Ero miehen rahattomuuden takia
Meillä on 6 vuoden suhde ja olen alkanut miettiä eroa, koska mies tuntuu jatkuvasti ajautuvan tilanteeseen ettei hänellä ole rahaa. Kun tapasimme ja tapailtiin niin jossain vaiheessa paljastui että mies oli ottanut pika vippeja jne ja elänyt yli varojensa. Hän oli alkanut maksaa edellisiä lainoja uusilla. Mies tunnusti lopulta ja sai pankista onneksi ison lainan jolla maksoi nuo velat. Ehtona suhteen jatkumiselle oli tuolloin että mies saa asiansa kuntoon ja osoitti tuolloin että pystyy maksamaan lainan pois jne. Pari vuotta sitten hän saikin maksettua. No viimeksi mies sitten oli rahaton koska veroprosentti oli loppuvuodesta niin iso ja jouduin maksamaan miehen maksuja ja lainaamaan rahaa. Nyt mies on työtön ja karenssissa koska irtisanoutui työstään (joka oli viedä hänen mielenterveyden) ja lupasi että saa hoidettua maksunsa vaikka irtisanoutuu. No mieheltä on taas rahat loppu ja itse olen loppu tähän kuvioon. Itse olen tarkka rahan kanssa mutta en pysty maksamaan kaikkea yksin koska määräaikainen työni loppui ja olen itse työtön. Olen miettinyt oppiiko mies ikinä käyttämään rahaa, kun aina ollaan tässä tilanteessa, jossa mies on pa. Luulin, että mies oli parantanut tapansa kun sai maksettua jätti velkansa pois mutta aina tulee joku tilanne ja tilanne taas se että mies on pa. Luovuttaisitteko vai mitä tehdä? Rakastan kyllä miestä muuten, mutta tämä hiertää välejä ja olen taas loppu tähän kuvioon.
Kommentit (58)
Lakkaa mahdollistamasta eli jätä hänet selviytymään itse ongelmistaan. Voitte siitä huolimatta jatkaa yhdessä, jos kerran rakkautta on. Toivottavasti ette asu samassa taloudessa, ettet sinä joudu kärsimään hänen rahankäyttönsä takia.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa mahdollistamasta eli jätä hänet selviytymään itse ongelmistaan. Voitte siitä huolimatta jatkaa yhdessä, jos kerran rakkautta on. Toivottavasti ette asu samassa taloudessa, ettet sinä joudu kärsimään hänen rahankäyttönsä takia.
Kyllä asutaan yhdessä. Välillä tunnen olevani jotain velkaa, kun minä opiskelin niin mies töissä ollessa maksoi ruokia enemmän.. Ja mahdollisti ulkona syömiset jne. Tosin maksoin opiskelijana silti puolet vuokrasta ja sähköistä, vedestä jne. Mutta en tiedä olenko velkaa siis tuosta nyt jotain.. Olen minäkin kantanut korteni kekoon ja nyt maksellut asioita vuorostani. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, koska olen itsekin työtön ja elätän nyt meitä. Ap
Vähän sama tilanne. Tähän asti olen ymmärtänyt ja auttanut, koska tosiaan rakastan häntä yli kaiken. Hänkin rakastaa minua ja on siksi parantanut tapojaan ja yrittää todella. En koskaan häntä tämän vuoksi kyllä jättäisi, koska on kuitenkin tarpeeksi vastuullinen muuten ja tosiaan yrittää. Nykyisin tilanne on se, että minulla on pääsy hänen tileilleen, joka on katkaissut suurimman pelaamisen (pienimuotoista, kymppi sinne tai tänne joskus saa kyllä tehdä) ja miehenkin mukaan iso taakka on häneltä poistunut, koska tietää ettei voi minulta enää salata rahankäyttöä mitenkään. Vaikka luottamus on ollut koetuksella, ei ole tullut vielä sellaista tilannetta, joka olisi vienyt rakkauden.
No ihmeelliseltä kuulostaa kyllä. Esim. se että irtisanoutuu työstä tyhjän päälle, koska työ on viedä mielenterveyden? Rahattomuus se vasta mielenterveyden viekin, ja näköjään suhteen puolisoon samalla. Jos työ käy mielen päälle, silloin pitää muuttaa omaa asennetta ja suhtautumista, tehdä sen minkä pystyy, eikä heittää hanskoja tiskiin ja maksattaa laskut puolisolla.
