Turhauttaa erään sukulaisen fb-päivitykset lapsen diabeteksesta

Komppaan kymppiä. Itse en vaan uskalla päivitellä mitään, mikä liittyy lapsiin, en tosin päivitä juuri mitään, kun se olisi vaan ikävää, enkä halua kenenkään kärsivän siitä, tai ajattelevan, että kerjään sääliä.

Mieluummin täällä, mutta en tee sitä täälläkään. Pidän sisälläni kaiken ja voin sanoa, ettei ole hyvä sekään!!!

Tässä tuli taas kerran todettua että eipä haittaa vaikken olekaan siellä feispuukissa!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:44"]

Sukulaisellani on yksi lapsi, ja tällä lapsella on valitettavasti I-tyypin diabetes. Lapsi on 9-vuotias, ja lapsella on ollut diabetes jo ainakin 6 vuotta.

Diabetes lapsella on hankala, ja ymmärrän että sen hoitaminenkin on vaikeaa, ja tuottaa vanhemmille paljon huolta ja vaivaa.

Silti olen jo niin väsynyt tämän kaverin fb-päivityksiin, päivittää joka päivä, joka hemmetin päivä jotain diabetekseen liittyvää. Millaisia verensokerit ovat olleet tänään, ovatko hyviä vai ovatko huonoja. Kuinka usein on mitattu. Mitkä ovat pitkäaikaissokerit. Millainen diabetes-koru lapselle on hankittu. Mitä lapsi ei voi tehdä, koska hänellä on diabetes. Millaisia keskusteluja ovat lapsen kanssa käyneet diabeteksesta. Linkkaa myös kaikki mahdolliset uutiset diabetestä koskien. Manaa, kuinka on kamalaa hoitaa diabetesta ja kuinka väsynyt sairauteen on.

Ylivoimaisesti eniten on näitä päivityksiä, kun verensokerit heittelevät ja kaikki on huonosti. Minä en enää tiedä, mitä näihin tulisi vastata? Ensimmäiset vuodet jaksoin kirjoittaa "voimia" ja "jaksamista sairauden kanssa!" yms. mutta mitä näihin enää voi kirjoittaa, siis näitä päivityksiä on nyt tullut joka ikinen päivä, viimeiset 6 vuotta!

Tuntuu että minulla ei enää ole mitään kommentoitavaa tai sanottavaa, en jaksa toistaa tsemppejä ja voimahaleja päivästä toiseen, mitä ne edes auttavat?! En ymmärrä, mitä sukulaiseni päivityksillään hakee, mitä toivoo ihmisten vastaavan? Saan varmaan hirveästi alapeukkuja -siitä vaan- mutta taidan poistaa tämän kaverin fb-kavereistani. En jaksa näitä loputtomia päivityksiä aiheesta.

Jokaisella meillä on omat murheemme ja taakkamme, ja akuutissa vaiheessa ymmärrän asioiden purkamisen, mutta en enää oikeasti jaksa ymmärtää vuosikausia kestävää asian ympärillä vellomista ja sen toitottamista esim. fb:ssa. En vaan kertakaikkiaan käsitä. Tulee väkisinkin jo mieleen huomiohakuisuus tai säälin kerjääminen...?

[/quote]

Jokainen tyylillään mutta vaikuttaa siltä että sukulaisesi on tehnyt tuosta sairaudesta "keppihevosen" pätemiselleen. Ehkä hän ei ole vieläkään sinut sairauden kanssa tai jotenkin hukannut itsensä samalla??

Meillä lapsi sai db1 diagnoosin 10 päivää sitten ja olemme jo palanneet normaaliin elämään mihin nyt liittyy pistämiset ja mittaukset 7-8 kertaa päivässä. That's it, ei sitä ole fb kerrottu. Vain lähimmät tietää ja koulukaverit tietty. Meille on tärkeämpää että me hallitsemme sairautta eikä sairaus meitä!

Mietipä sitä kun tuttavapiirissäni on nainen joka päivittää miehensä sairaudesta päivittäin, jätän kommentoimatta. Hänellä on muutama 2-3 tyyppiä joka kommentoi joka risahdukseen. Tätä on jatkunut muutaman vuoden, siitä lähtien kun nainen liittyi facebookiin. Aiemmin ennen facebookia eli lastensa sairauksien kautta ja nyt mies on lapsen asemassa, itseasiassa ollut perheen iso lapsi aina.

