Mikä minussa voisi olla vikana? Mikää ei tunnu miltään ja esim mikään uutinenkaan ei järkytä minua. Ikäänkuon turta olo.

Up

Mulla on samaa, paitsi en ole kokenut väkivaltaa vaan traumaattisen oman lapsen pitköaikaissairauden, joka jatkuu vielä

. Tämä ei ole mitään shokkia, vaan olen vaan kuluttanut kaikki tunteet loppuun. Enää ei ole, mitä tuntea. Ja tavallaan hyvä niin: en uskalla toivoa mitään, puhumattakaan iloita mistään, kun se kuitenkin menisi pieleen ja sitten seuraisi entistä pahempi suru.

Suomi ja suomalaisuus. Negatiivisuuuden kehto. Miksi korona ei leviä suomessa? Koska masentuneet ihmisey istuvat keskenään säkkipimeässä kotona. Ympäristö ja media sairastuttaa ihmiset!

Ei minustakaan, mutta minusta asia on vain hyvä enkä koe sen olevan mikään vika. Perusoloni on sellainen mieto ilman mitään erityistä syytä nouseva rauhallinen onnellisuus, eikä se muutu mihinkään koronoista, terrorismiuutisista, yt-neuvotteluista töissä tai mistään.

Elämänkokemus voi myös auttaa meitä hahmottamaan, miten paljon energiaa käyttää murehtimiseen maailman tilanteen äärellä. Suurempi stressihän tulee, jos joka päivä menettäisi elämänhalunsa  aamu-uutisten äärellä.

Se, että jotkut ottavat kaikki murheet kantaakseen eivät myöskään ole erityisen tyytyväisiä ihmisiä. Joten olisikohan ihan hyvä asia, että otat uutiset uutisina ilman tunteenpurkauksia? Usein riittää se, että näet vaikkapa viattomien ihmisten tappamisen vääränä tekona ja tunnistat siten oman arvomaailmasi. Siihen riittää vain järjen käyttö.

Turtuneisuus on myös kehosi ja mielesi ratkaisu suojella sinua. Kun ihminen kokee jotakin traumaattista, voimakasta seuraa siitä shokki (muutama kuukausi) ja sen jälkeen turtuneisuus. Et ole vielä valmis kohtaamaan kaikkia tunteitasi, mutta ne kyllä nousevat sieltä pikku hiljaa tulevina vuosina. Pieninä annoksina, jolloin osaat käsitellä niitä. 

Jos kuitenkin haluat edistyä tilanteessasi käänny terapian tai vertaistuen puoleen.