Kun yksityiskohtia ei tiedä, niin vaikea kommentoida, mutta enpä itse innostuisi tuollaisesta miehestä.
Ei hän opi ikinä. Sisarus samanlainen ja oon 20 vuotta katsonut menoa. Eri asia on jatkatko suhdetta, se on sinun päätettävissä. Joka tapauksessa älä enää lainaa tai maksa hänen asioitaan.
Hän aiheuttaa sinulle epävarman, epämukava olon, eli voit kai itse päätellä.
Pienituloisuus sinänsä ei ole ongelma, vaan vakavarainen saa vähänkin riittämään. Teet vain hallaa tuolle. Älä vahingoita itseäsikään enempää.
Toisen ketjun ap. kirjoitti:
No ihmeelliseltä kuulostaa kyllä. Esim. se että irtisanoutuu työstä tyhjän päälle, koska työ on viedä mielenterveyden? Rahattomuus se vasta mielenterveyden viekin, ja näköjään suhteen puolisoon samalla. Jos työ käy mielen päälle, silloin pitää muuttaa omaa asennetta ja suhtautumista, tehdä sen minkä pystyy, eikä heittää hanskoja tiskiin ja maksattaa laskut puolisolla.
Kun yksityiskohtia ei tiedä, niin vaikea kommentoida, mutta enpä itse innostuisi tuollaisesta miehestä.
Tavallaan ymmärrän miehen ratkaisun, koska häntä pompoteltiin vuosi kaudet tuolla töissä. Hän eteni, mutta häntä oltiin pistämässä linjastolle töihin vaikka muille aukeni parempia tehtäviä mut häntä laitettiin milloin minnekin mitä keksittiin pompotella. Monesti mies nöyrtyi tähän mutta ei enää. Tosin olen samaa mieltä, että työttömyys vie myös mielenterveyden. Mies myös lupasi että rahat riittää karenssin yli. Mutta ei riittäneet. Siksi tuntuu että taas ollaan tässä samassa kuviossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hän aiheuttaa sinulle epävarman, epämukava olon, eli voit kai itse päätellä.
Pienituloisuus sinänsä ei ole ongelma, vaan vakavarainen saa vähänkin riittämään. Teet vain hallaa tuolle. Älä vahingoita itseäsikään enempää.
Olen sanonutkin hänelle etten jaksa enää tätä stressiä. Itse sain pienempää palkkaakin kuin hän ja rahat riittäneet, joten tuntuu epäreilulta, että ollaan taas tässä tilanteessa missä lainaan hänelle ja hän lupaa ettei toistu enää.. En tiedä uskonko enää. Sanoin että seuraavaksi menee lusikat jakoon jos vielä kerran ollaan tässä tilanteessa. Ap
Rahat voi olla vähissä, mutta ei sen pitäisi ns. terveellä ihmisellä tulla suhteen tielle. Minäkin elän (olosuhteiden pakosta) toimeentulotuella, mutta en lainaile mieheltäni kuin äärimmäisen pakon edessä enkä muutenkaan kuormita suhdettamme raha-asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän opi ikinä. Sisarus samanlainen ja oon 20 vuotta katsonut menoa. Eri asia on jatkatko suhdetta, se on sinun päätettävissä. Joka tapauksessa älä enää lainaa tai maksa hänen asioitaan.
Lupasin maksaa meidän ruuat nyt koska hän lupasi maksaa puolet takaisin kun saa ansiosidonnaisen. Yhden vakuutusmaksun maksoin myös koska mies kuskaa minuakin autolla... Ap
Eihän teillä ole tässä muuta ongelmaa kuin yhteinen talous. Muuttakaa erilleen ja kumpikin hoitaa omat raha-asiansa. Ei rakkauden tarvitse loppua. Miksi pitää aina väkisin asua yhdessä, kun se ei kerran selvästikään toimi?