Itsekin kyseisen sairauden kanssa jo muutaman vuoden kulkenut, joten alkaa olla pelkkä rutiini koko tauti. Aamu ja iltapiikit menee ihan rutiininomaisesti niitä ei vaan onnistu unohtamaan ja jos sokerit korkealla menee nukkumaan niin uni ei varmaan tule. Onhan se hyvä että vanhemmat jaksaa pitää kunnolla siitä rytmistä kiinni, itsellä tuo mielenkiinto hiipunut sen verran että korkeat sokerit ei tee mitään ihmeellistä oloa muutakuin hengästyy helpommin ja syke on korkealla, 30 arvot alkaa olla ihan normaalia viikottain kun ei jaksa tiheästi mittailla tai laskea hiilareita kunnolla. Ymmärrän kyllä täysin vanhemman väsymyksen kun alkaa itseäkin ottamaan kaaliin kun ei paria tuntia pidempään pysty poistamaan kyseistä asiaa mielestä, tuota fb ssä mainostamista en kyllä ymmärrä, itse en ole edes työnantajalleni maininnut saati sitten työkavereille turhaa huomiota ja sääliä vaan tulee alkaa ihmiset tekemään asioita puolesta ja auttamaan kun luuleevat ettei pärjää. Ammatinvalinta tulee lasten kanssa olemaan yhtä helvettiä kun lukee noita rajoitteita ammateista suunnilleen joka toisessa mainittu insuliinihoitoinen diabetes rajoitteena ja jos ei ole rajoitteissa voi itse miettiä pystyykö sitä tekemään.

En nyt tiedä, miten hankala lapsuusiän diabetes voi hankalimmillaan olla, koska siskoni pojalla se olimelko helppohoitoinen, itsekin saatoin hoitaa viikon ajan siskonpoikaa, kun vanhemmat olivat ulkomailla. Joo, hiilareita laskettiin, veri- ja pissatestejä tehtiin, ja kahta eri iskaria piikitettiin, mutta ei siitä nyt mitään elämän keskipistettä siskokaan saanut. Kai tuo on lapsen taudinkuvasta pitkälti kiinni, MUTTA myös siitä, missä määrin äiti asiaa stressaa ja onko hänellä ns. muutakin elämää. Siskollani oli ja on, uranaisella.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 20:56"]

Itsekin kyseisen sairauden kanssa jo muutaman vuoden kulkenut, joten alkaa olla pelkkä rutiini koko tauti. Aamu ja iltapiikit menee ihan rutiininomaisesti niitä ei vaan onnistu unohtamaan ja jos sokerit korkealla menee nukkumaan niin uni ei varmaan tule. Onhan se hyvä että vanhemmat jaksaa pitää kunnolla siitä rytmistä kiinni, itsellä tuo mielenkiinto hiipunut sen verran että korkeat sokerit ei tee mitään ihmeellistä oloa muutakuin hengästyy helpommin ja syke on korkealla, 30 arvot alkaa olla ihan normaalia viikottain kun ei jaksa tiheästi mittailla tai laskea hiilareita kunnolla. Ymmärrän kyllä täysin vanhemman väsymyksen kun alkaa itseäkin ottamaan kaaliin kun ei paria tuntia pidempään pysty poistamaan kyseistä asiaa mielestä, tuota fb ssä mainostamista en kyllä ymmärrä, itse en ole edes työnantajalleni maininnut saati sitten työkavereille turhaa huomiota ja sääliä vaan tulee alkaa ihmiset tekemään asioita puolesta ja auttamaan kun luuleevat ettei pärjää. Ammatinvalinta tulee lasten kanssa olemaan yhtä helvettiä kun lukee noita rajoitteita ammateista suunnilleen joka toisessa mainittu insuliinihoitoinen diabetes rajoitteena ja jos ei ole rajoitteissa voi itse miettiä pystyykö sitä tekemään.

[/quote]

Lääkärin mukaan ainoastaan lentäjäksi tai lentokoneen perämieheksi ei db pääse eikä Suomessa sukeltajaksi. Muu on vain yrityskohtaista tuubaa, ei virallista.