Tungetteleva naapurinrouva

Ala pitää hänestä. Niin teidän molempien elämä helpottuu.

Miksi minun pitäisi? Tuntuu, että aikani riittää juuri ja juuri perheelleni ja kodin ylläpitämiseen. Stressaannun hänen kutsuistaan ja minulle tulee riittämätön ja epäkohtelias olo siitä etten ole tippaakaan kiinnostunut ylimääräisistä velvotteista elämässä..

Relaa ihminen!

Sitten kun jäät yksin, kun tulee ero tai puoliso kuolee, kärsi yksin.

Mulla on sama tunne, mutta silti tapaan ystäviä ja kutsun heitä meille 3 krt/vk, koska muuten jään yksin. Niin se vain menee, että kun lapset ovat isoja ja sitä aikaa olisi, niin eivät ne 10 v sitten unohdetut kaiffat sua enää kaipaa.

Lieneekö kyseessä yksinäinen vanhempi rouvasihminen? Olisko se nyt niin kauheaa tehdä hänelle kerran mieliksi ja vaikka kahvitella? Luulisi, että siitä olisi hänelle enemmän iloa kuin itselle vaivaa. Saisiko hänet kenties hetkeksi "rauhoittumaan", jos hän saisi vähän huomiota?

Jotenkin surullista, että toinen haluaa kerrankin olla sosiaalinen, niin heti teilataan. Toki ymmärrän, että tungettelevuuskin on ärsyttävää.

Kyllä meilläkin ystäviä on :) ehkä annoin sellaisen kuvan että olen vaan kotona lasten kanssa.

Ehkä mittani on täynnä muiden "auttamista". Rn siksi jaksa suhtautua uuteen hyväntekeväisyysprojektiin ja istua kahvilla ventovieraab luona.. No - kai se ajan kanssa helpottaa ja kohta on kesä niin voimme tavata pihalla eikä vierailu ole niin "virallista"..

Eikö hetkittäinen lapsenvahtiapu olisi kuitenkin tarpeen? Vaikka niin, että lapset menisivät tädin luo mehulle ja sinä saisit vaikka siivota rauhassa. Jos saisit linkitettyä hänen seurantarpeensa pääasiassa lapsiin, niin kaikki saattaisivat olla iloisia loppupeleissä.

Älä ole niin niuho kun joku sun seurasi kelpuuttaa. Ei sekään kuule itsestään selvää ole.

No kun hän ja lapseni eivät puhu yhteistä kieltä ja lapseni arastelevat häntä paljon.. :)

Kiitos teille kuitenkin kannustuksesta, kritiikistä ja kommenteista - ehkä minun pitäisi olla avoimempi ja nähdä hänenkin suhteen enempi vaivaa. Ehkä hän rauhoittuu jos kokee olevansa hyödyksi..

On tämä niin surullista täällä Suomessa, kun me halutaan olla vaan omien seinien sisäpuolella välttämättä kenestäkään muusta kuin omasta navasta. Jos olisit kreikkalainen, italialainen.. joisit joka pvä sen naisen kanssa kahvia ja rupattelisit mukavia. Miksi stressaantua, ota lunkisti se nainen ja opettele tuntemaan hänet.

No minä olen kyllä sitä mieltä, että jokainen saa valita ystävänsä. Ei kaikkien naapureiden kanssa tarvitse ystävystyä ja alkaa viettää aikaa. Ystävällinen ja kohtelias pitää olla ja tietenkin auttaa toista esim. hädän hetkellä tai jonkin pienen avun tarpeen tullen. Mutta on eri asia olla ystävällinen kuin ystävystyä ja alkaa viettää yhteistä aikaa.

Jos et koe oloasi mukavaksi ko naapurin kanssa, ei ehkä kannatakaan suostua pyyntöihin tai alkaa kahvitella yhdessä kertaakaan. Jatkossa on vain entistä vaikeampaa kieltäytyä. Ja tuo pehmolelujen tuputtaminen kuulosta siltä, että naapurisi ei kuuntele toisen toiveita kovinkaan hyvin vaan saattaa olla melkoinen päällepäsmäri.

Ole vain jatkossakin iloisen ystävällinen, vaihda muutama sana säästä tai muusta neutraalista. Sen syvemmälle ei keskustelua tarvitse viedä. Kieltäydy vain aina kohteliaasti jatkossakin. Sen enempää ei tarvitse selitellä miksi et ehdi tai halua tehdä jotain.

Naapurisikin hyötyy enemmän siitä, että kääntää katseensa jonnekin muualle. Jossain on varmaan ihminen, joka haluaisi mielellään olla hänen ystävänsä. En usko, että naapurisi suuremmin hyötyisi "sääliystävyydestä". Tuli mieleen, että jos huomaat jonkin tapahtuman, jossa hän voisi viihtyä/tavata ihmisiä, voithan siitäkin neutraalisti vinkata (mutta sekään ei ole tarpeen).

Olen itse kerran ollut tällaisen ihmisen piirityksen kohteena. Minulla ei ollut mitään negatiivista häntä vastaan, mutta tuli vaan vahva tunne, että minulla ei ole aikaa, voimia eikä halua luoda läheistä suhdetta hänen kanssaan. Koska hän oli selvästi uuden ystävän tarpeessa, oli vaikeaa pitää etäisyyttä. Mutta jälkeenpäin ajateltuna tiedän tehneeni oikein. Minulla on mm ollut enemmän voimavaroja auttaa pitäaikaisia ystäviäni ym.

Kokemusta on myös naapurista, jotka aina ohikulkiessaan pysähtyy kommentoimaan ihan kaikkea pihallamme/ikkunastamme näkyvää tai tapahuvaa. Välillä on ihan kiva jutella, mutta esim. kun syömme kesällä pihalla, olisi kiva jos ei tarvitsisi alkaa keskustella syömästämme ruuasta ohikulkevan naapurin kanssa. En ole vielä keksinyt miten tästä riesasta pääsisisimme eroon, sillä muuten hän on ihan kiva naapuri, jolla on omaakin elämää.