30v ja sinkku, ahdistaa:(

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:28"]Pitkä parisuhde/avoliitto päättyi vähän aikaa sitten. Luulin, että hän olisi ollut se loppuelämän puoliso, oli suunnitelmia tulevaisuutta varten. Yhteinen asuntoi, ehkä perhettä jne. Kenenkään muun kanssa ei ole aiemmin ollut yhtä vaavia suunnitelmia. Noh, erinäisistä syistä johtuen homma kuitenkin päättyi ja olen yksin:( Tuntuu kuin elämältä olisi pudonnut pohja.

Olen ihan kaunis nainen ja miehiä on aina ympärillä esim. baareissa, mutta kaikki ovat vain seksin perässä, tai muuten vain epäkiinnostavia. Miehen pitää miellyttää myös ulkonäöllisesti. Komeat ja mukavat miehet ovat varattuja. Jäljellä tuntuu olevan vain epätoivoisia/muuten vain viallisia ihan kivannäköisiä, epätoivoisia rumia ja ihan mukavia, mutta rumia.

Miten te muut näin vanhana sinkuiksi jääneet olette totutelleet yksineloon? Nuorempana tämäkään ei tuntunut niin pahalta.

[/quote]

Laske vaatimustasoa tai jää yksin. Olet liian vanha jo saadaksesi ne parhaat miehet. Nuoremmat kiilaavat ohitsesi.

Odota että olet 40. Silloin kelpaa jo vähän vähemmän komea mies.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:31"]Odota että olet 40. Silloin kelpaa jo vähän vähemmän komea mies.

[/quote]

Ikä auttaa kummasti laskemaan vaatimustasoa.

Eli se normijuttu, että kaikissa sinkkumiehissä täytyy olla jotain vikaa... Sitten ei auta kuin alkaa pokailemaan varattuja tai olla yksin.

Tietyt asiat vaan pitää olla kunnossa, jotta voin kiinnostua ihmisestä. Vai voisitteko itse kuvitella olevanne mielenterveysongelmaisen pitkäaikaistyöttömän, epätoivoisen, epäsosiaalisen tai muuten vaan persoonaanne sopimattoman friikin kanssa? Joka siis kaiken lisäksi ei miellytä yhtään ulkonäöllisesti. Jos omat asiat siis kunnossa ja ulkonäkö kohdillaan.

Ap

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:38"]Tietyt asiat vaan pitää olla kunnossa, jotta voin kiinnostua ihmisestä. Vai voisitteko itse kuvitella olevanne mielenterveysongelmaisen pitkäaikaistyöttömän, epätoivoisen, epäsosiaalisen tai muuten vaan persoonaanne sopimattoman friikin kanssa? Joka siis kaiken lisäksi ei miellytä yhtään ulkonäöllisesti. Jos omat asiat siis kunnossa ja ulkonäkö kohdillaan.

Ap

[/quote]

Jos et kelpuuta tarjolla olevia miehiä, ole sitten yksin vaikka hautaan asti.

Löysin 31-vuotiaana todella komean, fiksun, ok ammatissa olevan, tunteellisen, parhaan miehen ja nyt ollaan naimisissa ja meillä on 1 lapsi. Sitäpaitsi olen itse vähän pulleampi ns. ikisinkku aiemmin...

Niin se vain löytyi eronneesta miehestä. Kyllä sinä vielä nappaat jonkun toiselle kierrokselle lähtevän hyvän miehen!

Outoja vastauksia ap:lle. Itse olen tuore kolmekymppinen sinkku, eikä tulisi mieleenkään ottaa jotain mielenvikaista susirumaa miestä vain ikäni vuoksi. Kyllä sitä vientiä vaan löytyy, toivottavasti myös on tuuria ja hyvä mies tulee vielä vastaan! Itse olen sen verran itsenäinen reissaaja, että viihdyn hyvin yksinäni :-)

Olet vielä nuori, sulla on aikaa löytää hyvä mies. Jos vauvakuume vaivaa, tarjoudu hoitamaan sukulaisten tai työkavereiden lapsosia. Voit lastenhoidon jälkeen olla tyytyväinen siitä että saat vielä hetken olla vapaa ja huoleton sinkku.

Näin 35-vuotiaana alkaa jo iskeä kuolemanpelkokin. Tässäkö se oli? Mun elämä.

Onneksi olen yhden lapsen saanut tehtyä, mutta kaipaisi sitä jotakuta vierelläkulkijaa kun ei mikään nuori tyttönenkään enää ole.

Erosin pitkästä avoliitosta 30-vuotiaana, 7 vuotta sitten. Enpä olisi uskonut että näin kauan sinkkuna elelisin.. :/ Että näinkin voi käydä. Toivotan sinulle kuitenkin onnea etsintöihin :)

Mitä ihmeen vanhoja te muka olette 30-35-vuotiaana? :D Anna mun kaikki kestää. Teillä on elämästäkin vielä yli puolet jäljellä, kannattaa mieluummin ottaa siitä ilo irti eikä masennella turhia asioita. Joillakin on ihan oikeita ongelmia.

