunnollinen nelikymppinen mies pkseudulta, joka ei halua ikuisen prinsessan elättäjäksi, eikä elareiden maksajaksi, oikea parisuhde ja perhe-elämä olisi kyllä aikanaan kiinnostanut, muttei kyllä enää onnistu.