Vierailija kirjoitti:
Ei hän opi ikinä. Sisarus samanlainen ja oon 20 vuotta katsonut menoa. Eri asia on jatkatko suhdetta, se on sinun päätettävissä. Joka tapauksessa älä enää lainaa tai maksa hänen asioitaan.
Tätä pelkäänkin. Että mies ei vaan ikinä opi. Luulin hänen muuttuneen, kun sai maksettua sen 10 000 pois. Siksi varmaan elättelen, että tilanne muuttuu. Harmittaa, kun mies on muuten sielunkumppani, mutta tilanne menee aina tähän rahatilanteeseen, että mies on pa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän teillä ole tässä muuta ongelmaa kuin yhteinen talous. Muuttakaa erilleen ja kumpikin hoitaa omat raha-asiansa. Ei rakkauden tarvitse loppua. Miksi pitää aina väkisin asua yhdessä, kun se ei kerran selvästikään toimi?
Itseasiassa ollaan asuttu erillään ja eri kaupungeissa minun töiden takia. Parikin kertaa. Molemmat hoidettiin kyllä silloin omat taloutemme. Miehen ongelma onkin nämä yht äkkiä tulevat tilanteet, kuten nyt tuo karenssi jne. Tuleekohan tämä aina olemaan tällaista.. Itse haluaisin asua yhdessä ja ostaa joskus yhteisen talon, mutta en taida tuon miehen kanssa edes sitä uskaltaa. Pahasti näyttää siltä. Ap
Jos työ vie mielenterveyden, haetaan saikkua ja sairaspäivärahaa. Miten mies sitten kertoi tästä, "oho tuli karenssi, voisitko maksaa mun laskut?".
Vaikka itse kuinka rakastaisit, kyseenalaistaisin tunteiden molemminpuolisuuden jos toinen pettää lupauksiaan. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja elämään palasivat värit kun jätin lokkeilevan kumppanini. Ei hän minulle mitään pahaa halunnut, mutta ei myöskään oikeasti arvostanut minua vaikka niin väitti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sä myisit per settä tai menisit töihin?
20 työhakemusta laitettu nyt 2 kk aikana ja huomenna 6.haastattelu joten yritetty kyllä on. Nolla työpaikkaa silti plakkarissa. Ap
Sanoisin, että teidän tarvitsisi päästä ongelman juurisyyhyn kiinni, eli mihin ne rahat menee ja miksi. Tunnelukkoja, traumoja, peliongelmia, ei osata budjetoida tai hahmottaa mihin rahaa ylipäätään kuluu... Näitähän riittää. Syy on saatava selville ja sitten sen kimppuun teidän on käytävä yhdessä, kädestä pitäen auttaen jos ei muu auta. Kaikessa tässä auttaa ja kantaa keskinäinen rakkaus ja arvostus. Se nyt on jo selvää, että miehesi ei yksin osaa, joten tarvitsee sinun apuasi ongelman selättämiseen, ei vain sen lakaisemiseen maton alle niin, että annat rahaa.
4/13
Vierailija kirjoitti:
Jos työ vie mielenterveyden, haetaan saikkua ja sairaspäivärahaa. Miten mies sitten kertoi tästä, "oho tuli karenssi, voisitko maksaa mun laskut?".
Vaikka itse kuinka rakastaisit, kyseenalaistaisin tunteiden molemminpuolisuuden jos toinen pettää lupauksiaan. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja elämään palasivat värit kun jätin lokkeilevan kumppanini. Ei hän minulle mitään pahaa halunnut, mutta ei myöskään oikeasti arvostanut minua vaikka niin väitti.
Mies sanoi, että rahat kyllä riittää. Riitti ne sen hetken, mutta nyt loppuivat.. Ja ansiosidonnaista saa varmaan vasta ensi vuonna.. Hyvä pointti.. Arvostaako mies oikeasti, jos jatkuvasti tekee noin. Kyllä hän muuten huomioi ja näyttää rakkautensa, mutta raha-asioitaan ei selvästi hoida hyvin. Ap
Kyllä voi oppia käyttämään rahaa vastuullisesti. Minulla meni siihen aikaa 45 vuotta. Sen ikäisenä vasta aloin käyttää rahaa järkevästi.
Sori pilkut unohtui jostain syystä tekstistä... Sen verran tuohtunut olen. Ap