Mäkään en ymmärrä tätä av-ajanlaskua, jonka mukaan opiskelu, pariutuminen, ura ja lastenhankinta pitäisi tapahtua 20:n ja 30:n ikävuoden välillä ja sen jälkeen 50 vuotta odotetaan kuolemaa kun kaikki on myöhäistä. Ette kai oikeasti ole noin huonokuntoisia, että enää yli 30-vuotiaana ette saa mitään aikaiseksi? Itseltäni on mennyt nuo tärkeänä pidetyt ikävuodet 25-33 melko pieleen rankan fyysisen sairauden takia. Ja vaikka olen edelleen huonossa kunnossa ja av:n mukaan jo liian vanha kaikkeen, mullahan on vielä 50 vuotta aikaa! Miestä ei siis ole, opinnot ja ura täytyy aloittaa alusta, eikä ole lapsia eikä omistusasuntoakaan.

Veit sanat suustani 14. Vakavat sairaudet muuttavat ajattelua.

Jotenkin säälittäviä nämä aloitukset, joissa vaatimuslista miehelle on kova ja se, että listan mukaista miestä ei itselle löydy, johtuu siitä, että kaikki tasokkaat on jo viety. :D Jos olet oikeasti tasokas nainen, löydät tasokkaan miehen. Niitä miehiä nimittäin vapautuu koko ajan siinä missä naisiakin.

Miksi taas mielenterveysongelmaisia hakututaan? Mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä, vaikkakin sairaus rajoittaa :(

Minäkin ihmettelin samaa vielä muutama vuosi sitten. Olin olevinani tosi kovatasoinen ja ihmettelin, kun ei vastaava löydy. :) Oikeasti olin ylipainoinen, neuroottinen tupakoitsija ja join ihan liikaa ja liian usein. (Minulle ei tietenkään ylipainoinen känniääliö olisi kelvannut.) Silti sain tasokkaan miehen, jonka mielestä olin kovin hellyttävä kaikkine puutteineni. Harmi tietysti, että vein hänet oikeasti tasokkailta naisilta. :)))

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 18:21"]

Miksi taas mielenterveysongelmaisia hakututaan? Mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä, vaikkakin sairaus rajoittaa :(

[/quote]

Kato kun sinkkumies = mielenterveysongelmainen.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:38"]

Tietyt asiat vaan pitää olla kunnossa, jotta voin kiinnostua ihmisestä. Vai voisitteko itse kuvitella olevanne mielenterveysongelmaisen pitkäaikaistyöttömän, epätoivoisen, epäsosiaalisen tai muuten vaan persoonaanne sopimattoman friikin kanssa? Joka siis kaiken lisäksi ei miellytä yhtään ulkonäöllisesti. Jos omat asiat siis kunnossa ja ulkonäkö kohdillaan.

Ap

[/quote]

Mä oikeasti ihmettelen ap sua. Et ole ilmeisesti kovin mukava ihminen.

Olen lähes 40v suurperheen yh ja miehistä ei olisi pulaa. Omani on Amk -koulutettu, esimiesasemassa, urheilullinen, täydellinen kroppa, ihan hyvä palkka, oma asunto, lähes raitis ja mua paljon nuorempi. En oikeasti ymmärrä miten joku ei löydä kunnollista miestä, onko vaan omat kriteerit ihan pilvissä? 

Suosittelen että et etsi miestä "tositarkoituksella" vaan ihan avoimin mielin. Netissä mukavimmat ja normaaleimmat on niitä jotka ei hampaat irvessä etsi naista kuin naista äkkiä perheen perustamiseen vaan ihan rennosti ja seikkailumielellä. Omani löysin ihan sattumalta, kaverin kaveri jota en ollut koskaan ajatellut siinä mielessä ei ollut mun tyyppiäni.. Sitten vaan jotain tapahtui. Miehelläkin oli ennakkokäsityksiä yksinhuoltajista, mutta on sanonut myöhemmin että hän oli ihan totaalisen väärässä ennakkoluuloineen. Jospa vain tutustuisit miehiin ilman ennakkoluuloja? Todennäköisesti oma pääsi estää löytämästä ketään, tuomitset ennen kuin tutustut ihmiseen. Ei kaikki vapaat miehet ole juoppoluusereita, hyviä on vaikka kuinka paljon.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:38"]

Vai voisitteko itse kuvitella olevanne mielenterveysongelmaisen pitkäaikaistyöttömän, epätoivoisen, epäsosiaalisen tai muuten vaan persoonaanne sopimattoman friikin kanssa? Joka siis kaiken lisäksi ei miellytä yhtään ulkonäöllisesti. Jos omat asiat siis kunnossa ja ulkonäkö kohdillaan.

Ap

[/quote]

Aloituksessa kuitenkin sanoit näin: "Jäljellä tuntuu olevan vain epätoivoisia/muuten vain viallisia ihan kivannäköisiä, epätoivoisia rumia ja ihan mukavia, mutta rumia.."

Eli kaikki eivät ole mielenterveysongelmaisia friikkejä, vaan ainoastaan kauneusihanteesi vastaisia. Siksi toisekseen, mitä muuta sinä olet kuin epätoivoinen, jos pitää vauvapalstalla valittaa kumppanin puutetta. Et ole sen parempi kuin nuo miehetkään, vaikka kuvittelet toisin. Ehkä sinustakin paistaa epätoivo läpi ja kunnolliset miehet kiertävät siksi kaukaa.